Miksi jotkut kuvittelevat, että kumppani "inspiroi" toisen muuttumaan aivan erilaiseksi?

Tällaiseen ajatteluun törmää sukupuolesta riippumatta. On ihmisiä, jotka kuvittelevat itse muuttuvansa parisuhteen myötä aivan toisenlaiseksi ihmiseksi, kuin mitä luonnostaan ovat. Ajatellaan, että toinen innostaa sinut esimerkiksi elämäntapamuutokseen. Toisten kohdalla taas esimerkiksi joissakin deittiohjelmissa ajatellaan hyvin erilaisten kumppanien "tasapainottavan" toisiaan niin, että toinenkin innostuu uusiin elämäntapoihin tai muuttuvan aivan toisenlaiseksi:

Matti viihtyy lähinnä sohvalla. Liikuntaharrastukset eivät innosta, ylipainoa on kertynyt runsaasti ja ruokavalio on epäterveellinen. Matti haaveilee, että saisi kumppanikseen hoikan ja urheilullisen Maijan, joka innostaisi hänetkin terveellisten elintapojen pariin. Matti haaveilee, kuinka Maijan kanssa seurustelun myötä he yhdessä pinkovat lenkkipolulla ja kokkaavat myös terveellistä ruokaa. Matti ei hoksaa, että hän jää kauas taakse Maijan juostessa menemään ja Maija ei halua käydä kolmatta kertaa Mäkkärissä viikon sisään. Maija kaipaisi sohvaperunan sijaan yhtä aktiivista ja terveellisesti elävää kumppania kuin itse on.

Ulla on hyvin ujo, introvertti ja kaipaa paljon omaa aikaa. Ulla viihtyy monien mielestä liikaakin kotona ja omissa oloissaan. Ulla ei ole löytänyt kumppania ja päättää osallistua telkkarin deittiohjelmaan. Ohjelmassa Ullalle valitaan kumppaniksi hyvin sosiaalinen ekstrovertti Jussi. Jussi saa energiaa ihmisten tapaamisesta ja viikottain Jussilla onkin paljon sosiaalisia menoja. Deittiohjelman asiantuntijat ajattelevat, että sosiaalisesti aktiivinen Jussi houkuttelee Ullan kuorestaan ja saa Ullasta kuoriutumaan varsinaisen seurapiiriperhosen. Ulla sen sijaan haluaisi löytää kumppanin jakamaan arkea, mutta ei kaipaa mitään sen suurempaa sosiaalisen elämän uudistamista.

Ihmetyttää, miksi niin monet kuvittelevat, että kumppani inspiroisi ihmistä muuttumaan aivan erilaiseksi? Jos ihmisellä ei ole itsellään motivaatiota vaikka elämänmuutokseen, niin ei se motivaatio ulkoakaan tule. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, jos joku haluaa rauhassa olla sohvaperuna tai viihtyy omissa oloissaan - miksi ihmistä pitäisi aina olla muuttamassa?