Sinä, joka olet tehnyt avioeron, koska huomasit ettei kannata jatkaa?

Mitä täällä mikään kannattaa, sitä samaa paskaa kaikki on!

Avioeroa ei "tehdä", avioeroa haetaan! Yksin tai yhdessä.

Ero päätös oli selvä mun kehorauhan rikkoontuessa toistamiseen. Kehityskeskustelu tuokioita on turha pitää. Kuulo karkaa ja tehty vääryys kuitataan sori, sori. Suhde voidaan korjata ainoastaan jos kumpikin tahtoo muutosta. Yksin ei.

Kyllä sen vaan tietää ja tuntee milloin ei enää kannata jatkaa. Loput onkin pelkkää käytännön asioiden hoitoa.

Siinä vaiheessa kun muutama vuosi pariterapiaa ei auttanut kuin hetkellisesti. Ja koko ajan mentiin vaan kohti huonompaa. Kun itkin joka viikko. Kun minut sai itkemään pelkästään sen näkeminen, että jonkun mies oli kiva naiselleen.

Ja jos joku olisi kysynyt siinä ekan vuoden jälkipuoliskolla, niin olisin uskonut. Mutta olin jo vahinkoraskaana, niin aattelin, että mitäpä sitä parkumaan, kun paskat on jo housussa. Ja toisaalta ajattelin, että kyllä tämä jotenkin saadaan toimimaan, eikä vielä ollut niin katastrofi. No, loputonta alamäkeä se sitten vain oli.

Kun en ollut miestäni kohtaan enää edes välinpitämätön, vaan ainoa tunne oli lähinnä halveksunta. Saman huomasin hänen katseessaan minua kohtaan. Siitä pisteestä ei niin vaan enää nousta tai korjata tilannetta.

Kaksi vuotta meni pohtiessa, kun halusi kuitenkin yrittää.