Syöttekö jo puoli yhdentoista aikaan?
Kommentit (33)
En ymmärrä tuota ruuan mättämistä mahaan muutaman tunnin välein, itse syön kunnolla kerran päivään, joskus on pakko syödä työlounaita päivällä, täytyy sanoa että välillä ovat vastenmielisiä, normaalisti aamulla kuppi kahvia, päivällä ehkä pari ja en ota mitään pullaa tms, illalla kunnon illallinen alkuruoka pääruoka ja jälkiruoka. en tunne mitään tarvista täyttää välissä mahaa jollain mauttomalla mössöllä. enkä ole päivällä ollenkaan nälkänen. Paino on pysynyt tasaisena kun ei tarvitse koko ajan mättää ruokaa, vatsa tottuu, ei varmasti onnistu jos on totuttanut koko ajan täyttämään sitä. mutta myös verensokeri on tasainen. On siis paljolti kiinni mihin totuttaa itsensä. En suosita kaikille, mutta muutamat tutut on harventaneet syöntiväliä ja onnistuneet mahdottomasta painonpudotuksestaan,kun kerran syö kunnolla ja nauttien niin välipaloista ovat pääseet eroon. se annoksien pienentäminen taas johti jatkuvaan nälkään. Tärkeintä että saa nautinnon kunnollisesta riittävästä ateriasta niin pääsee siitä jatkuvasta näläntunteesta.
Olen nautiskeleva elämäntapatyötön ja valvon aina niin myöhään kuin jaksan ja herään miten sattuu. Joskus syön iltapalan iltakymmeneltä ja joskus taas vasta aamuyöllä. Aamupalan syön aina vasta kun on kulunut vähintään 12 tuntia iltapalasta. Tänään syön aamupalan aikaisintaan klo 14.
T: Tieten työtön
En syö kellon mukaan, syön sen mukaan miten minulla on nälkä ja miten ehdin. Jos olen aloittanut työt seitsemältä ja syönyt aamupalan joskus kuuden aikaan, niin minulla todennäköisesti on aika kova nälkä jo siinä puoli yhdentoista aikoihin ja saatan syödä silloin.
Söin välipalan. Vaikka olen noussut viideltä, haluan lounaani silti puolenpäivän jälkeen. Iltapäivällä toinen välipala ja päivällinen kuuden tienoilla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ruuan mättämistä mahaan muutaman tunnin välein, itse syön kunnolla kerran päivään, joskus on pakko syödä työlounaita päivällä, täytyy sanoa että välillä ovat vastenmielisiä, normaalisti aamulla kuppi kahvia, päivällä ehkä pari ja en ota mitään pullaa tms, illalla kunnon illallinen alkuruoka pääruoka ja jälkiruoka. en tunne mitään tarvista täyttää välissä mahaa jollain mauttomalla mössöllä. enkä ole päivällä ollenkaan nälkänen. Paino on pysynyt tasaisena kun ei tarvitse koko ajan mättää ruokaa, vatsa tottuu, ei varmasti onnistu jos on totuttanut koko ajan täyttämään sitä. mutta myös verensokeri on tasainen. On siis paljolti kiinni mihin totuttaa itsensä. En suosita kaikille, mutta muutamat tutut on harventaneet syöntiväliä ja onnistuneet mahdottomasta painonpudotuksestaan,kun kerran syö kunnolla ja nauttien niin välipaloista ovat pääseet eroon. se annoksien pienentäminen taas johti jatkuvaan nälkään. Tärkeintä että saa nautinnon kunnollisesta riittävästä ateriasta niin pääsee siitä jatkuvasta näläntunteesta.
Olen aina syönyt aamiaisen, lounaan ja päivällisen ja tällä jatketaan. Ei todellakaan kiinnosta syödä kerran päivässä ja mättää jopa alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka samaan syssyyn.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ruuan mättämistä mahaan muutaman tunnin välein, itse syön kunnolla kerran päivään, joskus on pakko syödä työlounaita päivällä, täytyy sanoa että välillä ovat vastenmielisiä, normaalisti aamulla kuppi kahvia, päivällä ehkä pari ja en ota mitään pullaa tms, illalla kunnon illallinen alkuruoka pääruoka ja jälkiruoka. en tunne mitään tarvista täyttää välissä mahaa jollain mauttomalla mössöllä. enkä ole päivällä ollenkaan nälkänen. Paino on pysynyt tasaisena kun ei tarvitse koko ajan mättää ruokaa, vatsa tottuu, ei varmasti onnistu jos on totuttanut koko ajan täyttämään sitä. mutta myös verensokeri on tasainen. On siis paljolti kiinni mihin totuttaa itsensä. En suosita kaikille, mutta muutamat tutut on harventaneet syöntiväliä ja onnistuneet mahdottomasta painonpudotuksestaan,kun kerran syö kunnolla ja nauttien niin välipaloista ovat pääseet eroon. se annoksien pienentäminen taas johti jatkuvaan nälkään. Tärkeintä että saa nautinnon kunnollisesta riittävästä ateriasta niin pääsee siitä jatkuvasta näläntunteesta.
Ei kaikkien tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Minun on syötävä mahdollisimman tasaisesti pitkin päivää, jotta ADD-oireiluni pysyvät minimissään. Paljon pieniä annoksia 2-3 tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ruuan mättämistä mahaan muutaman tunnin välein, itse syön kunnolla kerran päivään, joskus on pakko syödä työlounaita päivällä, täytyy sanoa että välillä ovat vastenmielisiä, normaalisti aamulla kuppi kahvia, päivällä ehkä pari ja en ota mitään pullaa tms, illalla kunnon illallinen alkuruoka pääruoka ja jälkiruoka. en tunne mitään tarvista täyttää välissä mahaa jollain mauttomalla mössöllä. enkä ole päivällä ollenkaan nälkänen. Paino on pysynyt tasaisena kun ei tarvitse koko ajan mättää ruokaa, vatsa tottuu, ei varmasti onnistu jos on totuttanut koko ajan täyttämään sitä. mutta myös verensokeri on tasainen. On siis paljolti kiinni mihin totuttaa itsensä. En suosita kaikille, mutta muutamat tutut on harventaneet syöntiväliä ja onnistuneet mahdottomasta painonpudotuksestaan,kun kerran syö kunnolla ja nauttien niin välipaloista ovat pääseet eroon. se annoksien pienentäminen taas johti jatkuvaan nälkään. Tärkeintä että saa nautinnon kunnollisesta riittävästä ateriasta niin pääsee siitä jatkuvasta näläntunteesta.
Olen aina syönyt aamiaisen, lounaan ja päivällisen ja tällä jatketaan. Ei todellakaan kiinnosta syödä kerran päivässä ja mättää jopa alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka samaan syssyyn.
Toki teet niin kuin parhaaksi näet ja mielestäsi syöminen on mättämistä.
Söin lounaan kymmeneltä. Aamupala jo 4.30.
Emme syö tuohon aikaan. Aamupuuro on jo kello 08.10! Lounas klo 12.00 jne. kunnes iltapala klo 21.00.
Lounas aikaisintaan yhdeltä. Syön vain yhden kunnon aterian päivässä, arkisin lounas 13-15 välillä ja viikonloppuisin vain päivällinen klo 17-19 aikoihin, ei ole lapsia enää kotona. Hedelmiä joskus välipalaksi.
Olisi todella outoa syödä lounasta aamupäivällä.
Juu töissä, aamupalaksi pienen kaurapuuron, koska työni on osittain fyysistä ja kuljen töihin pyörällä (ei sähköä, ei vaihteita).
Ai ekan kerran nälkä?