Raskauden keskeytys vai ei?

Ei keskeytystä. Asia jää vaivaamaan sinua, kun olet noin paljon lasta pohtinut. Eri asia jos olisitte heti yksimielisiä keskeytyksestä. Asiat menee omalla painollaan. Entä sitten jos eroatte parisuhteesta, vanhempina jatkatte silti.

Itse tein abortin, kun kiinnostusta hoivata jne uutta lasta ei vain ollut. Minulla on ollut aina näin; joko haluan lapsen, eli kiinnostaa, tai sitten en halua eli ei kiinnosta. Se on ainoa, millä on väliä ( jos tilanne muuten ihan ok lapselle tulla).

Miinukset on kyllä täysin epärelevantteja sulla. Tuntuisi oudolta eri isät. No sehän se onkin kauheeta.

Mitä väliä muiden mielipiteillä loppujen lopuksi on?

Sinun elämä, sinun ratkaisut.

Eikö sinulla ole läheisiä? Kun suolla tuollaista kakaa Tänne asiasta ja täysin tuntemattomille ihmisille. Jotka vastaa sinua tuntematta. Mene vatvomaan asiasi mielenterveyshoitajan kanssa.

Kyseessä on senverran henkilökohtainen asia ja päätös, jota pitäisi enemmänkin pohtia omien tuttujen ystävien sekä läheisten kanssa eikä täysin tuntemattomien.

Tarvittaessa myös mielenterveystoimistosta löytyy ihan ammatti-ihminen setvimään sitä päänsisältöä ja auttamaan päätöksessä.

Sukulaisten mielipiteistä ei tartte piitata.

Yhteiskunta oikeuttaa abortin, mutta lapsella on oikeus elämään.

Vahinkoraskauksia ei ole, jos nussii, voi tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta

Vierailija kirjoitti:

Vahinkoraskauksia ei ole, jos nussii, voi tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta

Onhan. Toivottu raskaus = äidillä on kiinnostusta hoivata lasta Vahinko = äitiä ei kiinnosta hoivata lasta.

Ei aborttia noiden syiden vuoksi. Lapsesi saa myös sisaruksen, joka voi elämänsä tärkeä asia.

Relevantit kysymukset on Haluanko ja Voinko.

Mitä ulkopuoliset ajattelee on sivuseikka.

Tuolla selityksellä kovasti vaikuttaa että pidät sen mutta minä olen vaan viestin varassa.

Pidät koska oot vähän toivonut ja mies vielä enemmän, kaduttaa jos et pidä. Sisarukset sopeutuu. Ja nykyään on ihan normaalia että lapsilla on eri isät, kukaan ei pidä sitä outona.

.

Mieti noita plussia ja miinuksia uudestaan. Nyt miinukset ovat enemmän luokkaa mitä muut ajattelevat, eikä sillä ole mitään väliä. On hyvä miettiä miltä lapsestasi tuntuu ja mitä hän ehkä menettää mutta sisaruksen kautta hän voi myös saada jotain korvaamatonta.

Parisuhdetta on hyvä pohtia, kun perheen perustamisesta on kyse. Ilmeisesti olette naimisissa mutta silti pelkäät, että mies voisi jättää. Onko tälle jotain perusteita vai tuleeko pelko esimerkiksi aiemmasta suhteestasi? Jos taas parisuhde on huono, niin siihen ei kannata lasta tuoda ja silloin sinun kannattaisi kyllä vakavasti miettiä, mitä itsekään siinä suhteessa teet.

Muiden mielipiteillä ei ole väliä, ei sukulaisten eikä loppupeleissä miehenkään. Listaamistasi asioista voi tulkita, että jotenkin pelkäät, että mies jättää tai eroatte muusta syystä. Jos suhde on huono, ei siihen kannata lasta tuoda. Lapsellesi sisarus saattaisi ollakin tervetullut ja läheinen loppuelämäksi. Mieti, mitä itse haluat ja mihin voimavarat riittävät, älä anna kenenkään painostaa. Kirjoitit plussalistalla, että olet hieman toivonut toista lasta, siinä olisi hyvä lähtökohta pohdinnoille miksi ja miten.

Pidä se lapsi, muuten voit katua myöhemmin, esikoinenkin olisi varmasti iloinen sisaruksesta. Lapsella on kuitenkin isä, itse olin samassa tilanteessa täysin yksin, mutta hienosti ollaan pärjätty, päivääkään en vaihtaisi pois <3.

.

Jos olet epävarma, niin ei. Keskeytyksestä pitää olla täysin varma.

Kerrot, että mies on toivonut lasta enemmän.

Onko hänellä ennestään jo lapsia? Ehkä sillä on väliä, kuinka sitoutunut mies olisi osallistumaan yhteisen lapsen hoitoon tai kuinka paljon aikaa hänellä olisi hoivaamiseen.

Minkälainen miehesi on bonusvanhemman roolissa esikoiseesi? Antaisiko se viitteitä myös miehesi suhteesta mahdolliseen biologiseen lapseen?