Mistä piirteestä pidät itsessäsi kaikkein vähiten (jos ulkonäköön liittyviä juttuja ei lasketa)

Kärsimättömyys ja joka ikisen asian ylianalysointi ja vatvominen.

Sydänsairaudesta. Se ei näy päälle päin, mutta haittaa elämää, koska en jaksa tehdä niitä asioita joita haluaisin.

Mulla on toi sama kuin ap:lla. Lisäksi vaivoinani laiskuus ja haaveissa eläminen. Lienee turha mainita, että olen ikisinkku.

Laiskuus! Joka päivä harmia siitä, kun kaiken hyödyllisen tekemisen aloittaminen tuntuu tervanjuonnilta. Joskus jää hauskojakin asioita tekemättä, kun ei vaan viitsi.

Esiintymisjännitys. Käytän kyllä lääkkeitä, mutta siltikin olishan se helpompaa ilman. Ei tarvitsisi miettiä miten taas selittää seuraavalle lääkärille, että olen uskottava esiintymisjännittäjä vaikka en vaikuta siltä. Normaalin lääkärikäynnin yhteydessä olen itsevarma, puhelias, rento ja iloinen, avoin, sosiaalinen. Sen selittäminen taas uudestaan että vaikka olen nyt tässä ihan normaali niin tarvitsen beetasalpaajien lisäksi rauhoittavat....ja muutenkin haluaisin pitää vakuuttavan puheen niin että oikein nautin siitä yleisön edessä olemisesta. Haluaisin astua itsevarmana yleisön eteen ja viihtyä siinä. Mutta toisaalta, tämä on ärsyttävä juttu mutta pieni ongelma kuitenkin ja onneksi on lääkitys. Se pelastaa kyllä monet tilanteet.

En siedä mitään kritiikkiä ja otan kaiken henkilökohtaisesti. Ihmissuhteeni kosahtavat siis yleensä ensimmäiseen riitaan, koska itsetuntoni ottaa niin suuren osuman etten pysty enää olla tekemisissä.

Se että herääminen ajoissa ja aikaisin on vaan uskomattoman epämukavaa. Inhoan arkiaamuja. Mutta mennään tällä yhteiskunnan asettamalla rytmillä... Ei siinä mitään. T. Iltavirkku

Mietiskelin asiaa, mutta ei minulle tullut mieleen mitään isompia asioita, jotka häiritsisivät. Olen täysin sinut itseni kanssa.

N48

Kateuteni joka tulee pintaan kun muut kertoilee menneestä elämästään ja käsitän miten köyhää oma elämäni on aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Esiintymisjännitys. Käytän kyllä lääkkeitä, mutta siltikin olishan se helpompaa ilman. Ei tarvitsisi miettiä miten taas selittää seuraavalle lääkärille, että olen uskottava esiintymisjännittäjä vaikka en vaikuta siltä. Normaalin lääkärikäynnin yhteydessä olen itsevarma, puhelias, rento ja iloinen, avoin, sosiaalinen. Sen selittäminen taas uudestaan että vaikka olen nyt tässä ihan normaali niin tarvitsen beetasalpaajien lisäksi rauhoittavat....ja muutenkin haluaisin pitää vakuuttavan puheen niin että oikein nautin siitä yleisön edessä olemisesta. Haluaisin astua itsevarmana yleisön eteen ja viihtyä siinä. Mutta toisaalta, tämä on ärsyttävä juttu mutta pieni ongelma kuitenkin ja onneksi on lääkitys. Se pelastaa kyllä monet tilanteet.

Miksi ihmeessä sinun pitää esiintyä? Minä ainakin etsisin työn, jossa ei tarvitse esiintyä mielummin kuin vetäisin jotain mömmöjä.

Vierailija kirjoitti:

Se että herääminen ajoissa ja aikaisin on vaan uskomattoman epämukavaa. Inhoan arkiaamuja. Mutta mennään tällä yhteiskunnan asettamalla rytmillä... Ei siinä mitään. T. Iltavirkku

Miksi et ole valinnut sellaista työtä missä voit joko itse asettaa aikataulusi tai töitä ei tarvitse aloittaa aamuvarhain?

Ylianalysointi, epävarmuus, joka heijastuu etenkin parisuhteeseen. En usko, miksi joku mies haluaisi olla kanssani, vaikka he kuinka toitottavat rakastavansa, en vaan voi uskoa sitä ja sabotoin suhdetta siihen pisteeseen kunnes mies lähtee, ja saan sanottua "mitäs mä sanoin". Ihan kamalaa. En myöskään kestä yhtään mitään kritiikkiä (paitsi töissä), enkä edes hyväntahtoista vitsailua. Samantien herne nenään ja sitten loukkaantuneena mökötän ja pidän mykkäkoulua. Vituttaa olla tälläinen. N32

Siitä että olen yhtä aikaa sekä seuraa kaipaava ekstrovertti että koulukiusaamisen yms peruja ihmisiä pelkäävä erakko. Iän myötä olen vähän paremmin sopeutunut elämään erakkomaisesti ja ilman ihmissuhteita, mutta kyllä vieläkin se ajoittain iskee se kaipuu ihmisten pariin. Mutta jos menen, olen pelkoni takia outo ja töksähtelevä ja ihmiset välttelee minua.

Pelkään riitelyä enkä tahdo suututtaa ketään, mistä syystä arkailen joskus sanoa mielipidettäni tai sorrun mielistelyyn. En sano että riitely on hyvästä, on ihan ok yrittää olla sovussa kaikkien kanssa, mutta ei pitäisi pelätä riitojakaan, sellaisia tulee eikä sen pitäisi tuntua siltä, että maailma kaatuu. 

Omasta mielestäni voin antaa periksi liian helposti vaikka kaikki elämäni varrella tapaamani ihmiset sanovat että olen hyvin itsepäinen. Mutta voin tietysti olla enemmän oikeassa kuin kaikki ne muut kun sen olen päättänyt.

Siitä, että nukun yleensä huonosti. Sen seurauksena en sitten ole kovin iloinen.

Laiskuus ja itsesääli

Mulla on kromosomeissa sellanen nysä kromosomi jota kutsutaan Y.ksi. kaikki kromosomit ois saanut olla X.ksiä.

Ihan älyttömän huono itsetunto. Se vaikuttaa kaikkeen, mutta minulla suurin ongelma on aina ollut työelämä, ahdistaa jatkuvasti, kun en koe olevani tarpeeksi pätevä työhäni, eikä kyse todellakaan ole mistään "vaativista asiantuntijatöistä".

On mulla muitakin huonoja piirteitä ja yksi on juuri sama kuin aloittajalla. Mutta olen miettinyt, että olen liian rehellinen ja en osaa esittää ja olla hienotunteinen.