Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla ihminen, jonka on mahdotonta olla paikoillaan?
07.10.2022 |
Esim. kun lapsia komennetaan olemaan rauhassa, niin pitäisikö osata ottaa huomioon jotenkin ne lapset, jotka eivät pysty olemaan paikoillaan tai joille se on erityisen tuskallista? Onko se joillekin tuskallisempaa kuin toisille? Kertokaa te joilla on kokemusta aiheesta. :) Passiivisena ihmisenä tästä olisi todella kiintoisaa kuulla, ja olisihan se lasten kasvattamisen kannalta tärkeä tieto.
Kommentit (2)
Pitäisi huomioida. Itse olen tällainen, jolle paikallaan istuminen on tuskaa. Sen takia olin kuriton lapsi ja huono koulussa ja mitä vielä. Ei pidä paikkaansa. Minun fysiikka on sellainen, että se on tehty olemaan liikkeessä. Paikallaan jököttäminen alkaa kirjaimellisesti sattua ja sitten pitää vääntelehtiä ja etsiä parempaa asentoa. Näyttää varmaan ulkopuolisen silmiin just sellaiselta levottomalta adhd-touhulta.
Mutta ei se ole, olen mieleltäni rauhallinen ja mietteliäs ihminen. Mieli tekee omaa ajattelutyötään ja kroppa vetelee sillä välin omiaan. En ole sisäisesti levoton, vaikka fyysisesti olen harvoin paikallani. Tarvitsen liikettä, jotta ajatteluprosessi toimii kunnolla. Nyt kun olen yliopistossa, olen tajunnut, että en todellakaan olen huono koulussa. Olen äärimmäisen hyvä siinä, nyt kun olen löytänyt itselleni sopivan tavan opiskella. Aivoni prosessoivat tietoa paremmin, kun liikun tasaisesti enkä jäkitä istuallani pitkiä aikoja. Yhdistän liikettä opiskeluun ja muistitekniikoihin. Onneksi nykyään toimistoilla huomioidaan pääsääntöisesti mukavasti tätäkin puolta ja on tarjolla erilaisia työpisteitä.
Koululaitoksesta sen sijaan en ole vakuuttunut. Meidät "villit lapset" eli fyysisesti aktiiviset, joille paikoillaan olo on tuskaa, on leimattu siellä kurittomiksi oppilaiksi ja yritetään kahlehtia pulpettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up