Jos suhteesi on kariutunut välinpitämättömyyteen, niin mikä oli pahimmalta tuntuva?

Se, että puolisoa ei kiinnostanut jos minä sain niskaani hänen tekemisiään ja antoi ihmisten syyttää ja haukkua omista ratkaisuistaan minua.

Tämä ei ole pahin, mutta tulee mieleen sateisella ilmalla.

Olin tullut kaupasta ja auton ovi oli jäänyt selälleen auki, kun kannoin kauppakasseja. Laitoin pakasteita ja unohdin sen. Alkoi sataa vettä ja mieskin tuli välillä. Myöhemmin olin lähdössä autolla uudestaan,ja silloin mies sanoi että , penkki voi olla märkä kun sulla on ovi auki.

En edes keksinyt mitään sanottavaa tuohon, kun mies oli nähnyt että ovi on auki ja tiesi että auto siellä kastuu.

Välinpitämättömyys tarkoittaa, että tunteita ei ole ja suhde on kuollut. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan juuri välinpitämättömyys. Tunteita, edes negatiivisia ei enää ole. Lähtekää pois, ei kannata jäädä.

Itselle tämä konkretisoitui, kun poikaystävä lähti omille teilleen pariksi päiväksi ilman, että vaivautui kertomaan tai laittamaan mitään viestiä. Asuimme yhdessä. Aloin järjestellä omaa asuntoa samantien ja nyt useampi vuosi myöhemmin ihmettelen, miksi siedin tuollaista niinkin kauan.

Varmaan siihen yleiseen, esim kun olin koronassa niin miesystävä ei edes kysynyt että miten voin tms. Tai kun autoni hajosi niin ei tarjonnut mitään apua, että saisin sen korjaamolle. (en tarkoita rahallista apua)

Mikään ei kiinnostanut ja tuntui että hänellä ei ollut tunneälyä ollenkaan. Ei onnitellut syntymäpäivänä, tai tullut käymään vaikka olin kakulle kutsunut.

Selvästi olimme niin erilaisia siinä miten toivoisimme kumppanin käyttäytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys tarkoittaa, että tunteita ei ole ja suhde on kuollut. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan juuri välinpitämättömyys. Tunteita, edes negatiivisia ei enää ole. Lähtekää pois, ei kannata jäädä.

Itselle tämä konkretisoitui, kun poikaystävä lähti omille teilleen pariksi päiväksi ilman, että vaivautui kertomaan tai laittamaan mitään viestiä. Asuimme yhdessä. Aloin järjestellä omaa asuntoa samantien ja nyt useampi vuosi myöhemmin ihmettelen, miksi siedin tuollaista niinkin kauan.

Kiitos tästä, tämä sai ymmärtämään paljon omasta elämästä.

Onko Aspergerit välinpitämättömän oloisia?

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys tarkoittaa, että tunteita ei ole ja suhde on kuollut. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan juuri välinpitämättömyys. Tunteita, edes negatiivisia ei enää ole. Lähtekää pois, ei kannata jäädä.

Tämä. Ensimmäinen (4v pitkä) suhteeni oli loppuajasta sitä, ettei kumpikaan edes kysynyt missä toinen on ollut vaikkei oltu nähty pariinkaan päivään. Välillä riideltiin siivoamisesta mutta muuten kumpikin eli täysin omaa elämää enkä edes muista niiltä ajoilta parisuhdetta, vaan sen muun elämän.

Vierailija> kirjoitti:

Mikään ei kiinnostanut ja tuntui että hänellä ei ollut tunneälyä ollenkaan. Ei onnitellut syntymäpäivänä, tai tullut käymään vaikka olin kakulle kutsunut.

Selvästi olimme niin erilaisia siinä miten toivoisimme kumppanin käyttäytyvän.

Miksi ihmeessä sä tuollaisen helmen kanssa sitten aloit olemaan?!?

Vierailija kirjoitti:

Se, että puolisoa ei kiinnostanut jos minä sain niskaani hänen tekemisiään ja antoi ihmisten syyttää ja haukkua omista ratkaisuistaan minua.

Sama juttu. Jouduin itse kärsimään asioista mitä hän teki ja miten teot vaikuttivat suhteeseen lapseeni. Yritin olla hyvä äiti ja olinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys tarkoittaa, että tunteita ei ole ja suhde on kuollut. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan juuri välinpitämättömyys. Tunteita, edes negatiivisia ei enää ole. Lähtekää pois, ei kannata jäädä.

Tämä. Ensimmäinen (4v pitkä) suhteeni oli loppuajasta sitä, ettei kumpikaan edes kysynyt missä toinen on ollut vaikkei oltu nähty pariinkaan päivään. Välillä riideltiin siivoamisesta mutta muuten kumpikin eli täysin omaa elämää enkä edes muista niiltä ajoilta parisuhdetta, vaan sen muun elämän.

Mun kaikki parisuhteet nuorena oli just tuollaisia heti sen alkuvaiheen jälkeen. Toinen viipotti menoissaan ihan oman mielensä mukaan ja saattoi vaikka lähteä laivalle edes mainitsematta asiasta. Ja mikä pahinta, oli mustis ja närkästynyt mun menoista eli mun olisi pitänyt istua kotona odottamassa josko toisella onkin tylsää, nälkä tai panettaa.

Ja mikä pahinta, suht samanlaista se oli kaikilla muillakin kaveripiirissä eli tuota alkoi jo pitää normaalina eli parisuhteessa eläminen on tuollaista. Sitten kun vielä kaikkialta kuuli kuinka ei se vaihtamalla parane eikä pidä luovuttaa kun ei sen rakkauden pidä mitään ruusuilla tanssimista ollakaan blaablaablaa..

Joo-o. Itse sain parisuhteista mittani täyteen jo ennen 25-vuotissynttäreitäni. Ja lisätään vielä, että ei ollut mitään hidalgoja ja naistennaurattajia nämä omat tai kaveripiirinkään miehet vaan ihan peruspulliaisia. Nainen piti olla, mutta sitten se oma nainen olikin elämän ainoa ihminen jonka seuraa piti parhaansa mukaan vältellä ja karttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija> kirjoitti:

Mikään ei kiinnostanut ja tuntui että hänellä ei ollut tunneälyä ollenkaan. Ei onnitellut syntymäpäivänä, tai tullut käymään vaikka olin kakulle kutsunut.

Selvästi olimme niin erilaisia siinä miten toivoisimme kumppanin käyttäytyvän.

Miksi ihmeessä sä tuollaisen helmen kanssa sitten aloit olemaan?!?

Nuorena ei välttämättä tiedä paremmasta ja ei sitä valinnanvaraakaan ihmeemmin kaikilla ole. Siihen on tyydyttävä mitä saa tai oltava ilman, joka toki on parempi vaihtoehto, mutta eipä sitäkään kokemattomana välttämättä tiedä ja hoksaa.

/sivusta