Sosionomin vai sairaanhoitajan koulutus?

Up

Sairaanhoitajilla varmasti hyvät työllistymismahdollisuudet työvoimapulan takia. Usein se työpaikka vaan on vanhusten parissa. Oletko miettinyt muita toimialoja jotka voisivat kiinnostaa? Sairaanhoitajana voit kuitenkin työskennellä monessa paikassa.

Mitä työhön kehitysvammaisten kanssa tulee, niin ihan hyvin voit sairaanhoitajana niissä työskennellä. Useimmiten ne tahtovat olla sosiaalipuolen työpaikkoja jolloin et pysty tekemään hoitotoimenpiteitä. Eli jos hoitotoimenpiteet nimenomaan kiinnostaa, ei siinä vaiheessa kannata lähteä alaa vaihtamaan. Itse kuitenkin parhaiten tiedä mikä kiinnostaa ja mikä ei.

Sosionomina ne työpaikat ovat joko siellä vanhusten päivätoiminnassa, varhaiskasvatuksen parissa tai mt-asiakkaiden kanssa. Mt-puoli taitaa sairaanhoitajan ja sosionomin työnkuvana poiketa? Huutava pula on varhaiskasvatuksen puolella, joten sinnekin varmana työllistyy jos lasten parissa työskentely tuntuu mielekkäältä.

Jatko-opinnoista en osaa sanoa kuin sen, että sairaanhoitajana ei hirveästi voi uralla kehittyä. Ellet sitten lue lääkäriksi.

Mitä ikinä päätät, ja vaikka päädyt vaihtamaan alaa, niin älä jätä nykyisiä opintojasi kesken ennen kuin saat sosionomikoulutukseen paikan. Erillishaun kautta kannattaa hakea.

Eikö sairaanhoitajaopiskelijoilla ole monta harkkaa? Sieltä varmasti löytyy kiinnostava työnkuva, jos lastenosastolle ei pääse. Työllisyys ainakin taattu, sosionomeja valmistuu tusinoittain ja täten kilpailijoita työpaikkoihin paljon. Nyt vaan käyt sairaanhoitajaksi, hae sitten opiskelemaan sosionomiksi jos työ ei kiinnostakaan.

Olen sosionomi ja minulla on ollut useissa paikoissa sairaanhoitaja kollegana, mm. lastensuojelulaitoksissa ja kriisipäivystyksessä. Molemmilla nimikkeillä on mahdollista työllistyä myös kv-puolelle.

Molemmat ovat laillistettuja nimikkeitä ja kummallakin on omat tehtävänsä terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Sosionomi ei työskentele luonnollisestikaan tk:ssa ja sairaalassa, toisaalta sh ei voi olla sossussa töissä. Jos nimenomaan sosiaalitoimessa tehtävä työ ei kiinnosta, niin sairaanhoitajanakin voi tosiaan työskennellä sosiaalipuolella ja olla arvostettu oman alansa asiantuntija. Kehistysvammapuolen perusteella en tekisi ratkaisua, sillä sitä työtä voi tehdä lh-tutkinnollakin ja harva sitäkään jaksaa uransa loppuun.

Sairaanhoitajalla on paremmat työllistymismahdollisuudet, osin samoihin paikkoihin kuin sosionomeille.

Sairaanhoitajalla parempi palkkaus

Sosionomi on väliinputoaja koulutuksessa eikä työnantajat oikein osaa nähdä mahdollisuuksia. Saatat päätyä tekemään lähihoitajan hommia paremmalla koulutuksella. Et ole pätevä sosiaalityöntekijä etkä lastentarhan opettaja. Oikeastaan vain vammaisten ja lastensuojelun parissa tehtävässä työssä sosionomin rooli on selkeä

Monia perusteellisia vastauksia jo tullut. Tiivistän tässä oman pointtini, olen myös sotealalta: Et kertonut, kuinka nuori olet, mutta kokemuksesta tiedän, että ikä voi muuttaa kiinnostuksen kohdetta. Kun itse nuorena perhettä havittelin, ja se oli vasta suunnitteilla, hakeuduin työhön lasten kanssa. Vanhukset koin luotaantyöntävinä. Kun omat lapset olivat jo aikuisuuden kynnyksellä, huomasin, etten enää oikein jaksanut nuorten äitien hössötystä lapsia hakiessaan. Omien vanhempieni haurastuessa hakeuduin vanhainkotiin töihin, ja koin asukkejen elämäntarinat mielenkiintoisiksi. Myös omaisten tukeminen - jo lähellä omaa ikääni, on mieluista. Siispä mieti enemmän työn sisältöä, vähemmän tämänhetkistä asiakaskuntaa. Sairaanhoitajan on helpompi myöhemmin erikoistua lisää psyykkiselle puolelle, kuin sosionomin rakentaa hoitoalan lisäpätevyyksiä omaan perustutkintoonsa.

Itseäni harmitti aikoinaan, kun en vaihtanut sosiaalipuolelle. Olisi siis ollut mahdollista vielä opiskelujen alussa siirto. Valmistuin sitten sairaanhoitajaksi.

Työskentelin yliopistollisessa lastensairaalassa sekä vanhusten parissa. Mietin jo uuden alan opiskelua, kun kaipasin sosiaalipuolelle ja en halunnut enää työskennellä sairaala maailmassa.

No, hakeuduin sitten lastensuojelun puolelle töihin ja teen sekä sh:n että ohjaajan töitä. Suosittelen siis jatkamaan sh opintoja.

Kiitos vastauksista.

Ikää täällä kyseltiin. Olen vähän alle 30. Aiemmin tosiaan keva-puolella työskennellyt monta vuotta, tätä ennen lasten ja nuorten kanssa sekä ikäihmisten parissa. Teen tällä hetkellä töitä uudelleen vanhusten parissa opintojen ohella, mutta koen ettei tämä ole ihan oma juttuni ja siksi kaipailenkin takaisin muualle, ja hain toiseen keva-yksikköön. Ja senpä takia sosionomin opinnot alkanut olemaan mielessä.

Toki tiedän että voin sh:na työskennellä em. parissa. Uudelleen en välttämättä lähtisi opiskelemaan, koska sekin turhauttaa että valmistun ammattiin A ja jatkan ammattiin B. Kerralla haluaisin siis käydä jonkun opinnon loppuun.

Jatkan kyllä opintoja, en ole jättämässä niitä kesken jo senkin takia että olen vähän joko tai. Halusin vain kuulla muiden mietteitä ja mahdollisesti alalla olevia ja niitä sainkin.

Kunnassani on pulaa myös kouluterveydenhoitajista. Tiedä sitten missäpäin asut, Uudellamaalla avonaisia paikkoja lastenosastoilla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sairaanhoitajaopiskelijoilla ole monta harkkaa? Sieltä varmasti löytyy kiinnostava työnkuva, jos lastenosastolle ei pääse. Työllisyys ainakin taattu, sosionomeja valmistuu tusinoittain ja täten kilpailijoita työpaikkoihin paljon. Nyt vaan käyt sairaanhoitajaksi, hae sitten opiskelemaan sosionomiksi jos työ ei kiinnostakaan.

Ei ole mitään järkeä opiskella toista tutkintoa heti valmistuttua. Siinähän menettää jo tukikuukausia turhaan jos opiskelee väkisin alan joka ei kiinnostakaan.

Jos ap ei mieli sh-opintoja omakseen, niin sitten vain hakee siirtoa sosionomiksi. Simple as that.

Itse olen jokin aika sitten valmistunut sosionomiksi ja todennut, että ois pitäny opiskella sittenki sairaanhoitajaks. Paljon enemmän valinnanvaraa työpaikoissa on sairaanhoitajilla.

Tää sosionomi tuntuu niin turhalta, ku sh voi tehä kaikki samat työt, pois lukien sosiaalihuollon päätökset.

Kannattaa tosiaan käydä nykyinen koulu loppuun. Voit sitten avoimien opintojen kautta opiskella sosionomeille tarkoitettuja kursseja, itse asiassa varmana vapaasti valittavana voit ottaa niitä jo. Sairaanhoitajana työpaikoissa on valinnanvaraa enemmän ja kokemuksella sanon, että sosiaalipuolella arvostetaan jos työntekijällä on pohjalla hoitotyön koulutus.

Ap täällä.

Kiitos vielä kaikille vastanneille. Sairaanhoitajan opintojen jatkoa täällä paljon suositeltiin jatkamaan, mutta opintojen edetessä ja tällä hetkellä työskentely terveydenhuollon puolella on antanut vahvistusta siihen ettei sh-opinnot ole oma alani. Olen siirtohaussa hakemassa sosionomiksi, se työ tuntuu omalta, ja kun sen puolen töistä olen tykännyt.

Voinhan niitä sairaanhoitajan opintojaksoja tehdä avoimessa AMK:ssa, kuten täällä siitä puhuttiin että tekisin sosionomin opintoja avoimessa. Sitäkin kautta tietoa ja taitoa voi varmasti viedä sosiaalipuolen työpaikkoihin.

Pääkaupunkiseudulla ainakin on lastensairaanhoidossa töitä melkein missä vaan. Yleensäkin nyt on hoitoalalla työntekijän markkinat, saa valita mihin haluaa mennä. Tervetuloa!

Vituttaa aina nämä samat kommentit eri ketjuissa, että maakunnassa X on paikkoja Y auki.

Eikö teillä käy mielessä ettei kaikki todellakaan pysty tai halua muuttaa työn perässä muualle? Voi olla perhettä, puolison työ, tai ylipäätään elämä esteenä. Sairaanhoitajalle töitä kyllä löytyy varmasti joka kaupungista ja ap:n kirjoituksesta sain käsityksen että sosionominakin hänelle löytyisi töitä. Vaikkei juuri olisi sitä työnkuvaa tarjolla mitä haluaisi.

Onnea oikean alan etsimiseen. Hyvä jos tunnistaa jo opintojen alkuvaiheessa ettei ala olekaan oikea. Parempi se kuin valmistumisen kynnyksellä hoksata. Ja opiskella voi aina.