Minä rakastan itseäni ja tällaista se on:

Tykkään silitellä itseäni esim olkavarsista. Se tuntuu kivalta. Puhun itselleni kivoja asioita ja lohdutan jos mokaan, kannustan jos pelottaa. Pidän itseäni hyvänä tyyppinä ja suuressa arvossa. Hyväksyn puutteeni ja lähestyn niitä rakentavalla lempeydellä. Tiedän omat rajani ja sen kuinka paljon niitä voi venyttää. Ostan itselleni kivoja pieniä lahjoja.

Patistan itseni syömään terveellisesti ja käymään lenkillä koska se on hyvästä minulle. Sallin itselleni myös herkut ja laiskottelun koska sekin on hyvästä. Haastan itseäni henkisesti ja älyllisesti koska haluan kehittyä ihmisenä.

Valitsen tarkasti ketä pidän elämässäni milläkin etäisyydellä ja kenellä on asiaa ottaa mitään kantaa minun elämääni, kenen mitkäkin sanomiset ohitan ja kenen otan harkintaan. Vaalin hyviä ihmisiä ja annan itsestäni heille paljon. Olen ansainnut heidät ja he ovat ansainneet minut.

En ole osannut tätä aina. En joskus edes tajunnut että itseään voi oikeasti rakastaa. Luulin, että se on joku kielikuva tai höpöhöpö Hollywoodin luoma konsepti.