Miksi vanhempi suuttuu jos lapsella on vaikeita tunteita

Äidit ja yhteiskunnat tekevät niin. Ehkä eivät jaksa kuunnella. Väärälle henkilölle sanottu. Lohdutus tulee muualta.

Selkäydinreaktio. Äärimmäisen tavallinen tapa reagoida. 

Herättää itsessä tunteita, joiden kanssa ei ole sinut/ joita ei hyväksy?

Minun vanhempieni syy on se etteivät itsekään olleet mitään tunnetaitureita. Molemmat kotoaan oppineet, että lapsia käsketään ja rangaistaan, ei ohjata, kuunnella tai kannusteta.

Muistan kun lapsena "oikeuden" saaminen oli todella vaikeaa vanhemmilta. Vanhemmat valittivat minun olevan juorukello montakin kertaa kun menin kertomaan esim. että sisko itkee sen takia koska veli varasti siltä lelun käsistä.

Halusin vain oikeudenmukaisuutta enkä ymmärtänyt kun sääntöjen rikkojia ei rangaistu oikeuden mukaisesti ja he pääsivät pälkähästä lähinnä vain sen takia ettei vanhemmat jaksaneet rangaista.

Yleensä silloin rangaistiin kyllä jos aiheesta nousi meteli ja silloinkin mahdollisimman helpommalla tavalla vanhemman näkökulmasta. Esim sisko tulee häiritsemään minun huoneeseeni koska sillä on tylsää ja haluan olla rauhassa kotitöiden ja läksyjen jälkeen ja sisko menee valittamaan vanhemmille että olen tietokoneella ja yhtäkkiä minua rangaistaan ja pakotetaan menemään ulos leikkimään siskon kanssa vaikka kyseinen sisko ei ole tehnyt koko viikon aikana ollenkaan kotitöitä tai kyseisen päivän aikana läksyjä, mutta hänelle kiva kivaa jee jee koska hän nosti metelin ja meni valittamaan vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Selkäydinreaktio. Äärimmäisen tavallinen tapa reagoida. 

Yllättäviin asioihin voi reagoida monella tavalla mutta nämä päättyvät aina niin ettei asiasta enää puhuta.

Ehkä vanhemmalla itselläänkin on samoja vaikeita tunteita ja hän pelkää niitä, ei halua että niitä ilmaistaan? Vanhempi haluaa hallita tilannetta, ja ne pelottavat tunteet estäisivät sen?

En tiedä, mutta tulee mieleen jotain tuollaista.

Jos ei pysty olemaan omine vaikeine tunteineen läsnä, ei siedä niitä muissakaan. Itse opettelin aikuisena terapiassa hyväksymään ja tuntemaan tunteeni. Lapsuudenkodissa ei saanut ilmaista kuin iloa, vaikka sitten tekaistua.

Jep tämä juuri tai jos lapsi oikeasti uskaltautuu puhua vanhemmalle tunteistaan ja sitten kuulee myöhemmin kun äiti puhuu puhelimessa pirkolle ja juoruaa kaikki lapsen herkät tunteet heti eteenpäin ja sitten äiti ihmettelee miksi lapsi ei enään puhu hänelle tunteistaan.