Poikaystäväkyselyt, en jaksa

Joudun pian sukuloimaan ja tuttuun tapaan sukulaiseni ja vanhempani kyselevät, onko minulla naisystävää. Joka kerta kun vastaan, että ei ole, niin he eivät usko ja vitsailevat keskenään, että "sinulla on varmasti ollut paljon yhden illan suhteita takana päin, et vain kehtaa sanoa niistä mitään". Tai sitten humaltunut äitini alkaa suureen ääneen huutelemaan, että minäpä vähän luulen, ettei hän ole vain uskaltanut tulla vielä kaapista ulos.

Olen kyllästynyt tähän. Mitä voin sanoa, että jättävät minut rauhaan?

Omat syyni, miksi en seurustele:
- mielenterveysongelmia, ei ole energiaa ihmissuhteille
- ihastumiset ovat olleet yksipuoleisia eli en saa vastakaikua
- naiset eivät koe minua kiinnostavana ja ymmärrän sen, en jaksa pitää itsestäni huolta ja en säteile positiivista energiaa

En tosin halua kertoa heille, että olen sekaisin kuin seinäkello ja etten kelpaa kenellekään. Sukuni kesken mt-ongelmat ovat tabu ja lähes kaikki ovat perheellisiä. Minä olen se musta lammas, joka asuu pienessä yksiössä huono-osaisella alueella ilman ystäviä ja palveluja.