Onko muut huomanneet oudon paradoksin ihmissuhteissa?

Esim. työpaikoilla sellainen joka hölöttää kaikki omat asiansa melkeinpä ruumiinnesteistään naintikertoihin ja asentoihin sekä miehen tai vaimon peräpukamaleikkaukset, niin on suosittu versus ihminen joka on hiljaa ja tekee työnsä eikä venytä puolen tunnin ruokatuntia tuntiin kun on niin paljon kerrottavaa.

Mikä logiikka tuossa piilee?