Te jotka olette lähteneet työpaikasta koeajalla. Miten nopeasti huomasit ettei kannata jäädä?

Noin kuukaudessa.

Työpaikka ei ollut sitä mitä haastattelussa maalailtiin.

Palkka oli osittain provisiopalkkaa, mutta sen saavuttaminen oli mahdotonta työpaikan tekemien huonojen asiakassopimusten takia.

Lisäksi toinen pomo oli harvinaisen ärsyttävä ihminen.

Minulla oli 4 kk koeaika. Ilmoitin viikkoa ennen koeajan päättymistä että en tule huomenna tänne töihin.

Up

4 tuntia. Kyseessä oli ihan perus liukuhihnatyö. Viereen sattui vanha koulukaveri jonka kanssa vaihdettiin pakkaamisen ohessa kuulumisia (ei vaikuttanut työntekemiseen). Ruokkiksella pomo tuli sanomaan ettei työkaverien kanssa saa höpötellä ettei muille työntekijöille tule paha mieli. Katselin hetken ympärilleni ja huomasin ettei ketään todellakaan jutellut toisilleen edes kahvihuoneessa. Äärettömän ankea työympäristö, olisi imenyt musta kaiken elämän ilon. Onneksi ei toista samanlaista paikkaa ole tullut vastaan.

Olin yhdessä pikkufirmassa jossa oli kymmenisen työntekijää. Viikon verran siellä olin ja maanantaina en millään enää halunnut lähteä niin soitin etten tule enää. Se oli hyvä koska sain melko äkkiä paremman työn. Sitä varten se koeaika on että voi kokeilla eri työpaikkoja.

Perehdytyksen puutteen huomaa ensimmäisen kk aikana. Jos sellaista ei ole, tai se on hyvin puutteellinen, ei siihen kuukautta kauempaa tarvitse. Talon tavat ja ihmiset vie enemmän aikaa päästä sisälle. Aluksihan kaikki on vierasta ja outoa. Sille pitää antaa muutama kuukausi aikaa. Sitten yleensä 2-3kk kohdalla näkee millainen se porukka oikeasti siellä on ja miten esimies toimintaa arjessa johtaa. Etenkin johtamisessa voi olla honeymoon, että ekan kk aikana kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sen jälkeen pilkunviilaus ja kyttäys alkaa paljastumaan.

Jossei töissä ihan tuskaa olisi, niin alkaisin hakea uutta työtä ja lopettaisin, kun saisin uuden paikan.

Vierailija kirjoitti:

Perehdytyksen puutteen huomaa ensimmäisen kk aikana. Jos sellaista ei ole, tai se on hyvin puutteellinen, ei siihen kuukautta kauempaa tarvitse. Talon tavat ja ihmiset vie enemmän aikaa päästä sisälle. Aluksihan kaikki on vierasta ja outoa. Sille pitää antaa muutama kuukausi aikaa. Sitten yleensä 2-3kk kohdalla näkee millainen se porukka oikeasti siellä on ja miten esimies toimintaa arjessa johtaa. Etenkin johtamisessa voi olla honeymoon, että ekan kk aikana kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta sen jälkeen pilkunviilaus ja kyttäys alkaa paljastumaan.

Tämä.  1kk menee vielä tosiaan kuherruskuukautena jolloin usein kaikki jaksaa tsempata uutta työntekijää ja näytellä hyvistä.  2kk kohdalla alkaa todelliset kuviot paljastua.

Mä jäin yli koeajan ja nyt kaduttaa. Hyvin samanlainen tilanne, ei perehdytystä mutta negatiivista palautetta tulee jatkuvasti, lisäksi yksi tiimin jäsen on osoittautunut kiusaajaksi. Harkitsen irtisanoutumista tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin yli koeajan ja nyt kaduttaa. Hyvin samanlainen tilanne, ei perehdytystä mutta negatiivista palautetta tulee jatkuvasti, lisäksi yksi tiimin jäsen on osoittautunut kiusaajaksi. Harkitsen irtisanoutumista tyhjän päälle.

Vittuile kiusaajalle. Elä anna hyppiä silmille.

Kaksi viikkoa olin, sitten riitti.

Kun ei saanut perehdytystä, ei sitten millään. Joten annoin olla. Olivat hölmistyneitä ja yrittivät selitellä, mutta ei se enää mitään auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa olin, sitten riitti.

Kun ei saanut perehdytystä, ei sitten millään. Joten annoin olla. Olivat hölmistyneitä ja yrittivät selitellä, mutta ei se enää mitään auttanut.

Lisätään vielä että kun pyysin perehdytystä, vastauksena oli silmien pyörittelyä ja jotenkin oudon passiivis-aggressiivista tuhinaa. Eli ei olisi ilmeisesti saanut kysyä, vaan olisi pitänyt osata noin vain.

Olen jo sen verran kokenut, että en jäänyt kiusaamaan itseäni ja lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa olin, sitten riitti.

Kun ei saanut perehdytystä, ei sitten millään. Joten annoin olla. Olivat hölmistyneitä ja yrittivät selitellä, mutta ei se enää mitään auttanut.

Lisätään vielä että kun pyysin perehdytystä, vastauksena oli silmien pyörittelyä ja jotenkin oudon passiivis-aggressiivista tuhinaa. Eli ei olisi ilmeisesti saanut kysyä, vaan olisi pitänyt osata noin vain.

Olen jo sen verran kokenut, että en jäänyt kiusaamaan itseäni ja lähdin.

Pomoko tuota silmien pyörittelyä tarjoili? Kummaa porukkaa, ensin käyttävät paljon aikaa ja resursseja siihen, että saavat hankittua taloon ihmisen, mutta sitten eivät perehdytä häntä talon tavoille vaan odottavat, että vittuuntuu ja lähtee kävelemään. Vähänkään osaavampi ihminen ei katsele tuollaista meininkiä yhtään sen pidempään kuin on pakko.

Ap:n tilanne kuulostaa täysin identtiseltä minun tilanteeseen verrattuna. Olen ollut 2 kuukautta talossa lähes nollaperehdytyksellä ja mietin tällä hetkellä tosiaankin irtisanoutuvani koeajalla.

Mikä ap:n tilanne, oletko sinnitellyt vai irtisanoutunut?

Oli muutaman kuukauden koeaika ja lähin koeajalla pari pv ennen koeajan umpeutumista.

Varoitusmerkkejä oli jo ensimmäisenä työpäivänä ja enemmän niitä alkoi olla parin viikon kuluttua.

Kohdeltiin huonosti, tulehtunut työilmapiiri, ihan älyttömiä toimintatapoja (jotka haittasivat työntekoa), rikottiin työehtosopimuksessa sovittuja asioita räikeästi, piti tehdä ilmaiseksi töitä, johtamista pelolla ja nöyryytyksellä, työpaikkakiusaamista, työ ei vastannut haettua työtä, samassa tilassa toisen kuullen kuiskimista/paskan puhumista jne jne...

Onneksi oli vakituinen työpaikka, mihin palata.

Huomasin 2 vkossa. Pyysin heitä irtisanomaan minut kun koeaika 3 kk alkoi täyttyä. En saanut karenssia. Jälkikäteen harmitti, etten lähtenyt jo kahden vkon jälkeen. En koskaan lisännyt ko paikkaa cvhen, vaan väitin olleeni työttömänä. Harmittaa, että yhä joskus muistan tuon työpaikan ja ällöttää. Sen jälkeen olen ollut pitkissä työsuhteissa ja sitä ennen. Ja lähtenyt itse hyvissä väleissä, koska minusta ihmisen on hyvä vaihtaa työpaikkaa noin 4-5 v välein.

Jo ekalla ja tokalla viikolla huomasin jotain merkkejä. Vähän ennen minua aloittanut oli hädissään ja puhui huolestuttavia lauseita. Perehdytystä kiellettiin antamasta, tietoa pihdattiin, työnkuva oli epäselvä eikä se ollut sitä, mitä työsopimukseen oli kirjattu. Esihenkilö harrasti alusta alkaen mm- syyllistämistä, lupaustensa rikkomista, julkista nöyryyttämistä, kellokorttileimausten yms. kyttäystä, jatkuvaa sairaalloista kontrollia. Huhuttiin, että edeltäjäni oli seonnut ja viety pois ambulanssilla kesken päivän eikä hän enää palannut. En ihmettele yhtään, miksi. Neljän viikon jälkeen, jossa oli joulun pyhätkin välissä, en nähnyt enää mitään syytä jatkaa tässä absurdissa näytelmässä.

Viikossa huomasin. Pääsin vanhaan työpaikkaan takaisin. Ylipäätään vaihdon työmatkan takia, mutta kävi selväksi, että se oli pienempi paha.