Sairaanhoitajaopinnot ja suuntautuminen

Uppista

Mene ulkomaille harjoitteluun jo opiskeluaikana.

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Ei ole mt-ongelmia eikä tarvetta lääkityksille.

Oikea Ap.

Perioperatiivinen ja psykiatrinen suuntaus ovat niin kaukana toisistaan kuin vaan voi olla. Toisessa hoidetaan nukutettuja potilaita sairaalaympäristössä varsinkin jos instrumenttipuolelle päädyt ja toisessa ei paljon muuta tehdäkään kuin keskustellaan potilaiden kanssa. Eikö harjoittelut ollenkaan selkiyttänyt suunnitelmia?

Yleensä ne jotka haluavat psykiatriselle tietävät sen kyllä.

Toisaalta sillä suuntauksella ei välttämättä ole niin väliä muissa kun juuri noissa kahdessa

Harjoittelut selkeyttivät sen, että sovin molempiin puoliin. Perioperatiivisessahan ei välttämättä hoideta nukutettuja potilaita, vaan myös esim hereillä tehtävät toimeenpiteet ja leikkaukset, osastoilla tehtävä työ ja mm pientoimenpiteet potilaan kanssa jutellen kuuluvat näihin. Omissa peripuolen harkoissa juttelin potilaiden kanssa paljonkin. Toisaalta en välttämättä tarvitse keskustelevaa työtä, eli leikkurityö sinänsäkin sopii ja tuntui myös omalta. Ja niin tuntui psyk. puolikin.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mene ulkomaille harjoitteluun jo opiskeluaikana.

Suuntaudu ulkomaille. Tätä hölmölää ei kannata jäädä katsomaan.

Häh, meillä ainakin saa valita kolme. Itse valitsen lasten, naisten ja perheen hoitotyön, terveyden edistämisen opinnot ja mielenterveys/psykatyön syventävät opinnot. Kannattaa miettiä mitkä kolme syventävää palvelis eniten sitä, mitä eniten haluaa tehdä.

Se on totta että sairaanhoitajan ala on laaja, ja eihän meistä minkään suuntautumisvaihtoehdon varsinaisia ammattilaisia tule vielä tuolla koulutuksella. Jos haluat esim. leikkaussalityöhön, niin kouluttautuminen jatkuu sitten vielä työelämässä. Toisaalta jos nyt valitset väärin, niin mikään ei estä sinua kuitenkaan vaihtamasta suuntautumisalaa sitten työelämässä, koska mehän emme varsinaisesti suuntautu mihinkään vielä perusopinnoilla (esim. psykiatrisen sairaanhoitajan tittelin saa vain lisäkoulutuksella, joka käydään amk:in päälle)

Harkat ja henk.koht. keskustelupalaverit ohjaavan open ja opon kanssa on sellaisia, missä voit keskustella näistä valinnoista. Oletko ottanut opoon yhteyttä?

Jonkun verran sairaanhoitajista löytyy lepakoita, mutta ei suuresti poikkea valtaväestöstä.

Vierailija kirjoitti:

Häh, meillä ainakin saa valita kolme. Itse valitsen lasten, naisten ja perheen hoitotyön, terveyden edistämisen opinnot ja mielenterveys/psykatyön syventävät opinnot. Kannattaa miettiä mitkä kolme syventävää palvelis eniten sitä, mitä eniten haluaa tehdä.

Se on totta että sairaanhoitajan ala on laaja, ja eihän meistä minkään suuntautumisvaihtoehdon varsinaisia ammattilaisia tule vielä tuolla koulutuksella. Jos haluat esim. leikkaussalityöhön, niin kouluttautuminen jatkuu sitten vielä työelämässä. Toisaalta jos nyt valitset väärin, niin mikään ei estä sinua kuitenkaan vaihtamasta suuntautumisalaa sitten työelämässä, koska mehän emme varsinaisesti suuntautu mihinkään vielä perusopinnoilla (esim. psykiatrisen sairaanhoitajan tittelin saa vain lisäkoulutuksella, joka käydään amk:in päälle)

Harkat ja henk.koht. keskustelupalaverit ohjaavan open ja opon kanssa on sellaisia, missä voit keskustella näistä valinnoista. Oletko ottanut opoon yhteyttä?

Kiitos kovasti kommentistasi. Meille ei ole puhuttu ollenkaan siitä, että saisimme valita muuta kuin yhden vaihtoehdon, uskon ettei se ole meidän koulussamme edes mahdollista. Mutta tarkistan ilman muuta asian. En ole vielä jutellut opon enkä ohjaajan opettajan kanssa, otan sen nyt asiaksi ensi tilassa. Toivottavasti tuo usean suuntautumisen mahdollisuus olisi myös meidän oppilaitoksessamme.

On ollut hirveän stressaavaa pohtia suuntautumista, on tietysti positiivinen ongelma olla kiinnostunut monesta eri puolesta. Ulkomaillekin kyllä haluaisin keikkaa tekemään jossakin vaiheessa tulevaisuudessa, kielipää kyllä toimii. Mutta on tämä ollut stressaavaa jo näin ennen valmistumista, tämä valinnan vaikeus.

Kiitos ihanat, tämä palsta on kyllä loistava apu. Kertokaa toki lisääkin ketjuun jos tulee jotakin mieleen.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Sitten psykiatria on poissuljettu. Useimmat ei tajua miten raskasta se on henkisesti. Jos yhtään on itsensä kanssa ongelmia, niin oma pää ei kestä. Muutenkin on vaikea erotella omat tunteet joita omat kokemukset on värittäneet ja vääristäneetkin potilaiden tunteista ja kokemusmaailmasta. Tämä ei ole helppoa vaikka mitään mt ongelmia ei itsellä olisikaan. T. Psyk.sh

Ei mitään suuntautumisvaihtoehtoja enää ole. 

Toki tutkinnon jälkeen voi sitten valita oman työpaikkansa, mutta ei koulutukseen kuuluu enää mitään valintaa.