Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopullinen lapsettomuus, kokemuksia ja vertaistukea
Lapseton lopullisesti
11.10.2022 |
Onko täällä kokemuksia lopullisesta lapsettomuudesta? Yritimme lasta n. 10 vuotta ja kävimme useita hoitoja tuloksetta, muutaman kerran olin raskaana mutta aina meni kesken. 😔Nyt ikää on jo sen verran ettei enää ole ajankohtaista saada lasta. Mitään syytä ei löytynyt. Haluaisin kuulla tarinoita miten ihmiset ovat selvinneet lapsettomuudesta ja siitä tyhjyydentunteesta.
Kommentit (17)
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen omasta halustani lopullisesti lapseton. Positiivisia kokemuksia on.
Luulisin, että sinun kannattaisi liittyä esim facebookin lapsettomien (suljettuun ) ryhmään. esim Simpukka. Siellä saat asiallista vertaistukea, täällä saat pahimmillaan osaksesi tosi ikäviä kommentteja.
Hyvin. Lapset eivät tuo mukanaan pelkästään vain hyvää ja onnea.
Nyt 50- vuotiaana naisena olen onnellinen siitä, että en saanut koskaan lapsia.
Ettekö voisi hankkia jotain kummilasta? Tällä tavoin voisi jollain tasolla yrittää tyydyttää lapsen "nälkää" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte suunnitella elämää lapsettomina. Se saattaa auttaa, että ei jää vain ajelehtimaan. On paljon aikaa ja rahaa, jonka voi täyttää muilla asioilla.
Olen 40 vuotis ja aina halunnut saada lapsia mutta veilä en ole löytänyt ketään, joka olisi halunnut jakaa unelmani lapss(i)en saannista; kun olen niin konservatiivi, että en ole valmis siihen että yrittäsin saada lapsen yksin. Lohduttaudun sillä, että olisi kohtuutonta ajatella, että laps(i)en saaminen olsi jokin elämässä onnistumisen mitta tai erityinen saavutus. Parisuhde kumppanin saamiseen suhtaudun avoimesti löydän tai olen läytämättä tiedän jo liiankin hyvin, että ihan kelvollista elämää voi elää sinkkunakin, vaikka läheisyyden kaipuu on tai on ollut välillä raastava. Katkeroistumalla ja kyynistymällä tuksin ainakaan parannan oloani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alatte sijaisperheeksi. Tai edes tukiperheeksi.
Itse päätin pari vuotta sitten että ei sitä moottoripyörää kannata ostaa kun asuu suomessa.
Olen siitä lähtien kipuillut asian kanssa,mutta oppii sitä elämään kuitenkin hyvää elämää ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Ymmärrätkö, että kukaan ei kysynyt sinulta mitään? Surullinen pikku elämäsi ei kiinnosta.
Kiitos kaikille vastauksista. Sijaislapsen ottamista emme koe omaksi jutuksi. Ajankohtaiseksi on tullut myös ystävien mummoksi tuleminen, toki olemme kaikkien puolesta onnellisia mutta silti se satuttaa kun tietää ettei koskaan voi itse olla kenenkään mummo. 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjyys jota ihminen tuntee ajoittain, johtuu osittain asenneilmapiiristä. Itseään voi ilmaista muilla tavoilla. Luovuus auttaa ja harrastukset. Ja että on rohkeasti oma itsensä eikä alistu toisten saneluun. Joku onnistuu kasvattajana ilman biologisia lapsia. Ihmisyys on yhdistävä tekijä. Voi miettiä sukulaisten ja tuttavapiirin joukosta ihmisiä joilla ei ole omia lapsia ja mitä he ovat merkinneet toisille ihmisille. Elämäntilannekriisi vie aikansa. Ihminen sopeutuu kun on pakko.
Lapsettomuuden ohella voi tulla muita pettymyksiä, kuten onnettomuus tai syöpä. Niistäkin selviytyy kun on pakko.
SWOT-analyysi osoittaa miten kalliiksi tulee kuolema ja ihmisen hautajaiset. Ilman lapsia välttyy monilta vaatelaskuilta ja lelujen ostoilta, ei tarvitse miettiä kerhossa ja koulussa kaikenlaista. Voi keskittyä omiin tavoitteisiin. Ehkä.
Vaikeinta on toukokuun äitienpäivähypetys ja marraskuun isänpäivä sekä joulu, jolloin joulusuklaakalentereita ja muita myyntimiesten valtteja tyrkytellään. Tee elämästäsi sinun näköinen toisia loukkaamatta mutta alistumatta toisten ennakkoluuloihin. Onnea. Älä käperry suruusi vaan elä. Älä välttele ihmisiä ja tilanteita. Muutoin et löydä paikkaa missä tietoisuus lapsettomuudesta ja elämästä lapsenlapsettomana ei tulisi vastaasi. Karhua pakeneva kohtaa leijonan. Siedätä itsesi ihmisten kyselyihin äläkä vedä hernettä nenääsi kun kuulet tahdittomuuksia. Tai jos sinua vältellään ajattele että olipa pikkusieluinen olento. Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus. Etsi omasi.
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Sinulla on hyvin suppea käsityskyky, ja päätit tulla sen tänne kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Ymmärrätkö, että kukaan ei kysynyt sinulta mitään? Surullinen pikku elämäsi ei kiinnosta.
Ei se surullista ole ollenkaan. 😊
eri
Sanoit, ettei sijaisperheenä toimiminen tunnu omalta jutulta. Ymmärrän sen, eikä se missään tapauksessa kaikille sovikaan.
Meille yhtä pitkän lapsettomuuden ja tuloksettomien hoitojen jälkeen ajatus totaalisesta loppuelämän lapsettomuudesta tuntui liian vaikealta, ja päätimme kuitenkin antaa sijaisperhetoiminnalle mahdollisuuden. Kävimme puolivuotisen koulutuksen, joka ei sido mihinkään. Kävi ilmi, että siihen, millainen lapsi perheeseen sijoitetaan, voi vaikuttaa hyvin paljon. Meidän perheeseemme, taustaamme vasten, suositeltiin sijoitettavaksi vauvaikäistä lasta, jonka palaaminen syntymäperheeseensä olisi epätodennäköistä. Toisin sanoen, systeemissä on myös lapsia, jotka etsivät pysyvää kotia ja oikeita vanhempia elämäänsä, vaikka Suomen käytänteet ohjaavat nämäkin lapset sijaisperheisiin adoption sijaan.
Kannatti uskaltaa. Saimme aikanaan perheeseemme vauvan, nyt jo kouluikäisen, enkä ole enää vuosiin kokenut olevani lapseton, olenhan tälle lapselle ainoa äiti, jonka hän arjessa tuntee. Toki hän tietää ja on joitain kertoja tavannutkin syntymä-äitinsä, ja elämäämme on tullut lapsen sukulaisia, joihin pidämme säännöllisesti yhteyttä. Jos tällaiseen ei ole valmis tai ei ole käsitellyt sitä biologisen lapsettomuuden surua loppuun, ei tämä tapa perheellistyä varmastikaan toimi. Ja tietenkin sijoitettu lapsi, kuten adoptiolapsikin, on aina taustansa takia erityislapsi erityisine tarpeineen. Mutta sen olen ymmärtänyt, ettei biologisenkaan lapsen ole koskaan taetta siitä, että kaikki menee hyvin. Lapset ovat vain lainaa, elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Onneksi en luopunut mahdollisuudesta tulla vanhemmaksi toisella tavalla kuin alun perin ajattelin.
Toivottavasti löydätte elämäänne iloa ja merkitystä!
Ei ole kokemusta, mutta luultavasti olisin perimmäisten kysymysten äärellä ja vaatisin Jumalalta vastauksia.
Harjoittaisin tyyneysrukousta: "Auta minua hyväksymään asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa asiat, jotka voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".
Alue: Aihe vapaa
Voimia!