Rakenneultra ensiviikolla -> pelottaa
Minua on ahdistanut jo pari viikkoa rakenneultra joka on nyt ensiviikolla. Lueskelen täältä palstalta mitä ihmisille on rakenneultrassa todettu ja miten sikiöt ovat olleet kehittymättömiä, sairaita/vaikeasti vammaisia. Jotkut jopa joutuneet synnyttämään sikiönsä elävänä tai kuolleenakin näillä viikoilla. Mietin joka päivä sitä ultraa ja ihan sydäntä puristaa kun pelkään. Tällä viikolla on ruennut sydän jyskyttämään vähän miten sattuu ja on hankala olla tämän pelon ja ahdistuksen kanssa!
Toisaalta luotan että oma sikiö olisi kunnossa, mutta tämä pelko ottaa yliotteen minusta :( Onko muilla ollut tälläistä pelkoa?
Kommentit (3)
...joilla vähänkin juolahtaa mieleen että jotain voi olla pielessä. Toisaalta tiedän N:ttä lastaan odottavia, joilla edellisten raskauksien sujuttua hyvin ei tule mieleenkään että mitään voisi mennä vikaan. Ihan tervettä on olla vähän peloissaan ja tavallaan varautua siihen että kaikki ei aina mene täydellisesti. Itse jännitin vasta sen saman päivän. Kaikki olikin sitten kunnossa.
Kun palstalla muut kertoivat ultrakuulumisia ja kaikenlaisia otettuja mittoja, mulle tulikin sellainen olo, ettei meidän vauvalta edes katsottu puoliakaan niistä ja pelko iski uudelleen. Tyksin sivuillakin oli pitkä lista mitä kaikkea tarkastetaan enkä minä ollut kuullut puoliakaan niistä ultran aikana. Kaksi viikkoa tämän jälkeen neuvolassa otin asian puheeksi ja neuvolahan oli saanut sairaalalta luettelon mitä kaikkea oli katsottu. Kaikki lomakkeen kohdat oli rastittu eli kätilö ei vain niitä ääneen luetellut ja monet hän havaitsi normaaleiksi jo vilkaisulla.
Kuitenkin nyt myöhemminkin kun täällä on murehdittu liian suuria munuaisia ja vatsalaukkuja ym. olen miettinyt että ei niitä meillä mitenkään mitattu eli ilmeisesti kätilö ihan silmällä totesi että ovat normaaleja. Ainakin niiden eri aivomittojen kanssa hän totesikin tilaisuutta seuranneelle harjoittelijalle, että silmäkin sanoo jos joku mitta esim on yli puolet toisesta, joka samaanaikaan näkyy näytöllä, eli eivät niitä tosiaan edes mitanneet tarkemmin.
Vähän eksyin aiheesta mutta murhetiminen lienee siis ihan tervettä - tiettyyn rajaan asti.
rv 25+3
Pidin seulontaa vähän turhana, koska en kuitenkaan keskeyttäisi raskautta vaikka down epäilyn vuoksi. Nyt pelottaa suuremmat asiat tai oikeastaan kaikki. Kai se on tosiaan ihan tervettä, mutta kyllä vaan ahdistaa koko ajan kun ajattelen sitä ultraa. Vielä vajaa viikko ja sitten se selviää :)
...minulla tosin ultra vasta vajaan 3 viikon päästä. Eli vielä piinaa riittää. Kävitkö seulonnoissa, oliko sieltä tulokset ok? Silloinhan muutamat mahdollisuudet on jo suljettu pois, jos seulatulokset normaalit.