Lue keskustelun säännöt.
Lopullinen lapsettomuus, kokemuksia ja vertaistukea
Lapseton lopullisesti
11.10.2022 |
Onko täällä kokemuksia lopullisesta lapsettomuudesta? Yritimme lasta n. 10 vuotta ja kävimme useita hoitoja tuloksetta, muutaman kerran olin raskaana mutta aina meni kesken. 😔Nyt ikää on jo sen verran ettei enää ole ajankohtaista saada lasta. Mitään syytä ei löytynyt. Haluaisin kuulla tarinoita miten ihmiset ovat selvinneet lapsettomuudesta ja siitä tyhjyydentunteesta.
Kommentit (20)
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen omasta halustani lopullisesti lapseton. Positiivisia kokemuksia on.
Luulisin, että sinun kannattaisi liittyä esim facebookin lapsettomien (suljettuun ) ryhmään. esim Simpukka. Siellä saat asiallista vertaistukea, täällä saat pahimmillaan osaksesi tosi ikäviä kommentteja.
Hyvin. Lapset eivät tuo mukanaan pelkästään vain hyvää ja onnea.
Nyt 50- vuotiaana naisena olen onnellinen siitä, että en saanut koskaan lapsia.
Ettekö voisi hankkia jotain kummilasta? Tällä tavoin voisi jollain tasolla yrittää tyydyttää lapsen "nälkää" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte suunnitella elämää lapsettomina. Se saattaa auttaa, että ei jää vain ajelehtimaan. On paljon aikaa ja rahaa, jonka voi täyttää muilla asioilla.
Olen 40 vuotis ja aina halunnut saada lapsia mutta veilä en ole löytänyt ketään, joka olisi halunnut jakaa unelmani lapss(i)en saannista; kun olen niin konservatiivi, että en ole valmis siihen että yrittäsin saada lapsen yksin. Lohduttaudun sillä, että olisi kohtuutonta ajatella, että laps(i)en saaminen olsi jokin elämässä onnistumisen mitta tai erityinen saavutus. Parisuhde kumppanin saamiseen suhtaudun avoimesti löydän tai olen läytämättä tiedän jo liiankin hyvin, että ihan kelvollista elämää voi elää sinkkunakin, vaikka läheisyyden kaipuu on tai on ollut välillä raastava. Katkeroistumalla ja kyynistymällä tuksin ainakaan parannan oloani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alatte sijaisperheeksi. Tai edes tukiperheeksi.
Itse päätin pari vuotta sitten että ei sitä moottoripyörää kannata ostaa kun asuu suomessa.
Olen siitä lähtien kipuillut asian kanssa,mutta oppii sitä elämään kuitenkin hyvää elämää ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Ymmärrätkö, että kukaan ei kysynyt sinulta mitään? Surullinen pikku elämäsi ei kiinnosta.
Kiitos kaikille vastauksista. Sijaislapsen ottamista emme koe omaksi jutuksi. Ajankohtaiseksi on tullut myös ystävien mummoksi tuleminen, toki olemme kaikkien puolesta onnellisia mutta silti se satuttaa kun tietää ettei koskaan voi itse olla kenenkään mummo. 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjyys jota ihminen tuntee ajoittain, johtuu osittain asenneilmapiiristä. Itseään voi ilmaista muilla tavoilla. Luovuus auttaa ja harrastukset. Ja että on rohkeasti oma itsensä eikä alistu toisten saneluun. Joku onnistuu kasvattajana ilman biologisia lapsia. Ihmisyys on yhdistävä tekijä. Voi miettiä sukulaisten ja tuttavapiirin joukosta ihmisiä joilla ei ole omia lapsia ja mitä he ovat merkinneet toisille ihmisille. Elämäntilannekriisi vie aikansa. Ihminen sopeutuu kun on pakko.
Lapsettomuuden ohella voi tulla muita pettymyksiä, kuten onnettomuus tai syöpä. Niistäkin selviytyy kun on pakko.
SWOT-analyysi osoittaa miten kalliiksi tulee kuolema ja ihmisen hautajaiset. Ilman lapsia välttyy monilta vaatelaskuilta ja lelujen ostoilta, ei tarvitse miettiä kerhossa ja koulussa kaikenlaista. Voi keskittyä omiin tavoitteisiin. Ehkä.
Vaikeinta on toukokuun äitienpäivähypetys ja marraskuun isänpäivä sekä joulu, jolloin joulusuklaakalentereita ja muita myyntimiesten valtteja tyrkytellään. Tee elämästäsi sinun näköinen toisia loukkaamatta mutta alistumatta toisten ennakkoluuloihin. Onnea. Älä käperry suruusi vaan elä. Älä välttele ihmisiä ja tilanteita. Muutoin et löydä paikkaa missä tietoisuus lapsettomuudesta ja elämästä lapsenlapsettomana ei tulisi vastaasi. Karhua pakeneva kohtaa leijonan. Siedätä itsesi ihmisten kyselyihin äläkä vedä hernettä nenääsi kun kuulet tahdittomuuksia. Tai jos sinua vältellään ajattele että olipa pikkusieluinen olento. Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus. Etsi omasi.
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Sinulla on hyvin suppea käsityskyky, ja päätit tulla sen tänne kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, koska en voi käsittää tilannetta, jossa lapsettomuus toisi tyhjyyttä. Päin vastoin minulle lapsi toisi liikaa ylimääräistä vaivaa ja säätöä elämään.
Ymmärrätkö, että kukaan ei kysynyt sinulta mitään? Surullinen pikku elämäsi ei kiinnosta.
Ei se surullista ole ollenkaan. 😊
eri
Sanoit, ettei sijaisperheenä toimiminen tunnu omalta jutulta. Ymmärrän sen, eikä se missään tapauksessa kaikille sovikaan.
Meille yhtä pitkän lapsettomuuden ja tuloksettomien hoitojen jälkeen ajatus totaalisesta loppuelämän lapsettomuudesta tuntui liian vaikealta, ja päätimme kuitenkin antaa sijaisperhetoiminnalle mahdollisuuden. Kävimme puolivuotisen koulutuksen, joka ei sido mihinkään. Kävi ilmi, että siihen, millainen lapsi perheeseen sijoitetaan, voi vaikuttaa hyvin paljon. Meidän perheeseemme, taustaamme vasten, suositeltiin sijoitettavaksi vauvaikäistä lasta, jonka palaaminen syntymäperheeseensä olisi epätodennäköistä. Toisin sanoen, systeemissä on myös lapsia, jotka etsivät pysyvää kotia ja oikeita vanhempia elämäänsä, vaikka Suomen käytänteet ohjaavat nämäkin lapset sijaisperheisiin adoption sijaan.
Kannatti uskaltaa. Saimme aikanaan perheeseemme vauvan, nyt jo kouluikäisen, enkä ole enää vuosiin kokenut olevani lapseton, olenhan tälle lapselle ainoa äiti, jonka hän arjessa tuntee. Toki hän tietää ja on joitain kertoja tavannutkin syntymä-äitinsä, ja elämäämme on tullut lapsen sukulaisia, joihin pidämme säännöllisesti yhteyttä. Jos tällaiseen ei ole valmis tai ei ole käsitellyt sitä biologisen lapsettomuuden surua loppuun, ei tämä tapa perheellistyä varmastikaan toimi. Ja tietenkin sijoitettu lapsi, kuten adoptiolapsikin, on aina taustansa takia erityislapsi erityisine tarpeineen. Mutta sen olen ymmärtänyt, ettei biologisenkaan lapsen ole koskaan taetta siitä, että kaikki menee hyvin. Lapset ovat vain lainaa, elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Onneksi en luopunut mahdollisuudesta tulla vanhemmaksi toisella tavalla kuin alun perin ajattelin.
Toivottavasti löydätte elämäänne iloa ja merkitystä!
Ei ole kokemusta, mutta luultavasti olisin perimmäisten kysymysten äärellä ja vaatisin Jumalalta vastauksia.
Harjoittaisin tyyneysrukousta: "Auta minua hyväksymään asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa asiat, jotka voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".
Sitten, kun muutkin tajuavat, että tulette jäämään lapsettomiksi, teille voi käydä niin, että aletaan pyydellä kymmeniksi.
Lapseton pari kun on niin sopivaa kummimateraalia. Nimenomaan materiaalia.
Harkitkaa tarkkaan. Meillä on neljä kummilasta, kaikki ovat jo aikuisiässä. Kolmen lapsen kanssa meni ihan hyvin, mutta yhden kohdalla olisi pitänyt kieltäytyä.
Lapsen vanhemmat, lähinnä äiti, alkoi jo ennen lapsen syntymää esitellä minua heidän lapsensa varaäidiksi. Saisin kuulemma mielin määrin hoitaa tätä heidän lastaan ja olla sille äiti, koska "hän niin kovasti ymmärtää minun lapsen kaipuuni ja haluaa auttaa minua!". Minun piti nyt ikään kuin yhdessä hänen kanssaan odottaa tätä lasta ja pitää sitä elämäni suurimpana asiana. Kun nyt kerran olin kummiksi lupautunut.
Ei tuntunut yhtään hyvältä tämä höpötys. Pelkään, että tämä voi olla yleistäkin, lapsettomaan kummiin kohdistuu ylisuuria odotuksia.
Näin kävi. Minun olisi pitänyt olla vallan haltioissaan tästä heidän vauvastaan. En ollut. Koko juttu alkoi tökkiä pahasti. Asiasta tuli minulle riesa.
Lopulta kävi niin, että välimme meni är suorastaan poikki. Ei minusta ollut siihen mitä hän odotti.
Ne jotka ehdottavat kummilapsia, sijaisvanhemmuutta ja afoptoimista, ei ehkä ajattele asiaa emotionaalisesti.
Jokainen haluaa ensisijaisesti oman lapsen. Olen ollut sellaisessa lapsettomien tukiryhmässä, ja kaikki sanoivat samaa. Haluttiin saada lapsi sen oman puolison kanssa, haluttiin olla raskaana, haluttiin synnytys kokemus ja vastasyntynyt oma lapsi. Se kokemus jää kokematta lapsettomalta joka tapauksessa, eikä siihen aina ole vastauksena toisen lapsi.
Hienoa, jos siihen kasvaa ja pystyy, mutta asiaa pitää harkita erittäin tarkkaan. Kummilapsi voi tietysti olla helpoin, mutta se riippuu niistä lapsen vanhemmista.
Ei minusta ollut siihen, että minun olisi pitänyt lapsettomuuttani lievittää minkään kaverin lapsella. Kun minulle lässytettiin lässyttämästä päästyä siitä, miten minä "saan" nyt olla kuin äiti tälle kummilapselle ja minun selvästikin kuului olla siitä kauhean kiitollinen, se johti siihen, että jutusta tuli minulle epämiellyttävä. En saanut minkäänlaista oman lapsen tuntumaa tuohon lapseen.
Ja luonnollisesti meiltä odotettiin niitä arvokkaimpia lahjoja eri tilanteissa, kun olimme jotain spesiaalikummeja.
Kolmen muun kummilapsen kanssa meni paljon luontevammin. Yksi heistä on minulle hyvinkin läheinen tällä hetkellä.
Sijaisvanhemmuudellakin on haasteensa. Yksi läheltä nähty ikävä tapaus säikäytti minut niin, että siihen en halunnut edes ajatusta uhrata.
Meille tuli sitten koiravauva ja sitten enemmänkin, ja niiden kanssa on elämä mennyt ihanasti. Syliä ne tarvitsevat eläinlapsetkin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Sijaislapsen ottamista emme koe omaksi jutuksi. Ajankohtaiseksi on tullut myös ystävien mummoksi tuleminen, toki olemme kaikkien puolesta onnellisia mutta silti se satuttaa kun tietää ettei koskaan voi itse olla kenenkään mummo. 😕
Ei uskoisi varmaan monikaan, mutta tämä on yksi niitä vaikeimpia asioita, joihin lapsettomana törmää.
Kun on jo edes jollain lailla päässyt yli lapsettomuudesta, alkaakin se eräänlainen toinen kierros. Eikä se ole sen helpompi kuin se aiempikaan, melkein päinvastoin. Vaikka muuta luulisi.
Mutta kaikesta selviää. Onhan elämässä niin paljon muutakin. Ja ainakin voi ajatella, että minulla ei ole niitä huolia ja murheita, joita lapsia saaneilla väistämättä on, on ne sitten isoja tai pieniä. Saa hyvällä omallatunnolla satsata kaiken itseensä. Siihen ei ole kellään mitään nokan koputtamista.
Ap vois laajentaa ajatusmaailmaansa. Ns. lapsettomuus on luonnon omaa syntyvyyden säännöstelyä. Ei se yksilölle kivaa ole.
Keskenmenotkin voi tarkoittaa "elinkelvottoman" sikiön poistumista luonnollisesti. Eikä se ole mitenkään surullista.
Surkeaahan se on, jos elämä ei mene niin kuin itse haluis, mutta sellaista elämä on.
Voimia!