Tunnetko ihmisiä, jotka liioittelevat? Liioitteletko itse?

Oletan että kaikki ns normaalit syyllistyy tähän, jos sitä viaksi voi lukea.

Minä kai liiottelen, mutta itse kutsun sitä kärjistämiseksi. Av:lla aina puututaan siihen. Voin sanoa, että kaikki ihmiset ajattelevat. Kyllähän minä itsekin tiedän, ettei kaikki ihmiset ajattele samalla tavalla, ja jokainen lukija tietää, mutta kyse on ilmaisutavasta.

Kärjistämisen lisäksi yksinkertaistan.

Mun tuttu, jota tapaan nykyään hyvin harvoin on kuulema aina liioitellut. Melkein kuuskymppisestä kyse. Mä en sitä yleensä ole tajunnut, mutta hänen lähisukulaisensa on sanonut, että X on liioitellut pienestä pitäen.

Mä kyllä muistan että joskus tän tutun lapsi pääsi esiintymään johonkin lasten elokuvaan, ja tää äiti kertoili, että lapsi sai melkein pääroolin. Sitten se elokuva näytettiin telkkarissa ja olihan se lapsi siinä mukana, näkyi vähän aikaa ja sanoiko peräti muutaman lauseen tai pari.

Huumorilla jotkut sanovat, siten että toisen pitäisi tajuta, osa ei tajua varmaan tai käsittää väärin. Jos tosissaan, se on vahinko esim. muistaa väärin. Moni varmaan korjaisi virhekäsitykset jälkikäteen jos voisi. Sitten on erikseen ne joilla on todella väritetyt jutut tai ei puhu totta lainkaan. Ulkona on niin outoa porukkaa, ettei ihme jos tulee luonnostaan värikkäitä juttuja. Ilkeästi ei tarvitse sanoa.

Onhan liioittelu myös hyvin yleinen puheen tehokeino eikä ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Esim. päiväni kuulumiset: olen ihan puolikuollut, olen koko viikon juossut täyttä vauhtia 24/7, kaupassakin oli kilometrin mittaiset jonot ja hinnatkin nousevat nykyään joka viides minuutti ja pelkän kahvin ostamiseen menee puoli palkkaa!

Jotkut käyttävät erilaisia tehokeinoja paljon kepeämmin, ja joillain taas on taipumusta ottaa asiat kirjaimellisemmin. Tästä voi tulla väärinymmärryksiä.

Tehokeinona ja huumorillisessa ilmaisussa liioittelu on ok. On kuulijasta kiinni kuinka hän asian ymmärtää. Kirjaimellisesti vai värittämisenä ja tehosteena. Juurikin yllämainittu kielikuva puolikuollut: suurin osa ymmärtänee ettei kyse ole puoliksi kuolleesta tai menipä tämä päivä asioilla juostessa - no tuskimpa kertoja on konkreettisesti juossut. Verbaalisen- ja kirjallisen ilmaisun värikkyys on rikkaus ja kielikuvat kertovat usein enemmän, kuin neuraalimpi kuvaus tapahtumasta. 

Kyllä. Tunnen tällaisia liioittelijoita tuhansittain. Joka ikinen asia heidän on pakko suurennella megalomaanisiin mittasuhteisiin. Kukaan ei voi tuntea liioittelijoita niin paljon kuin minä olen joutunut tapaamaan. He suorastaan ympäröivät minua suurin kuohuvin ihmismassoin. Itsehän liioittelen tuskin kerran vuodessa ihan pikkuisen mausteeksi vain.

Huumorilla liioittelu ja kielikuvat on eri juttu. 

Mulla on tuttu, joka paisuttelee elämäänsä ja mun mielestä se kertoo tyytymättömyydestä tai ehkä jopa häpeästä omaa elämää kohtaa. Se on vaivaannuttavaa kuunneltavaa, koska totuutta ei ole mitenkään vaikeaa päätellä.