Mikä kaveriani vaivaa?
Nyt jo viisikymppinen mies, sinkku ja kärsii yksinäisyydestä. Juttelimme hänen naishistoriastaan, ja huomasin, että lähes jokainen suhde on päättynyt niin, että hän ei ole ollut "vielä" valmis sitoutumaan ja yrittämään lapsia, ja sitten se nainen on kellon tikittäessä siirtynyt perustamaan perheen toisen kanssa. Ja jokainen näistä eroista on sellainen, että mies on jälkeenpäin katunut tai vähintään ollut ihan romuna. Puhuu haluavansa lapsia edelleen, vaikka iän puolesta vois olla jo isoisä. Pistin myös merkille, että vaikka ikää on tullut, nämä naiset ovat pitkään olleet kaikki kolmekymppisiä, minkä seurauksena niitä toki nyt on jo harvemmin. Liittyneekö niihin lapsihaaveisiin vai pelkkiin pinnallisiin syihin. Sanoo, ettei vanhemmat vaan sytytä. Hiljattain sille tyrkytti itseään joku nelikymppinen, ei kuulemma tuntenut intohimoa. Ja valittaa osaansa kun on yksin. Haluaisin vaan ymmärtää, mistä näin järjetön toimintamalli tulee.
Sehän on vaan hyvä, ettei ole mennyt tekemään lapsia, maksaisi varmaankin nyt elatusmaksuja, koska muija olisi lähtenyt kävelemään.
Säätää varmaan aikansa, kunnes huomaa, että juna meni jo, tai löytää jonkun, joka sitten pyöräyttää sen muksun vähän vahingossa.