Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Olen myös niin pettynyt kun Pekka ei voittanut 😥

Toivottavasti kaikki asetumme demokratian hengen mukaisesti Suomen kansan valitseman uuden presidentin taakse, yhtenäisen ja vapaan Suomen ylläpitämiseksi, kuten Haavistokin toivoi.

Paljon onnea ja viisautta uudelle presidentillemme, Alexander Stubbille! 

Vierailija kirjoitti:

Olen myös niin pettynyt kun Pekka ei voittanut 😥

Sama. Nyt toivon vain, että Stubb nöyrtyy. Tuo ylimielisyys on niin raivostuttavaa😠

Vaalit vei terveyden (ei suinkaan, vitsi vain) ja oon nyt kotona tervehtymässä. Vitamiinia poskeen ja makoilua vain. Ei töistä tule mitään tässä kunnossa. Se olisi nyt torkkujen vuoro 😴

On tässä viime aikoina siskoni ja äitinikin ollut kipeenä viime aikoina.

M30

Hyvää. Aina tuntee itsensä harvinaisen täysjärkiseksi, kun käy lukemassa tän palstan juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vaalit vei terveyden (ei suinkaan, vitsi vain) ja oon nyt kotona tervehtymässä. Vitamiinia poskeen ja makoilua vain. Ei töistä tule mitään tässä kunnossa. Se olisi nyt torkkujen vuoro 😴

On tässä viime aikoina siskoni ja äitinikin ollut kipeenä viime aikoina.

M30

Oivoi, kuumaa mehua ja toipumusta

N63

Vierailija kirjoitti:

Hyvää. Aina tuntee itsensä harvinaisen täysjärkiseksi, kun käy lukemassa tän palstan juttuja. 

Palstan vai ketjun??? Kehu ketjulle, vai moite?

N63

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaalit vei terveyden (ei suinkaan, vitsi vain) ja oon nyt kotona tervehtymässä. Vitamiinia poskeen ja makoilua vain. Ei töistä tule mitään tässä kunnossa. Se olisi nyt torkkujen vuoro 😴

On tässä viime aikoina siskoni ja äitinikin ollut kipeenä viime aikoina.

M30

Oivoi, kuumaa mehua ja toipumusta

N63

Teetä ja hunajaa sekaan, mehua ja salaattia ja kasviksia on tullut syötyä ja juotua. Katsoin tässä elokuvan Ant-Man and the Wasp: Quantumania ja Mynthonia myös poskeen. Onhan sitä vähän paremmaksi olo muuttunut. Tuntuu oikeasti siltä, että muhun iskee kaikki mahdolliset virukset ja taudit. 

Terveisiä teille muille, että ei toivoteta sairastumisia. 

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kerran kirjoitan äidistäni. Meillä ei vaan nyt enää meinaa välit pysyä kunnossa. Tietyistä syistä olemme todella paljon yhdessä. Itse yritän jaksaa ja pysyä ok tuulella. Äitini on raskasta seuraa. Ei osaa puhua oikein mistään. Se menee sitten niiden samojen juttujen jauhamiseksi. Sitten hän suuttuu helposti. Hyvin raskasta ja tylsääkin elämää. Itse olen nyt surullinen. En meinaa kestää enää tätä tilannetta. Olemme vaan jatkossakin pakosta paljon yhdessä. 

Asutteko yhdessä, saatko tarpeeksi omaa aikaa? Käy vaikka lenkillä, leffassa tai jotain omaa...

Voimia sulle

N63

Kiitos viestistäsi. Onhan se niin, että olemme melkein  kokoajan yhdessä. Opiskelen etänä. Äitini käy töissä, mutta muuten olemme aina samaan aikaan kotona. Itsellä ei ole ystäviä. Näin en oikeistaan näe muita ihmisiä kuin äitini. Olen tavallaan näin liikaakin hänen mielialansa varassa. Nykyisin hän ei oikein enää ole hyvällä tuulella lainkaan. Toki tämä on meillä tyypillistä. En itsekään ole mikään iloisin ihminen monista syistä johtuen. Meillä aika vaikeaa moni juttu. Rahaa on hyvin vähän. Niin vähän, että varmaan tuo vähäinen opintotukenikin menee johonkin ruokaan yms asiaan nyt, että selviämme. Samasta syystä asumme myös yhdessä. Minun olisi hyvin vaikeaa nyt muuttaa omilleni. Samalla etäopiskelu tuo tämän mahdollisuuden asua yhdessä.

Suoraan sanoen en silti kestäisi yhdessä asumista jos äitini ei kävisi töissä. Nytkin hänellä on ilta ja meni sinne vastentahtoisesti (inhoaa iltavuoroja). Minä taas vähän syyllisenä täällä taas mietin onneksi hän meni iltaan ja saan vähän hengähtää. Monesti se on vaan niin rankkaa kuunnella hänen juttujaan. Puhuu vaan töistään. Yleensä jotain huonoa. Muuten ei osaa puhua mistään. Toki meillä on suppea elämä. Välillä mietinkin kuinka pientä elämämme on. Suku etäinen, ei ystäviä. Äitinikään ei käy missään tai harrasta mitään. Moni ei ehkä ymmärrä kuinka joidenkin elämä on tälläistä. Samalla ehkä äitinikin pitäisi miettiä vähän, että miten toimii. Sitten moittii minua jos olen huonolla tuulella, vaikka itse toistaa samoja juttuja. Tämän kaiken takia en meinaa enää jaksaa.

Mietin mitä yhteistä meillä on. Ei oikein mitään, vaikka tietysti minussa on hänenkin piirteitään. Samalla itse tunnen kuin kuihtuvani. Osaan hänen työpaikkansa kaikki ns kuviot jo ulkoa. Toki en puhu niistä muille. Silti ei ne jutut minua oikeastaan kiinnosta. Pitää vaan yrittää puhua edes jostakin. Itse en pääse edes kulkemaan oikein minnekään. Ei ole ajokorttia edes. Ei täällä julkiset kulje. Mainitsit kävelyn. Se on ollut meille tavallaan yhteinen ns harrastus äitini kanssa. Olemme käyneet kävelyillä ja retkillä monissa paikoissa. Nyt vaan huomaan etten oikein enää odota niitä retkiä, kun äitini mieliala ja jutut ovat mitä ovat. Monesti pitkät retket tuntuvat jo raskailta lopulta ja toivon, että kestän loppuun asti ilman, että alkaa jo ärsyttää.  moni itsestäni lähtevänikin asia vaikuttaa.

Jatkuu

Jatkoa 

Äitini kanssa ei voi katsoa tv:tä tai kuunnella musiikkia. Ei pidä mistään tuollaisesta. Urheilua katsomme. Siihen se jää. Itse sitten välillä iltaisin yritän jotain ohjelmaa vähän katsoa. Sellainen rento oleilu puuttuu. Yksi asia on myös syöminen. Meillä on niin kuin kirjoitin vähän rahaa. Näin kaupassa täytyy miettiä mitä ostaa. Lihaa emme syö. Kala taas kallista ja sitä yleensä vaan alesta ostamme. Äitini ei voi syödä papuja ja linssejä yms. Tämä kaikki rajoittaa. Äitini ei tykkää esim hedelmistä tai vihanneksista oikein lainkaan. Yritän silti aina, että hänkin söisi edes jotain niitä. Terveyden yms kannalta. Sitten saan miettiä mitä ruokaa yritän tehdä. Minä teen aina ruoan meillä. Se on vähän vaikeaa näiden kaikkien juttujen vuoksi. Äitini syö kyllä, mutta vähän ns pitkin hampain. Ei oikein maistu. Tietenkään en ole mikään paras kokki ja raaka-aineet ovat rajallisia. Monesti yritän kysellä maistuiko yms.

Toisaalta äitini on koskaan ole syönyt paljon. On nuorempanakin ollut huono syömään. Silti tämä jatkuva miettiminen ja ruoan meille tekeminen alkaa myös olla ongelma. Tänäänkin on mukavaa syödä yksin, kun ei tarvitse miettiä syökö toinen vai ei tai pohtia maistuiko ruoka hänelle. Tästäkin on tullut nyt vähän sellainen pelleily meille. Moni syö kivasti yhdessä ja nauttii ruoasta. Meillä se ei mene niin. Äitini saattaa tehdä joskus jonkun keiton tai avustaa minua ruoanlaitossa vähän, mutta loppu jää aina minulle. Ei saa myöskään käsittää väärin. En koe rasittuvani tästä ruoanlaitosta, mutta rahan vähyys, äitini rajoitukset ja se, ettei hedelmät tai vihannekset  yms maistu sekä hänen huono syömisensä rasittaa. Ei ikinä oikein edes sano mitään ruoasta.

Olen esim lukenut M30:n ja muidenkin viestejä missä kuvataan mielestäni sitä "normaalia" ruokahetkeä ja ruoanlaittoa. Tavallaan laitetaan ruokaa ja sitten syödään rauhassa ja hyvässä tunnelmassa. En kadehdi tai tarkoita pahalla tätä. Itse vaan kaipaisin jotain sellaista. Suoraan sanoen pelkään, että jos äitini jää omilleen niin hän ei enää syö oikein mitään. Säästää ruokakuluissa entisestään, eikä laita itselleen ravitsevaa ruokaa. Tämäkin asia huolettaa, vaikka kuinka yritän ajatella, että aikuinen niin jo niin "vanha" ihminen tietää kyllä mitä tekee ja se on hänen vastuunsa. Ei hänkään esim  varsinkin ollessani nuori oikein huolehtinut perheemme ruoasta. Söimme vähän mitä sattuu. Hän ei tykkää laittaa ruokaa. Samoin pelkään, ettei hänen enää tule liikuttua kunnolla ja kävelyt jää ilman minua. Tässäkin taas sama ajatus, että hän on vastuussa siitäkin.

Jatkuu 

Jatkoa 

Meillä on myös suuria ongelmia taustalla. Yksi on esim koulutukseni. Vanhemmillani on ollut jo silloin, kun olin pieni jonkinlainen haku saada minusta korkeakoulutettu. Tämä heijastuu kaikkeen. Nykyinen koulutus mitä käyn on tavallaan liian "alhaista" heille. Samalla esim jaksamiseni ja muutkaan elämäni jutut eivät oikein anna pohjaa opiskella nyt vaativammin. En välttämättä kestäisi paineita. Lisäksi jotkut aineet jo lukiossa hyvin vaikeita. Vanhemmat itse jäivät ilman suurempia opiskeluita. Äitinikin oli tavallaan pakko luopua nuoruudessaan opiskelupaikastaan taloudellisen tilanteen yms vuoksi. Ei koskaan ole päässyt siitä yli. Tämä näkyy sitten elämässämme.

Muitakin asioita on mitkä vaikuttavat. Yksi on ollut kiusaamisen. Jäin ihan omilleni sen kanssa nuoruudessa. Koko asia tavallaan jäi kuin välistä. Kuin sitä ei olisi. Joku toinen vanhempi ymmärtäisi miksi esim tietyt tilanteet ovat vaikeuta minulle. Nyt yritän vaan kestää ja pärjätä, vaikka moni asia on vaikea. En voi oikeastaan olla oma itseni näissä jutuissa. Äitini ei tavallaan kysy koskaan mikä minua kiinnostaa tai oikeastaan näe minua sellaisena kuin olen. Siinä jää tavallaan vähän kuin ilman persoonaa. Kuin olisi näkymätön.

Isäni on oma lukunsa. Näemme välillä. On ollut vähän haastavaa hänen kanssaan jo silloin, kun olin lapsi. Äitini kanssa heillä nykyisinkin kinaa ja välit melko huonot. Silti asioita pitäisi hoitaa. Pahoittelen pitkää viestiä. Kirjoitan ehkä jo liikaa, mutta nämä asiat mielessäni. Samalla tietysti ymmärrän, ettei ehkä joku tajua tätä kaikkea. En itsekään oikeastaan elä niin kuin toivoisin. Tämä on sinnittelyä. Toki minulla on myös omat vaikeuteni ja ne johtuvat itsestäni. Ehkä joku jaksaa lukea. Ehkä häpeän myöhemmin, kun kirjoitin niin paljon nyt. Tarkoitus ei ole koko ketjua viesteilläni täyttää. 

Hei sinä äitisi kanssa asuva (en yritä lainata, kun useinkaan ei onnistu pitempään viestiin)

Oletko koskaan asunut itseksesi? Olisiko se mahdollista? Arvelen, että se olisi sinulle hyväksi. Siten äitisi kanssa tavatessanne teillä olisi ehkä enemmänkin puheenaiheita. Entäs opiskelukaverit, riennot, tapaamiset heidän kanssaan? Kyllä sinä ansaitset parempaa, tuntuu että ilma ympäriltäsi imetään pois, joudut liikaa varomaan vähän kaikkea. Ja opiskelu, itsellesihän opiskelet ammattia, et vanhemmillesi. Ymmärrän toisaalta, että voi olla hankala asettua vastahankaan, jos et aiemminkaan niin ole tehnyt. Sinun elämäsi - sinun päätöksesi.

Voimia Sinulle

N63

Huonoa kuuluu. Haluaisin lopettaa koko kitumisen jatkuvien raha-vaikeuksien takia. Teen keikkatyötä koska en enää jaksa tehdä vakituista työtä. Ystäviä ei ole. Ei ole ketään jonka kanssa voisi puhua itselleni tärkeistä asioista.

Olipa kauhea sää polkea fillarilla kotiin elokuvateatterista. Tuntui kuin olisi lumimyrskyssä polkenut. Kävin katsomassa Lisa Frankenstein -leffan ja olipa hölmö elokuva. No, kyllähän tämmöiset elokuvakokemukset piristää arkipäivää.

Onhan sitä tehty töitäkin ja käyty kaupassa ja käyty syömässä. Eipä ihme, että alkaa jo väsyttää. Oikeastaan väsy on ollut läpi koko päivän. Otin vain niskastani kiinni, että jaksoin tehdä kaiken tämän.

Etätyöpäivä ja ihan hiton tylsää.

Evvk. Olen ollut jo kahdessa ihan tyhjänpäiväisessä jaarittelu palaverissa ja joiden asian olisi voinut käsitellä 1/2 tuntiin. Mutta molemmat kesti tunnin. Onneksi toinen oli sellainen jonka aikana ehti hyvin käydä vesissä kun esittäjä jaarittelee asiaa eikä oo pelkoon että kukaan kysyy mitään. 

Inhottaa kun ei oo mitään motivaatioo tähän työhön ja työnantajaan. Olin aikoinani oikein työnarkomaani, toki eri firmassa vähän samanksltaisen palvelualan eri sektorilla,  nautin työstäni ja tykkäsin kun asioihin sai vaikuttaa ja sisältö, eli ne asiat mitä hallinnoin oli kiinnostavia. Nyt evvk.

Tänä aamuna heräsin siihen, kun vatsan seudulla/vähän kuin kyljessäkin tuntui kipua. Vähän kuin kramppi. Todella kipeältä tuntui. Tyhmästi nousin nopeasti ylös. Sitten alkoi silmissä sumeta. Menin äkkiä taas makuulle. Sitten nostin jalkoja ylös. Näin vältin pyörtymisen. Päässä paineen tunnetta tuolloin ja korvissa kohisi. Kamala tunne. Heikko olo oli. En uskaltanut enää kunnolla nukkua tuon jälkeen. Pelkäsin jotain tulppaa tai aivotapahtumaa tms. Tuli sellainen kylmän hiki. Vieläkin olo vähän heikko. Minulle ulkoilu on tärkeää ja olin silti ulkona. Väsynyt olo on ja pää kipeä. Ehkä tämä on nyt pysähdys minulle. Ei fyysinenkään terveys kestä loputtomiin jos on stressiä ja liian raskasta. Nytkin ihmeellistä paineen tunnetta lihaksissa. Alkaa vähän pelottaa. Minulla on ollut ikäviä kramppeja jo aiemmin ja alan pelätä jotain vakavaa juttua. Toki voi olla ettei huolta ole. Veritulppaa pelkään. 

Muuten mieliala vähän surullinen. Olen kyllästynyt moneen asiaan elämässäni. Nyt on ystävän päivä. Minulla ei ole yhtään ystävää. Näinä päivinä korostuu se asia. Samalla suren sitä miten moni on kohdellut minua. Todella ikäviä juttuja ollut. Kenenkään ei pitäisi kokea sellaisia asioita etenkään jos kohtelee muita hyvin. 

Hyvää ystävänpäivää! Elokuvateatterissa tänäänkin tuli käytyä ja katsomassa Bob Marley: One Love

Kai sitä muillakin on rakkauden tuntua ilmassa? Sali oli aivan täynnä ja tummat katsojat olivat pukeutuneet teeman mukaan näytökseen. Piristävää on, kun näkee näitä heittäytyjiä tai mistä sitä tietää, jos onkin heidän ominaista pukeutumistyyliä tuo. Tämä päivä on ollut tosi pirteä aamusta asti ja aikasessa olin tänään töissä.

Torstai on Toivoa Täynnä,

terveiset kaikille ketkä kamppailee ongelmien, sairauden, yksinäisyyden tai työhuolien kanssa.

Kevään valoisuus lisääntyy huimaa vauhtia, toisille sekin luo toivoa, toisia alakulo piinaa

Mitä Teille Kaikille kuuluu?

N63

Taitaa jo mennä hölmöksi, kun tänäänkin menin elokuviin. Tällä kertaa oli vuorossa The Beekeeper. Oli tämäkin elokuva hölmö. Elokuvasta oikein selvästi huomaa, että ollaan tehty ainoastaan toimintaa varten. 

Kolmesti oon tällä viikolla käynyt elokuvateatterissa ja noista näkemistäni Bob Marleyn elokuva oli mielestäni paras.

On se perjantai väsyttävä päivä, mutta kummasti taas piristyi kun kävin katsomassa leffan. 

Minäpäs pyöräytin pullataikinan, teen kohta kanelikierrepullia, lähetän tuoksua Kaikille Teille😏

Mukavaa Viikonloppua

N63