Lue keskustelun säännöt.
En tiedä, mitä teen elämällä
13.10.2022 |
Kärvistelin ensin monta vuotta pienellä paikkakunnalla vanhempieni tykönä. Kävin lukion. Hain korkeakouluun ja pääsin toisella yrityksellä, muutin suurempaan kaupunkiin.
Keskeytin opinnot. En edes halua kertoa syytä täällä, koska sitä ei vastaanoteta hyvin. Mutta nyt mulla ei oikeasti ole yhtään mitään. Ei ammattia, ei kavereita, ei mitään. En usko pääseväni enää uudestaan opiskelemaan ja harkitsen joka ikinen päivä tämän kaiken lopettamista. Elämällä ei ole mitään sisältöä.
Pelkään masentuneeni, mutta en oikeasti tiedä miten jatkaa tästä. Pelkkä lukiotausta ei tahdo auttaa työnhaussa, mutta en usko rahkeiden riittävän opiskelemaan yhtäkään itseäni kiinnostavista aloista varsinkaan, kun olen jo käyttänyt ensikertalaisuuteni. Olen juuri sitä pohjasakkaa, mistä luokkatoverini aina valittivat ja tirskuivat, ja häpeän itseäni.
Päivän avautuminen.
Kommentit (2)
Elämällä on tarkoitus,jokaisella erikseen.Ei ole sattumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, osaanko juurikaan tsempata, mutta voin kertoa, että samantyyppisiä ajatuksia on täälläkin, et ole yksin. Minäkin olen muuttanut pieneltä paikkakunnalta kaupunkiin opiskelemaan, mutta opinnot ovat nyt uupumuksen takia tauolla. Ei ole kavereita, ei kumppania, ei harrastuksia, eikä juuri nyt ole voimavaroja yrittää mitään niistä hankkiakaan. Elämä tuntuu täysin turhalta ja on erittäin vaikea nähdä, että se siitä mitenkään päin paremmaksi muuttuisikaan. Terapiassa käyn, mutta sitä on liian harvoin.
Pääsisitkö jonnekin juttelemaan tilanteestasi? Tiedän, että avun hankkiminen voi tuntua työläältä ja hyödyttömältä, mutta jos sitä jaksaa yrittää, ei kai siinä mitään menetäkään.
Oletko nyt siis työtön? Mitä teet päivisin? Jos hanttihommat kelpaavat, niihin voisi yrittää hakea ainakin väliaikaisesti töihin, vaikkei ne varsinaisesti mitään itseä kiinnostavia aloja olisikaan. Matalapalkka-aloille (kaupat, pikaruokalat, siivousfirmat) käsittääkseni palkataan ihan mielellään, ainakin omassa kaupungissani, kun näyttää työvoimapulaa olevan. Ja näihin hommiin otetaan nimenomaan lukiotaustaisia, korkeasti koulutetut tuntuvat olevan jo ylikoulutettuja. Itse teen nyt hanttihommia ja se tekee minulle hyvää. Työ pitää edes jonkinlaista rutiinia yllä ja antaa syyn herätä aamuisin.