Kun taloon tulee uusi vauva, pitääkö vanhempia lapsia jotenkin huomioida?

kun kuopus tuli. Mitä haittaa siitä sitten taas voisi olla?

Vierailija:

Rupesin miettimään asioita, kun tänään sairaalassa käydessäni näin synnyttäneen äidin jonka lapset olivat saaneet toinen traktorin ja toinen kiiltokuvia. Kiva idea, mutta eikö tuo nyt ole vähän hyväksynnän hakemista ja lahjontaa?

Ja eiköhän tarkoitus olekin hakea hyväksyntää lahjojen kautta!

Aina kun tuttavaperheisiin tulee perheenlisäystä, niin vien sisaruksillekin jotain, koska se on tärkeämpää kuin jo paljon huomiota saavan vauvan huomioiminen.

Siis että lapsesi ovat saaneet tyyliin " kuun taivaalta" , kun uusi vauva syntyy?! Siis mitenkähän arvokkaista lahjoista on kyse, kun itse ajattelin esim. toukokuussa hiekkaleluja? Pitäisikö tässä alkaa miettimään ponin hommaamista!?



3: tuota en tullut ajatelleeksikaan! Kiitos näkövinkkelistäsi!

Meillä esikoinen sai rutkasti huomiota, tehtiin juttuja kahden kesken ennen kuopuksen tuloa, hän sai olla mukana valitsemassa nimeä, sai valita varusteita kuopukselle, sai muutenkin valmistautua siihen isonsiskon osaan, mutta leikkiä vielä paljon vauvaa. Ja kun kuopusta tultiin katsomaan, kaikki muistivat kehua esikoista ja tuoda pieniä tuliaisia, tervehtiä häntä ensin rauhassa, eivätkä rynnänneet ohi



2

En huomannut sillä olleen mitään vaikutusta. Ei häntä saatu lelu kiinnostanut silloin, kun vauva tuli kotiin vaikka se myöhemmin kiinnostikin. Meidän poikaa ei ainakaan uusi lelu jaksa loputtomiin ylen' määrin kiinnostaa. Enemmän meillä oli iloa mummusta, joka tuli aluksi melkein joka päivä leikkimään esikoisen kanssa ja auttamaan, kun sektion takia en saanut nostella.



Seuraava vauva ei tuonut mitään leluja. Lapset leikkivät keskenään eikä vauvan taloon tulo paljon muuttanut heidän arkeaan. Pieni vauva kuitenkin nukkuu niiiin paljon.

saaneet tavaroita, vaan he saivat pikkuveljen. Niin me opetimme asiaa, eli pikkuveli on lahja koko meidän perheelle. Vauvaa katsomaan tulijat monet toivat jotain isosiskoillekin. Ainakin minusta on paikallaan onnitella heitä, kun ovat päässeet uuden vauvan isosiskoiksi.

Meillä ei kyllä tätä tavaralla lahjomista harrasteta muutenkaan, annan aina kiitokseksikin mieluummin sanoja ja tekoja, vaikka uimahallikäyntiä tms.

mutta luulen että kauniit sanasi eivät lainkaan muuta sitä miltä isommista lapsista tuntuu. Toki he voivat ilota vauvasta ja olla onnellisia uudesta perheenjäsenestä mutta pieni mustasukkasuus on aina siellä, eikä lapsi välttämättä koe ollenkaan ihanana _lahjana_ pientä kitisijää joka vie äidin kaiken ajan... Ei vaikka miten selittäisi että tämä on lahja meille kaikille! Vähänpä tiedät pienen sielunelämästä.



Miksi muuten sinusta uimahallikäynti on vähemmän " lahjomista" kun joku traktori?



Meillä isommat on aina saanut pienen lahjan, siitä ei ole oikeastikaan mitään haittaa, tekee isot iloisiksi. Ei tämä ole mitään lapsen lahjomista, ei yhtään enempää kun mitkään joululahjat tai synttärilahjat jne.

Eli isoveli kävi isän kanssa itse valitsemassa vauvalle lahjan ennen kuin tulivat katsomaan meitä sairaalaan. Pikkusiskolla oli sitten isoveljelleen vastalahjaksi kirja, esikoinen lähti synnäriltä hyvillä mielin isin kanssa kahdestaan kotiin, kun tiesi että iltasaduksi luetaan tuo uusi kirja. Tämä oli siis etukäteen mietitty, että mitä esikoisella hankitaan lahjaksi, mitään lelua en ajatellutkaan.



Vieraat jotka on meillä käyneet vauvaa katsomassa ovat kaikki muistaneet myös isoveljeä, samoin moni joka on lähettänyt paketin postissa.

Onpas tullut eriäviä mielipiteitä. Tuota en kanssa ymmärrä, että vauva on lahja koko perheelle. Jos itse saisin tuossa alle kouluiässä päättää otanko kotiini vaativan sinaappitehtaan noin niin kuin lahjana, niin eipä olisi kovin mieluinen lahja. Suurin osa taitaa olla sitä mieltä, että jotain voisi olla konkreettista millä isomman lahjoisi. Paras aika antaa lahja taitaa olla, kun äiti ja vauva on vielä sairaalassa. On vanhemmille jotain mielenkiintoista sinne kotiin.



ap

Vierailija:

No, tuota en kyllä ymmärrä, että vedetään pajunköyttä, että vauva olisi muka antanut mitään lahjaa. Se lahja on äidiltä ja vauvalta yhteinen isolle sisarukselle.

ap

ei tarvikaan ymmärtää. Isoveli piti kuitenkin siitä että vauva oli ajatellut häntä ja tuonut hänelle jotain kivaa. Läheinen suhde alkoi jo silloin.

Mieluummin olen ostanut jotakin pientä (Hot Wheels -auto 1,60 euroa esim.) kun olen käynyt jommankumman lapsen kanssa yksin kaupassa. Esikoinen oli kuopuksen syntyessä alle 2-v joten ei vielä ihan hirveästi lahjoista perustanut...

työskentelyn kautta tulleen kokemuksen ja koulutuksen kautta jotakin tietävän lapsen sielunelämästä. Jokainenhan saa tehdä miten haluaa ja meillä ei lahjoja ole annettu. Ja yhteinen tekeminen, on se sitten uiminen, leipominen, mielikirjan lukeminen on mielestäni erilainen lahja kuin esim. mainitsemasi traktori. En viitsi ruveta erittelemään syitä miksi, kai sinä itsekin tajuat eron tai sitten vaan ajattelet asioista erilailla kuin minä.

Ja meillä ei ole kyllä esiintynyt mustasukkaisuutta, en kyllä usko että se lahja-asiasta on kiinni. Saa lahjan tai ei, voi olla tai olla olematta mustasukkaisuutta.

balettipuvun.



Siis kun vauva oli tullut kotiin, niin kerroin että haluan antaa isosiskolle lahjan sen kunniaksi, että hänestä on tullut isosisko. Tyttö oli silloin aloittamassa jumpan ja oli toivonut pukua. Se olisi varmaan ostettu muutenkin, mutta nyt se annettiin lahjapaketissa.



Meillä myös vieraat toivat isosiskonlahjoja (vaatteita, kirjoja, pinnejä yms pinetä.) Siis onnitteluna, samaan tapaan kuin vanhemakin saivat kortteja, kukkia, herkkuja yms.

kun olen itse elänyt juuri sellasessa perheessä että sain aina vain noita sun mainitsemiasi ei-materiaalisia lahjoja. Kyllä mä olin kiitollinen joo, mutta oikeesti välillä kaipasin ihan sellasta krääsälahjaa, ja olin TODELLA onnellinen kun sain joltain sukulaisilta sellasta. Vanhempieni linja jatkuu nyt lastenlasten kanssa eikä siinä mitään, mutta mä en kestä kun äiti jeesustelee joka ainoa kerta miten kauheesti meidän lapsilla on tavaraa, miten hirveetä, JA meidän lapsilla tosiaankin on keskivertoa vähemmän tavaraa, koska mä kierrätän sitä hyvin ahkeraan enkä halua että huone on aina niin täynnä ettei sisään mahtuis! Minä ajattelen niin (sinä saat ajatella miten haluat) että uimahallikäynnit ja muutkin matkat ym, kuuluvat lapselle anyway, niitä ei tarvi " ansaita" mitenkään.



En myöskään ymmärrä täällä tullutta kommenttia, että on jotenkin kauhean paljon jalompaa ostaa lapselle pikkuauto kun ollaan yksin kaupassa, kun ostaa sillon kun vauva syntyy. Ei tajua. En myöskään tajua sitä, miksi ne synttärivieraille jaettavat lahjat on niin kaameita. Muistan ite kun niitä saatiin lapsena onginnasta jne, ja se oli tosi ihanaa pienen ihmisen mielestä.



Vielä kerran: minua ärsytti pienenä hirveästi, etten koskaan saanut vanhemmiltani mitään ns. oikeita lahjoja. Mutta en KOSKAAN sitä näyttänyt, olin aina kiitollinen.

Ostamme välillä " ilman syytä" lelut lapsille. Ne eivät ole silloin palkkioita vaan ihan iloksi ostettuja. Että älä ole huolissasi, kyllä meidän lapsetkin ymmärtävät materian perään!

Ja hyvähän se on että lasta muistetaan palkita ja kiittää, on se tapa sitten millainen vaan.

musta kuulostaa ihan hirveeltä, jos lapsen kanssa leipominen tai lapselle lukeminen on joku _lahja_ Kyllä ne musta kuuluu ihan lapsen ns. jokapäiväsiin oikeuksiin... Ei nyt ehkä tarvi joka päivä leipoa, mutta me leivotaan tosi usein.



Ja voisko joku mulle perustella miksi vauvantulon yhteydessä annettu lahja on jotenkin keinotekosempi kun nimipäivälahja, syntymäpäivälahja, joululahja. Syntymäpäivänähän sille äidille pitäis antaa lahja. Enkä mä tajuu sitä kauheutta siinäkään että synttäreillä pienet vieraat saa jonkun läksiäispussin tms. Ette kai te todella luule, että sitten ne on kavereita vain siksi että kerran vuodessa saavat jonkun mitättömän pussukan. Haloo...

on paljon käsittämättömämpi konsepti, kuin a) synttärilahjaksi ostettu lahja, b) muuten vain ostettu lahja.



Ja myönnän, että olen asian kanssa vähän herkkä, mutta tuo oma lapsuus jäi vähän tuolta osin kalvamaan, minut opetettiin niin että kaikki materialistinen on pahaa, ja nyt asia todellakin kyrsii sen kautta että äiti suunnilleen tekee inventaariota meidän lasten huoneessa, että mitä lelut ovat maksaneet. Ja hän ei ota kuuleviin korviin, että itse olemme ostaneet ehkä 10% leluista.

kun saadaan lahjoja, aivan sama kuka niitä saa, hän itse, puolisonsa, minä, lapsemme niin äidin eka reaktio on " voi hirveetä, toihan on maksanut ihan kauheesti, kyllä sitä toisilla on varaa" . Ja heillä jos keillä on varaa mutta ovat päättäneet sijottaa rahansa minun mielestäni aivan hullusti, omasta mielestään ainoalla viisaalla tavalla mitä maa päällään kantaa. Ja sitten kulkevat resusissa vaatteissa, eivät koskaan käy kampaajalla/parturissa jne. Huhhuh. Mutta sori, ei enää kuulu asiaan, lopetan nyt.

vaan ole siinä tilanteessa edes ajatellu, että lahjan vois ostaa.

Ja vanhempasi ovat kyllä aika tyhmästi mielestäni toimineet, pitäähän lapsen tavaroitakin saada.

Ja Ps. jos mietit olevasi jotenkin materialistisempi kuin minä, niin me kyllä ollaan ostettu lapsillemme krääsää takuuvarmasti yli 10 %... Oikeastaan lähes kaikki, isovanhemmat ei lapsille osta kun joulu- ja synttärilahjat.... En ole siis mikään ei-materialisti, vaikken vauvan syntyessä lahjaa ostakaan.

Tietysti jokainen perhe tekee niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Ei siinä mitään. Mutta minä uskon, että 3,5 v. lapsemme ei osaa edes odottaa " vauvalta" lahjaa.

Me olemme yhdessä lapsen kanssa tehty vauva valmisteluja ja esikoinen on saanut valkata tulevalle vauvalle tutin ja vaippoja valmiiksi. Ja odottaa kovasti sitä, että pääsee isin kanssa hakemaan sitten vauvaa (ja äitiä) kotiin synnäriltä, kun vauva on syntynyt.