Oletko joskus joutunut hakemaan ruoka-apua?
Missä tilanteessa elämäsi oli ja paljon sinulla oli tililläsi rahaa, kun jouduit ruokakassijonoon.
Kommentit (9)
Joutunut? Koen olevani etuoikeutettu jos tällainen mahdollisuus on olemassa. Kiitos ruokajakajille!!!
En muuten, mutta yhdellä työnhakukurssilla, jonne työkkäri minut pakotti, tuli eräänä päivänä joku työttömien yhdistyksen ihminen kertomaan toiminnasta. Hän suorastaan pyyteli meitä hakemaan sieltä ruokakasseja, koska päiväykset olivat menossa umpeen.
Meitä lähti loppujen lopuksi sinne kaksi. Meillä kummallakaan ei tosin ollut minkäänlaista pulaa ruuasta eikä nyt välitöntä pulaa rahastakaan. Saimme kumpikin 2 kassillista.
Kurssin nuorille ei kelvannut.
Olen. Tai en pystynyt kävelemään, joten en päässyt itse jonottamaan, eikä minulla ollut ruokaa, ei tainnut olla rahaakaan, en muista tarkasti. Jonossa oli kuitenkin käynyt kaksi ihmistä, joista toinen oli menettänyt kotinsa tulipalossa ja toisen elämän taas oli turmellut ensin vesivahinko ja sitten home. Toinen heistä antoi minulle ison purkillisen hernekeittoa ja toinen leipäpussin.
Olen hakenut ruokaa Pelastusarmeijalta pari kertaa vaikeana aikana. En muista, oliko tilillä silloin mitää rahaa. Tein jatko-opintoja ilman tukia työllistyäkseni. Perheessä useampi lapsi. Ainakin meidän kohdalla homma toimi tosi hienosti. Olen kiitollinen saamastani avusta. Pelastusarmeijalla ei katsottu alaspäin eikä odotettu nöyristelyä.
Nyt on opinnot suoritettu ja teen keikkatöitä. Emme tarvitse tällä hetkellä ruoka-apua tai tt-tukea. Asumistukea saadaan pari sataa kuussa vielä, mutta vankka tavoite on päästä Kelasta "irti", omillemme. Tulevaisuus näyttää siltä osin valoisalta :-)
7 jatkaa: nyt siis perheessä kaksi tienaavaa vanhempaa. Köyhimpänä aikana puolisokin taisi olla opiskelija, koska vaihtoi ammattia paremman työllisyyden toivossa (toimi). Sossutyöntekijä ohjasi silloin meidät sinne ruoka-apuun, sinne varattiin aika.
Hakisin jos paikkakunnallani joskus sellaista olisi, vaan ei ole.
Muistan yhden aamun 90-luvulla työttömänä ollessani, kun tililläni oli viisi markkaa rahaa ja työttömyyskorvaus oli tulossa vasta kahden päivän päästä. Piti kävellä pankin konttoriin nostamaan se, kun ei automaatilta onnistunut.
Olisin mennyt leipäjonoon, jos sellainen olisi kulmillamme ollut, vaan kun ei ollut. Silloin päätin, etten enää ikinä päästä elämääni samaan jamaan.