Saako kenenkään muun lapsi öisiä kauhukohtauksia? Miten saatte ne loppumaan?

Syliin yleensä otin ja hyräilin uudelleen uneen. Joskus otti hieman aikaa saada rauhoittumaan. Oli kuin unessa koko lapsi, ei saanut kontaktia.

Joskus olen yrittänyt saada lapsen hereille, tarjota esim vettä tai jotain. Sillon tällön toimii. Joskus jos lapsi ei vain herää (vaikka saattaa siis silmät aukikin huutaa) niin pidän tiukasti kiinni sylissä ja puhun rauhallisesti. Kestää 10 min - 30 min kun lapsi rauhottuu.

Ja ainoastaan herättäminen on tepsinyt. Sitten kun herää kunnolla alkaa jutusteleen. Joskus menee pari tuntia ennekuin nukahtaa uudestaan, eli välillä valvotaan hämärässä ja tyttö yrittää leikkiä ja minä torkun sohvalla. Ihan skitso tilanne.



On yritetty laittaa vaan takaisin sänkyynsä, mutta kun on isompiakin lapsia, niin ei voi yöllä pitkään huudattaa 1-vuotiasta, joka jo suuttuessaan raivoaa kunnolla.



eli jos jollain hyviä vinkkejä aiheeseen, täälläkin odotetaan vastausta.

tai tarjoan juotavaa jotta lapsi siinä heräisi. Jos hän ei herää kunnolla, itku jatkuu muutaman minuutin päästä, ikäänkuin ei saisi pahaa unta katki. Keskimmäinenkin saa samanlaisia kohtauksia, mutta hän herää saman tien jolloin rauhoittuu ja nukahtaa taas uudelleen.

illalla sanoo, että ei ole mitään hätää, äiti ja isi on ihan lähellä.

Meilläkin on ainoa konsti saada lapsi jotenkin hereille. Aina on hieman eri juttu mikä tepsii. Joskus se on ollut Lasten liikennelaulun laulaminen, sylin vaihtaminen. Tänään kohtaus kesti alle 15 min. Yritin rauhoitella sänkyyn, mutta ei loppunut ennenkuin nostin pois sängystä. Joskus kohtaus taas on jatkunut yli puoli tuntia, jos on heti nostanut.



Mistä ihmeestä tää oikein johtuu??? Tuntuu kauhealta, kun pieni on niin peloissaan. Tänään on ollut normaali kiva päivä, ja ollaan sylitelty paljon nyt illalla. Voiko johtua päivähoidosta? Saako kukaan kotihoidettu lapsi näitä kohtauksia?



ap

Kohtaukset kestivät n. 15min, ei halunnut syliin joten väkisin pidin sylissä ja juttelin mukavia. Jos ei heti vienyt vessaan pissalle, pissat tuli housuun. Aamulla lapsi ei muistanut mitään ko. kohtauksesta.

Menee ohi iän mukana. Meillä on vaihtuneet esikoisen kauhukohtaukset yöllisiin laulukohtauksiin.

Poika on siis pinniksessä vielä. Kauheasti potki pienillä jaloillaan pinnojen välistä seinään.

Parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Näistä yölliset kauhukohtaukset ja unissakävely huolestuttavat vanhempia tavallisimmin. Nämä sijoittuvat syvään uneen ja ovat siten erilaisia kuin pilkeunen painajaiset. Painajaisista lapsi on helposti herätettävissä ja hän muistaa siitä mielikuvia tai tunnelmia ja on lohdutettavissa.



Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Niitä on enemmän lasta voimakkaasti stressanneiden tai tramatisoineiden tilanteiden jälkeen. Tiheästi toistuessaan ne voivat olla merkki avun tarpeesta.



Paras tapa hoitaa tavalliset yölliset kauhukohtaukset on kuitenkin pysytellä lapsen lähettyvillä, jotta voi estää häntä satuttamasta itseään, mutta olla ottamatta lasta syliin, koska se lisää hänen kauhukokemustaan. Tyypillisesti lapsi painuu pian takaisin uneen. Sama koskee unissakävelyä, lasta voi ohjata takaisin sänkyä kohti, mutta hänen ottamisensa kiinni näyttää aiheuttavan kauhun sekaista havahtumista.



Parasomniat vähenevät yleensä iän myötä. Niitä on mahdollista hoitaa unilääkkeillä, mutta tämä on tarpeellista yleensä vain, mikäli ne rasittavat perhettä kohtuuttomasti.



Kirjoittaja: lastenpsykiatri Jukka Mäkelä

Henrik Sohlbergin tie 18 B, 00640 Helsinki

Mutta kun tuntuu, että nämä kohtaukset jatkuvat tällä menettelyllä tosi pitkään?? Voiko tosiaankin vaipua heräämättä takaisin rauhalliseen uneen.

Paheni vaan jos yritti ottaa syliin tai edes koskea. Lopulta ei auttanut muu kuin vaan istua sängyn vieressä ja laulella, ja se laulelukin taisi lohduttaa enemmän äitiä ja isiä. :-/

Sairastin silloin keskivaikeaa masennusta. Varmaankin se sitten stressasi lapsiakin.

Ikää nyt 1 v 9 kk....

kun sai öisin pidellä kauhusta jäykkänä kirkuvia lapsia? Myötätuntoni..



T: 16 (muistaakseni taisin olla)