Halusitko sinä lapsena sisaruksia?

Olisin halunnut, että minulla olisi ollut isoveli, tietenkään en sitä saanut. Pikku sisko on, ei olla kovin läheisiä, ikäeroa on sen verran ja ollaan ihan erilaisia.

Minulla on kaksi vanhempaa isoveljeä, jotka olivat jo murrosiässä kun minä synnyin. Jossain vaiheessa kaipasin kovasti sisarusta, joka olisi ollut suunnilleen saman ikäinen kuin minä. Ajattelin jotenkin lapsellisesti, että sisarus olisi ollut mukava leikkikaveri, jonka kanssa olisi saanut leikkiä ja joka jotenkin automaattisesti olisi ollut myös ystäväni. Kaipasin siis oikeasti enemmän ystävää kuin sisarusta. Minulla kun ei oikein ollut ystäviä luultavasti siksi, että olen lievästi autistinen.

Mulla oli iso ikäero isompiin sisaruksiin. Olisin halunnut pikkusisaruksen, mutta en saanut. Edelleenkin mietin, miten ihanaa olisi, jos mulla olisi pikkusisko tai pikkuveli. Olisin ollut hyvä isosisko.

Olisin halunnut pikkusiskon. Isoveli oli/on, kamala, hyvin väkivaltainen kun oltiin lapsia, nyt aikuisena henkistä väkivaltaa. Ikäero 2 v.

En ikinä ajatellut asiaa. Sellainen pikkusisar kuitenkin ilmestyi aikanaan. Ei olla ikinä oltu oikein mitään. Aikuisina ei edes väleissä.

Olisin kovasti halunnut kaksossisaruksen ja minua harmitti, kun se ei tietenkään ollut mahdollista, mutta silti joskus lapsellisesti että minulla on kaksonen ja että hän on vain jotenkin kadonnut jonnekin, mutta jonain päivänä kävisi ilmi, että hän on olemassa ja tulisi meille asumaan vanhempien ja minun luokse. Suunnittelin joskus jopa, että missä hänen sänkynsä olisi ollut yhteisessä huoneessamme, joka siis oli minun huoneeni ja että missä hänen muutkin tavaransa olisivat.

Eniten mietin ystävääni jonka äiti on vanhempiensa ainut lapsi, ja tämä ystäväni on myös vanhempiensa ainut lapsi ja tämä kyseinen ystäväni sanoi että jos hän lapsia saa niin hänkin haluaa vain yhden lapsen.

Aika jännä että sukupolvelta toiselle voi mennä tuo että kaikki kolme päättävät tehdä vain sen yhden lapsen.

En halunnut eikä ollut sisaruksia.

Minä en voinut päättää siitä

Jossain vaiheessa joo, mutta sen jälkeen, kun äiti sairastui eikä isää alkanut silloinkaan kiinnostamaan lapsistaan huolehtiminen, olin ja olen sitä mieltä, että mitä vähemmän meitä lapsia olisi ollut sen parempi. Kukaan ei pakottanut minua hoitamaan sisaruksiani mutta oma pinnani ei kestänyt kuunnella sisarusteni itkua yms. tekemättä mitään, joten hoidin kuitenkin.

Mun mielestä sisarukset on rikkaus. Joo tiedän kyllä tapauksia että sisarukset ei tule aina toimeen keskenään, tai heitä on lapsuuden perheessä kasvatettu epätasa arvoisesti sun muuta tai sisaruksilla voi muutenkin mennä sukset ristiin keskenään.

Mutta minulle sisarukset ovat ainakin ollut tosi hyvä asia niin lapsuudessa kuin aikuisenakin. Lapsena oli kivaa kun oli sisaruksia joiden kanssa leikkiä ja yhteisiä muistoja on paljon.

Neutraali asia minulle. Emme tehneet mitään yhdessä lapsina, emmekä nyt aikuisina. Kerran-pari vuodessa näemme joulukahveilla tms.

En kaivannut mitään ystävyyttä siskon kanssa erityisemmin, meillä oli omat ystäväpiirit ja erilliset touhut.

En tiedä. Isoveli olisi ollut kiva. Ja on kiva olla vanhempien ainut tytär.

Minulla ei ole sisaruksia. Lapsena joskus ajattelin, että olisi kiva, jos olisi isosisko. Isosisko olisi voinut olla sellainen kuuntelija ja opastaja. Olisihan sisko aikuisenakin mukava. Vaikea kuitenkin kuvitella ainoana lapsena, millaista sisarusten kanssa on. On myös se kilpailuasetelma usein. Olen ymmärtänyt, että on hyviä ja huonoja puolia.

Olihan minulla liuta sisaruksia. Johti siihen että minusta tuli huomionkipeä rettelöitsijä, koska muuten kukaan ei huomioinut. Nyt aikuisena olen onneksi rauhoittunut. Eli toivon, että sisaruksia olisi ollut vähemmän.

Minulla on sisaruksia useampi. Se on ehdottomasti hyvä asia.

En muista lapsena koskaan pyytäneeni vanhemmiltani lisää sisaruksia, mutta olin iloinen kuullessani heiltä, että perheenlisäystä on tulossa.

Olisi kiva jos olisi vielä enemmänkin sisaruksia.

Vanhempani eivät olleet läheisiä sukujensa kanssa, ja muutimme paljon. Olisin kaivannut sisarusta kaveriksi, mutta jäin ainoaksi lapseksi. Nyt aikuisena olen sosiaalisesti aika orpo, ja vieraantunut sukulaisista vanhempien kuoltua täysin.

Halusin pikkuveljen ja sen myös sain. 4v ikäero.

Minulla on yksi sisko ja meillä on pieni ikäero. Joskus 10-12-vuotiaana olisin halunnut pienen pikkusisaruksen vielä. Varmaan lähinnä siksi kun pidin vauvoja niin söpöinä. Vanhemmat olivat eri mieltä eivätkä hankkineet iltatähteä.

Halusin pikkusiskon ja sain <3

Olin 6v kun sisko syntyi ja oli ihana hoivata pientä. Sisko on edelleen todella rakas ja ollaan päivittäin yhteyksissä.

N28