Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa elämää tai missä iässä, jotkut takaumat ikävistä tapahtumista tai tekemisistä nuoruudesta tai lapsuudesta loppuu?
04.10.2022 |
Mietin, että hälveneekö ne ja unohtuuko ne koskaan? Vai voiko olla koko elään riesa?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takaumat vai traumat ?
takaumat
Olen kuullut 90-vuotiaista jotka edelleen kärsivät lapsuuden traumoista.
Itse kokeilin noita EMDR-videoita. Kuuluuko niitä katsellessa siis puhua ääneen niitä traumoja vai riittääkö että ajattelee?
Täytän ihan pian 40 vuotta, ja olen alkanut ajatella että suru elämäni kulusta ja traumat joita koin, ei katoa koskaan. Minun on vain opittava elämään niiden kanssa.
Kun joku vain kertoisi, miten häpeän kanssa eletään elämisen arvoista elämää. Jokin ihan tavallinenkin asia, kuten kampaaja tai kosmetologi, niin en vain mene. Ajattelen, että mitä minä siellä teen, tällainen ruma ja työelämän ulkopuolella oleva epäihminen. Tai osteopaatti/hieroja: olen sen verran lihava etten vain kehtaa mennä. Ja toisen kosketus puistattaa. Mistä lienee sekin inho tullut.
Oman elämäni vyyhti on niin iso, etten osaa lähteä sitä itse purkamaan, ja terapiaan ei ole varaa (eikä Kela korvaa, kysytty on). Se on siten vain opittava elämään.
Ei ne häviä minnekään. Oma äitinikin muisti koko elämänsä ajan ne isot menetykset, joita hänellä oli lapsuudessa ollut ja uskonnollisen painostamisen päälle. Hän myös puhui näistä asioista avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään vanhempien kuoltua häviää koska ei ole enää kohdetta mitä syyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään vanhempien kuoltua häviää koska ei ole enää kohdetta mitä syyttäisi.
Ei näytä loppuvan. Minä en syytä vanhempiani, mutta paljon minua vanhemmat, kansaneläkeikäiset sisareni ja veljeni kyllä ovat sitä mieltä, että heidän oma itsekäs käytöksensä on vanhempien syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiden muistaminen ei tunnu enää pahalta sen jälkeen kun olet hyväksynyt ko asiat. Näin on tapahtunut, enkä sille enää mitään voi. Se oli minun elämäni paska kokemuksia. Jokaisella niitä on. Et ole ainut.Keskityn sen sijaan mitä hyvää on tai on ollut elämässäni. Ja otan oppia huonoista kokemuksista, että voin välttää niiden toistumiselta.
Traumat kestävät yllättävän kauan. Koulukiusaamisesta toipuminen kesti noin30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun arkun kantta ruuvataan kiinni.
Tämä oli niin raatorehellisesti ja ytimekkäästi sanottu että pisti hymyilyttää.
Sitten kun voi olla itselleen myötätuntoinen ja ehkä jopa nauraa niille