Mitä teen kun omat vanhemmat ja sukulaiset alkaneet ärsyttää?
Olen huomannut vasta 30 ikävuoden jälkeen että äitini ja isäni ovat molemmat takertuvia ja kontrolloivia. Olen hävennyt kaikkea ja en uskolla kertoa heille syvällisiä asioita. rakkauttta ja lämpöä lapsuudessa ei ole ollut. Sukulaiseni sen sijaan ovat liian uteliaita ja kaikki suurinpiirtein alkoholisteja tai työnarkomaaneja. Ensimmäinen asia jos menen heitä tapaamaan "mmissä oot töissä nyt"! Ja jos en ole sillä hetkellä töissä niin saa heti luuseri leiman otsaan.
Ongelma että haluaisin silti pitää ystävlliset välit äitiini ja isääni ja sukulaiseeni mutta he vain ärsyttää joskus todella paljon. Äitini on takertuva ja asuu lähellä minua ja haluaisi että käviisn kylässä 2 päivän välein. Viestittelee ihan turhanpäiväisiä jatkuvasti ja yrittää saada minusta omaishoitajansa. On katkera kaikille miehille ja ihmisille ja hänestä huokuu aina negatiivisuus.
Omaan elämääni kuuluu oma mies, pari hyvää ystävää, ja lemmikkejä.
Jotenkin vain tuntuu että olen kasvanut aikuiseksi perheestäni ja he eivät.
Onko muilla samaa ongelmaa ja miten diilaatte?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Suljen oven perässäni jatkan matkaa. Turhaa asiaa miettimättä enempää! Sukua vanhempiasi et voi valita. Et myöskään maata johon synnyt jne. Mutta yksi asia on varma suvun ja vanhempien kanssa ei pakko olla tekemäisissä.
No ongelma on että voisin olla tekemisissä jonkun verarn mutta luulen että jos anna pienenkin merkin että olen heidän ystävä niin he alkavat odottaa liikoja.
Suljen oven perässäni jatkan matkaa. Turhaa asiaa miettimättä enempää! Sukua vanhempiasi et voi valita. Et myöskään maata johon synnyt jne. Mutta yksi asia on varma suvun ja vanhempien kanssa ei pakko olla tekemäisissä.