Olen mieheni kanssa lastemme takia, eroaisin jos lapsia ei olisi. Vastaan kysymyksiin

Itse en siis koe ihan samoin. Alunperinkin meidän suhde syntyi niin, että mies piiritti minua. Silloin olin kyllä itsekin rakastunut mieheeni kun lapset tehtiin.



Voi olla vika on minussa. Olenkin ajatellut että voi olla että koko maailmasta ei löytyisi minulle tarpeeksi hyvää miestä. Näin varmaan onkin. Ja olen ajatellut että olen varmaan enemmän sellaista ei-parisuhteessa-elävää sorttia, mutta toisaalta koska olen niin lapsirakas niin hyväksyn sen miehen siihen kaupan päälle ;)



Nyt pitää lähteä asioille.



ap

aika moni kuvittelee että joku toinen oisi parempi aviomies mutta ongelmat vaan siirtyy toiseen suhteeseen ja siksi usein nämä uusioperheetkin epäonnistuu.

Jokaiseen suhteseen asuu arki ennemmin tai myöhemmin.



Minä tapasin mieheni jo aika iäkkäänä, olin jo yli 30v. ja varmaan tässä ois erottu aikaa sitten jollen itse elämänkokemuksen myötä osaisi vaalia suhdetta.

jos mies ei osaa lähestyä niin lähestyn häntä itse ja anteeksi antamisen taito on hyvin tärkeä suhteessa. Miestä tulee muistaa kehua ja osoittaa että arvostaa häntä, vaikka se välillä onkin vaikeaa. Sillä antamalla myös itse saa.