Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kiitos, pelkkää hyvää! Naama on kokonaisuudessaan ruvella syöpähoidon vuoksi ja auton keula rutussa. Sisällä on mukavan lämmintä yöpaitasillaan ja kaapissa on useamman päivän ruoat. Meneekö sinullakin yhtä hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, pelkkää hyvää! Naama on kokonaisuudessaan ruvella syöpähoidon vuoksi ja auton keula rutussa. Sisällä on mukavan lämmintä yöpaitasillaan ja kaapissa on useamman päivän ruoat. Meneekö sinullakin yhtä hyvin?

No ei mene yhtä huonosti, harmia sulla on enemmän. Voimia ja voimisia.

Musiikista: parasta on kuunnella radiosta, kun se hyvä biisi tulee yllättäen, on huippua. Kuuntelen ja tykkään kyllä aikaslailla kaikenlaista musiikkia kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä puhui musiikkimausta 😺 ja en osaa määritellä omaa makuani. Kuuntelen niin monenlaista musiikkia laidasta laitaan ja tykkään paljon käydä musiikkitapahtumissa. Oonhan tänäkin vuonna fiilistellyt livenä rokkia laidasta laitaan, poppia ja iskelmää. Tanssimusiikkia, taiteellista ja blues musiikkia myös. 

Youtubesta kuuntelen paljon instrumentaalista musiikkia ja semmoista enimmikseen. Jotenkin myös idästä päin olevaa musiikkia on kiehtovampaa kuunnella, kuin lännestä tulevaa sen eksoottisuuden takia. Varsinkin Otyken teki muhun vaikutuksen. Joskus myös K-pop musaa tulee myös kuunneltua, mutta harvemmin.

Ehkä enimmäkseen mä kuuntelen youtubesta synkänsävyistä rauhallista musiikkia jotka ovat covereita. Yhdet esimerkit: Manaajan tunnari ja Twin Peaks tunnari, sekä Jurassic Parkin tunnari. Mä oon jotenkin aina kiinni elokuvissa 😂

Ihan kohta mä lähden konserttiin katsomaan L..

L Lauri Tähkä, Laura Voutilainen, Lea Laven, Laura Närhi, Loreen...?

Just nyt on ok, vaikkakin väsynyt olo. Kynttilät palaa ja on ihan hiljaista. 

Kiva, että muutkin kuuntelevat musiikkia. Itselle musiikki on ollut tärkeää aina. Osaan soittaa paria soitinta. Musiikista rock ja metalli on monesti kuuntelussa. Lisäksi välillä tykkään kuunnella lapsuuden aikaisisia biisejä joskus 1990-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta. Kuunneltiin automatkoilla ja kotonakin radio auki. Monet englankieliset biisit saattavat olleen hukassa kauan ja sitten, kun sattumalta kuulen jossain niin vaikuttaa heti tutulta ja muistan sen lapsuudesta. Joku biisi kuten No Mercy-Where do you go on eräs sellainen minkä pitkän ajan päästä kuulin jo yhdistin lapsuuteen. Tai Lighthouse Family-Hight on toinen sellainen. On kiva joskus kuunnella sen ajan biisejä ja miettiä kuulostaako tutulta. Muuten monesti kuuntelen raskaampaa musiikkia. Kaikista eniten olen pihalla jostain nykyrap tai popmusiikista. Varsinkin ulkomaalaisista. 

Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Alkaa vähän väsyttää jo, kun olen ollut ulkona paljon. 

Tuli vielä mieleen, kun nyt olen järjestellyt kaikkea ja siivonnut varastoja yms niin joskus kaipaisi apua. Toki itselle nämä ovat vielä pieniä asioita. Erään videoita kuvaavan nuoren parin mies sairastelee. Heillä pienet lapset. Mies kiitti vaimoaan, että on jaksanut pitää lapsista huolta kotona miehen ollessa sairaana. Vaimo sanoi siihen, että ei olisi muuten jaksanutkaan jos sukulaiset ja ystävät eivät olisi auttaneet. En kadehdi heitä ja olen vaan iloinen, että mies voi paremmin. Silti, kun kaikilla ei vaan ole ketään. Voi olla silti pienet lapset joista on yksin vastuussa tai muuten yksinäinen ihminen joka voisi kaivata apua. Tämä kaikki saa miettimään miten erilaista elämää jokainen elää. Olen jo perheemme kautta tottunut siihen, ettei meillä ole oikein ketään läheisiä ollut. Itse pitää pärjätä ja hoitaa asiat. Remontit ja muutot, sairastuessa kaikki asiat myös jne. Toki rahalla voi saada apua, mutta sitten taas jos sitäkään ei ole oikeastaan kunnolla ja pitää säästää. 

En halua valittaa ja en kirjoita tätä viestiä sillä tarkoituksella. Mietin vaan elämääni ja sitä miten asiat vaihtelevat. Jonkun todellisuus on eri kuin omani ja jotkut muille tavalliset asiat vieraita. Tulee kirjoitettua paljon, mutta asioita mielessä. Yritän valmistautua syntymäpäivään ja tukevaan jouluun. Ne ovat ehkä vaikeammat päivät jos mietin sitä miten joillakin on paljon läheisiä itseeni verrattuna, kun ei ole oikein ketään. 

No niin, nyt on konsertti koettu ja tänään fiilistelin Linda Lampeniusta ja Perttu Kivilaaksoa, siis heidän yhteiskonsertti oli kyseessä.

Hämmästyttävää oli, kuinka vähän porukkaa heitä oli katsomassa, siis todellakin todella vähän. Soittivat joululauluja, itse Pertun bändiä eli Apocalypticaa ja kaikkea heidän omaa makuaan. Tosi nautinnollinen konsertti ja todella hieno oli. Täysin instrumentaalista ja tietokoneesta hienostuneita ääniefektejä heidän musiikkiin liitettynä.

Käykää ihmiset konsertissa jos siihen kykenette.

M30

Ai juku oli kivasti arvuutellut mitä oon katsomassa 😂

M30

"Käykää ihmiset konsertissa jos siihen kykenette" 

Lapsuudessa ja nuoruudessa vielä kävin usein kuuntelemassa harrastuksen kauttakin klassista musiikkia. Osaan nimetä melko hyvin kaikki orkesterien soittimet ja tunnistan melkein kaikkien äänen. Jäi niin hyvin  mieleen se. Myöhemmin ei ole tullut käytyä konserteissa. Olen monesti miettinyt johonkin festareille yms keikalla menoa. Hassua on vaan se kuinka herkät korvat minulla on. En tiedä kestäisinkö edes tulppien kanssa niin kovaa ääntä. Olen miettinyt kuinka menisin sinne ja lähtisin samantien pois korviani pidellen. Missähän voisin testata kestääkö korvat jo etukäteen. 

Korvatulppiakin saa festareilla käyttää ja miksi ei myös konserteissakin. Yleensä festareilla myydään korvatulppia. 

Hyvinkäänsalissa esiintyi Linda Lampenius ja Perttu Kivilaakso, että kannattaa niitä omien lähiseutujen salien tarjontaakin katsoa.

M30

Elämän ylä- ja alamäkiä. Maailman ihanin pieni lapsenlapsi 1v pärpättää omia juttuja, vielä omalla taapero kielellään, isoisälleen, jota tuskin tulee ikinä kunnolla tuntemaan. Vain kuukausi ennen pienen syntymää isoisällä todettiin parantumaton syöpä. Näiden kahden uskomatonta yhteyttä ja rakkautta toisiinsa seuraa vierestä sydän täynnä naurua, rakkautta ja suunnatonta surua. 

Vierailija kirjoitti:

Elämän ylä- ja alamäkiä. Maailman ihanin pieni lapsenlapsi 1v pärpättää omia juttuja, vielä omalla taapero kielellään, isoisälleen, jota tuskin tulee ikinä kunnolla tuntemaan. Vain kuukausi ennen pienen syntymää isoisällä todettiin parantumaton syöpä. Näiden kahden uskomatonta yhteyttä ja rakkautta toisiinsa seuraa vierestä sydän täynnä naurua, rakkautta ja suunnatonta surua. 

Voi miten surullista. Ottakaa valokuvia heistä yhdessä höpisemässä ja nauramassa, voitte sitte kertoa tarinoita isoisästä, kun lapsi on isompi🔆

Iloitsin eilen siitä että asiat oli kunnossa ja nyt taas ei ookaa. Väsyttää pettyä.

Lumesta nautin. Kävin kävelyllä tuolla tuulessa ja tuiskussa.

Vatsa on tämän päivän ollut sekaisin ja vähän kipeä. Johtunee varmaan jännityksestä, kun ensimmäiseen yhtiökokoukseen menin. Ikinä aikaisemmin en ole ollut yhtiökokouksessa. Huh huh, se on nyt takana päin ja kauhea jännitys vieläkin. 

BYÄÄÄH! 😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän ylä- ja alamäkiä. Maailman ihanin pieni lapsenlapsi 1v pärpättää omia juttuja, vielä omalla taapero kielellään, isoisälleen, jota tuskin tulee ikinä kunnolla tuntemaan. Vain kuukausi ennen pienen syntymää isoisällä todettiin parantumaton syöpä. Näiden kahden uskomatonta yhteyttä ja rakkautta toisiinsa seuraa vierestä sydän täynnä naurua, rakkautta ja suunnatonta surua. 

Voi miten surullista. Ottakaa valokuvia heistä yhdessä höpisemässä ja nauramassa, voitte sitte kertoa tarinoita isoisästä, kun lapsi on isompi🔆

Onpa iloinen, samalla surullinen tarina. Näin se elämä etenee, uusia syntyy ja vanhoja kuolee...

Mitäs Teidän marraskuun loppuun kuuluu? Perjantaina on Joulukuu, tontut hiipii nurkissa, olkaahan kiltisti🧑🎄🤶

N62

Vierailija kirjoitti:

BYÄÄÄH! 😭

Mikä hätänä? Kerrohan

N62

Lievä keuhkoputkentulehdus, elämäni ensimmäinen. Aika paska olo välillä... Kipu ja nuha, limaa, veren maku. Onneksi vointi aaltoilee, eli välillä on siedettävämpi olo.

En halua maata sängyssä joten lähdin suorittamaan päivän askareita, mutta äsken kun lähelläni oli ryhmä "tarhaikäisiä" ihmisiä ja osa vinkui jatkuvasti (adhd?), melu oli poikkeuksellisen uuvuttavaa... Yleensä nautin lasten äänistä, mutta nyt tuntui että oksennan, ellei vinkuminen lopu! (Onneksi lähtivät juuri.)

En tajunnut ottaa Buranaa, koska en juuri koskaan tarvitse kipulääkettä, enkä ole tottunut ajatukseen. Auttaako Burana tähän? Ajattelin kokeilla heti kun pääsen apteekkiin. Tuntuu, että tämä yltyy. 

Tulehdus tuli siitä, kun juoksin yhtäkkiä pakkas-ilmassa kilsan, enkä tajunnut lopettaa, vaikka keuhkoputki ärtyi. Hengitin toppavaatteen sisältä, mutta se ei pelastanut tilannetta. Sitten istuin vielä kolmessa bussissa samana päivänä, ne on monesti tautipesäkkeitä... tosin voihan olla, että virus oli valmiina odottamassa tilaisuutta. Samapa tuo, viruksia on kaikkialla, mutta keuhkoputken ärsyttäminen oli tyhmää. Älkää tehkö samoin.

Kärsimykseni on nyt monen pienen virheen summa. Auto on korjattavana, joten käytin bussia; bussi reagoi merkkiini vilkulla, mutta ajoikin ohi; pääsin heti bussiin toisella linjalla, mutta jäin liian aikaisin pois. Ja nyt en malta levätä.

Parasta pitää itsestään huolta, jos haluaa nauttia joulun odotuksesta!

Työpäivän jälkeen mä kävin taas kirppiksillä ja löysin pari nostalgista elokuvaa itselleni jotka ovat Penelope ja Kahdeksanjalkaiset kummajaiset. Myös löysin Wes Cravenin Kellariväkeä -elokuvan joka sai mut innostumaan, kun en ole sitä vielä kertaakaan nähnyt. 

Ensiviikolla sitten paljon ohjelmaa taas on itselleni, joista etukäteen vain sanon, että menen katsomaan norjalais/suomalaista kauhu/komedia/joulu -elokuvaa Theres Something in the Barn. Myös ensiviikolle festariakin on luvassa, mutta kerron sitten ajankohtaisemmin.

M30