Alkoholin juomisesta tulee todella vahva masennustila päälle. Miten sen kestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieto ja vähähaittainen vaihtoehto on olemassa mutta ei vielä laillista suomessa kuin lääkekäytössä.

Ai, psykoosisätkäkö, no thanks!

Mielummin jointti kuin viinapullo. Paljon pienemmät haitat. Viina muuten aiheuttaa 4000 psykoosia vuodessa.

Mieluummin ei kumpaakaan. Paljon pienemmät haitat.

Vaikka kuinka hankala on lähteä ihmisen ilmoille, jos on juonut parina päivänä, tiedän kokemuksesta, niin lähde ulos! Joka päivä kelissä kuin kelissä kävelylenkki. Ihan vaikka kaupungin kaduilla, tai jos metsään tai puistoon pääseet, niin siellä ehdottomasti. Päivittäinen liikunta auttaa mielialaan loistavasti, vaikka alkuun se on hankalaa. Niskasta vain itseäsi kiinni! Ja jos metsään pääset, niin vielä parempi. On ihan tutkimuksia kuinka metsä auttaa mielialaan, stressiin ja laskee mm. verenpainetta.

Ja tee näistä jokapäiväinen juttu itsellesi. Eli vaikka, et juomista jättäisi, niin ennen mene vaikka kävellen sinne kantapubiin entisen bussireissun sijaan. Ja pakota itsesi kävelylenkille seuraavana päivänä säässä, kuin säässä.

Lupaan, että huomaat nopeasti vaikutuksen mielialassa. Ja vähän kerrallaan sinulla on riippuuvuus siihen raittiiseen ilmaan ja kävelyyn. Alkoholikaan ei maistu kohta enää entiseen malliin, eikä yhtä usein pala halu lähteä juomaan.

Noiden päälle suosittelen sosiaalisia suhteita, juttelua ihan kenen tahansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieto ja vähähaittainen vaihtoehto on olemassa mutta ei vielä laillista suomessa kuin lääkekäytössä.

Eiköhän ole järkevämpää koettaa ratkaista syy ja perimmäinen ongelma, eikä vain vaihtaa päähän eri värinen naamari.

Miedompi ja vähähaittaisempi vaihtoehto voi olla korvaamaton tuki haitallisesta ja vaarallisesta aineesta irroittauduttaessa.

Juu että budi on korvaushoitolääke, niinkö? Sittenhän on siitä vieroittautuminen seuraavaksi edessä. Jos ei niihin perinpohjaisiin syihin paneudu niin sitten sitä jatkaa vaan seuraavan aineen koukussa. Harva se on subutexiäkään lopettanut tosta noin vaan kun on tuntenut että nyt oon herskasta irti. Sillähän ne sitten jatkaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin lopettaminen lähtee sinusta itsestäsi. Kun olet ihan pohjalla ja seinä vastassa sitten vasta tajuat hakea itse apua.Terveysaseman kautta A-poliklinikalle.Toisn useampi alkoholisti ei kerkiä sinne asti kun koko sisäelimet repee ja veren syöksy .Eli siihen kuolet.

Juuri noin kävi ystävälleni. Ei tajunnut alkoholismiaan, sitten olikin jo liian myöhäistä.

Alkoholin käyttö tosiaan masentaa.Kaikkituntuu tylsältä kun on vetänyt vähän enemmän.Itseäni on auttanut niin yksinkertainen asia kuin ulkoilu. Kuulostaa varmaan tyhmältä mutta ulkona oleminen on terapiaa. Kävelen luonnossa tai pellolla ja nautin puhtaasta luonnosta.

Minä lopetin alkoholin käytön koska krapula aamuina oli todella masentunut olo. Sitten jossain vaiheessa huomasin, että kännissä ei ole enää mitenkään kovin hauska, oikeastaan juuri päin vastoin. Dokailu on aika syvältä per ceestä. En ymmärrä miksi alkoholia niin kovasti mainostetaan jonain juhla ja rentoutusjuomana. Juhlat on usein kännisekoilua ja se rentous on enemmän masennusta!

Miksei lopettaminen ole vaihtoehto? Kävin itse kuukauden laitoshoidon ja siihen päälle 11kk jatkohoitoa kerran viikossa. Nyt takana on 2v laadukasta ja päihteetöntä elämää. Apua saa, jos sitä on valmis hakemaan. Juomatta et menetä kuin kurjuuden. Kerron lisää jos kiinnostaa.

Kiitos neuvoista. Mitä mieltä olette, että pääsisinköhän sisään jonnekin hoitoon?

Minusta tuntuu etten yksin pysty lopettamaan. Häpeän ja vaikeiden tunteiden vuoksi. En vain uskalla ja pysty. Elämä pelottaa vaikka olisin ollut selvänäkin päiviä. Olen niin nuorikin vielä mutta 13-vuotiaana aloittanut. Nyt olen alle 30v.

Vanhemmat myös alkoholisteja.

Olisikohan mahdollista päästä hoitoon tosiaan, sisään laitokseen? Taustalla on masennuskausia, avun hakemista mt-palveluista jne mutta taidan olla alkoholisti oikeasti.

Haluaisin hoitoon ja pois tästä muusta elämästä. Jäsenellä ajatuksia. Saada apua.

Töitä on, joten en ehkä kuitenkaan ole vielä tarpeeksi pohjalla. Ainoa vain, että haudon itm tämän vuoksi, joten tiedän että kyllä minä voisin jotain apua ammattilaisilta pyytää.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei lopettaminen ole vaihtoehto? Kävin itse kuukauden laitoshoidon ja siihen päälle 11kk jatkohoitoa kerran viikossa. Nyt takana on 2v laadukasta ja päihteetöntä elämää. Apua saa, jos sitä on valmis hakemaan. Juomatta et menetä kuin kurjuuden. Kerron lisää jos kiinnostaa.

Todellakin kiinnostaa. Haluan apua.

Kiitos ja hienoa miten rohkea olet ollut. Onneksi sait elämäsi kuntoon.

Miten ne vaikeat häpeän tunteet yms..

Mitä sanon töissä? Mitä jos en pääsekään hoitoon?

Mitä kaikki ajattelevat? Tällaisia kysymyksiä sitä pohtii, toisaalta en välitä jos tämä helvetti vaan loppuu.

Olen yrittänyt peitellä ongelmaa, joskus paremmin joskus huonommin.

Haluan hoitoon. En usko, että selviän muuten.

Ap

Mä oon miettinyt missä kohtaa se ns.kirkastuminen ja hyvinvointi pitäisi alkaa..olen ollut välillä vuosiakin juonatta ja olo ei ole yhtään sen parempi tai pirteämpi kun näillä kausilla kun on tullut juotua tiheemminkin🤷Aina luen näitä tarinoita kuinka elämä on niin paljon parempaa ilman alkoholia..ei elämä mitenkään kurjaa toki oli raittiinakaan..samaa plääh aina😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieto ja vähähaittainen vaihtoehto on olemassa mutta ei vielä laillista suomessa kuin lääkekäytössä.

Eiköhän ole järkevämpää koettaa ratkaista syy ja perimmäinen ongelma, eikä vain vaihtaa päähän eri värinen naamari.

Miedompi ja vähähaittaisempi vaihtoehto voi olla korvaamaton tuki haitallisesta ja vaarallisesta aineesta irroittauduttaessa.

Juu että budi on korvaushoitolääke, niinkö? Sittenhän on siitä vieroittautuminen seuraavaksi edessä. Jos ei niihin perinpohjaisiin syihin paneudu niin sitten sitä jatkaa vaan seuraavan aineen koukussa. Harva se on subutexiäkään lopettanut tosta noin vaan kun on tuntenut että nyt oon herskasta irti. Sillähän ne sitten jatkaa vaan.

Kyynärsauvat ovat kyynärsauvat, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lopettaminen ole vaihtoehto? Kävin itse kuukauden laitoshoidon ja siihen päälle 11kk jatkohoitoa kerran viikossa. Nyt takana on 2v laadukasta ja päihteetöntä elämää. Apua saa, jos sitä on valmis hakemaan. Juomatta et menetä kuin kurjuuden. Kerron lisää jos kiinnostaa.

Todellakin kiinnostaa. Haluan apua.

Kiitos ja hienoa miten rohkea olet ollut. Onneksi sait elämäsi kuntoon.

Miten ne vaikeat häpeän tunteet yms..

Mitä sanon töissä? Mitä jos en pääsekään hoitoon?

Mitä kaikki ajattelevat? Tällaisia kysymyksiä sitä pohtii, toisaalta en välitä jos tämä helvetti vaan loppuu.

Olen yrittänyt peitellä ongelmaa, joskus paremmin joskus huonommin.

Haluan hoitoon. En usko, että selviän muuten.

Ap

Omalla kokemuksella sanon, että olet alkoholisti, kuten minäkin. Mulla oli myös toinen vanhemmista alkoholisti ja se vahvasti geeneissä periytyy.

Itse kävin minnesotahoidon. Joistain kaupungeista ja kunnista on mahdollisuus saada maksusitoumus, hoidon voi maksaa osamaksulla, tai sitten kuten itse tein, eli maksoin sen 6500e itse.

Hoito on rankka, mutta se kannattaa. 8-17 joka päivä terapiaa ja 2 x pvä hoidossa olijoiden kesken oma ryhmä. Noi häpeän tunteet yms kuuluu asiaan ja hoidossa ne käsitellään ja puhutaan niin monta kertaa läpi, että viimein se syvinkin häpeä helpottaa. Hoitoon kuuluu myös läheisviikonloppu minne sun läheiset tulee.

Hoidon ekoina päivinä sulla on lääkärikäynti ja lääkäri kirjoittaa sulle sairaslomaa niin pitkäksi aikaa kuin on tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieto ja vähähaittainen vaihtoehto on olemassa mutta ei vielä laillista suomessa kuin lääkekäytössä.

Ai, psykoosisätkäkö, no thanks!

Mun Faija dokas itsensä psykoosiin. Eikä edes koskenut väkeviin, viinillä pääsee antenniosastolle oikein näppärästi.

Itse tulen kaveripiiristä, jossa kokeiltiin nuorena vähän sitä sun tätä. Jotkut tykkäsi bailata ja juoda. Toiset tötsytellä ja haaveilla. Sitten kun siihen keitokseen alettiin lisäämään vahvempia se meni niin, että alkoholiin tykästyneet tykkäsi piristä ja muista stimulanteista, jotka toimii aivoissa saman kaltaisesti kuin alko, mutta toki paljon voimakkaammin ja "helpommin". Tötsyttelijät sitten tietty konttasivat hevostilojen ympärille tatteja etsien. Bailaajathan tykkäsivät naureskella näille likaisille hipeille.

Joillekin meistä kävi hyvin, eikä tullut ongelmia. Jotkut on jo haudassa ja jotkut ihan raunioina. Kaikki näistä em. likaisista hipeistä ovat nykyään keskiluokkaisia työssäkäyviä perheenäitejä ja isiä. Ne, joille kävi huonosti olivat jokaikinen näitä ulospäin suuntautuneita ja iloisia, ikuisia bailaajia, jotka eivät osanneet lopettaa ajoissa. Onneksi sentään jotkut osasivat. 

Itse olin tietty semmonen pilven hajunen rastapää puuhelmineen ja basaarihousuineen. Tietysti, ei oikein tehnyt kaljaa mieli. Piriä kokeilin kerran, mut se oli kuin alkoholia potenssiin kymmenen, samat nousut ja samat laskut, tehostettuna vain, yäk. 

Kohta mun omat lapset alkaa tulla siihen ikään. En todellakaan halua, että ne rupeaa tupruttamaan samaan tahtiin kuin itse, olen hyvin tietoinen, että olis voinut käydä toisinkin. Ja hyvin tietoinen siitä että psykedeelit saattaa olla kehittyville aivoille HYVIN vaarallisia. Mut en myöskään aio luoda mitään keinotekoisia huumeet vs. alkoholi -karsinoita. 

Ja eniten mua pelottaa kaikki sellaiset aineet, joilla tulee itsestään hyvä olo, koska sieltä pitää tulla joskus takaisinkin ja silloin on paha olo. Psykedeelit on erilaisia, niistä tulee erilainen olo ja kun ne laskee on taas samanlainen olo. 

Mä suosittelen AP:lle ensisijaisesti alkoholin ja kaikkien stimulanttien armotonta välttämistä. Kuulostaa siltä, että olet alamäen yläpäässä. Terapiaa avuksi tottakai. Mut kyllä tohon joku tuutti silloin tällöin voisi toki sopia, ettei mene ihan liian suorittamiseksi elämä.

eli tajuat, että alkoholi masentaa. Ole siis juomatta. Dah. Maailmaan mahtuu tuhat ja sata muuta nautintoa kuin alkoholi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieto ja vähähaittainen vaihtoehto on olemassa mutta ei vielä laillista suomessa kuin lääkekäytössä.

Eiköhän ole järkevämpää koettaa ratkaista syy ja perimmäinen ongelma, eikä vain vaihtaa päähän eri värinen naamari.

On tuossa toisella vaihtoehdolla korvaamisessa kyllä perää. Toisin kuin alkoholi, kannabis ei tuhoa yöunia ja masenna mieltä. Viikonloppukännit kun korvaa pudilla, tulee myös oikeasti levättyä, eikä aiheuta itselleen univajetta ja masennusta alkoholilla. Kun alkoholin aiheuttama väsymys ja masennus poistuvat, on helpompi lähteä ratkomaan niitä ongelmia, jotka johtavat päihteiden ongelmakäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista. Mitä mieltä olette, että pääsisinköhän sisään jonnekin hoitoon?

Minusta tuntuu etten yksin pysty lopettamaan. Häpeän ja vaikeiden tunteiden vuoksi. En vain uskalla ja pysty. Elämä pelottaa vaikka olisin ollut selvänäkin päiviä. Olen niin nuorikin vielä mutta 13-vuotiaana aloittanut. Nyt olen alle 30v.

Vanhemmat myös alkoholisteja.

Olisikohan mahdollista päästä hoitoon tosiaan, sisään laitokseen? Taustalla on masennuskausia, avun hakemista mt-palveluista jne mutta taidan olla alkoholisti oikeasti.

Haluaisin hoitoon ja pois tästä muusta elämästä. Jäsenellä ajatuksia. Saada apua.

Töitä on, joten en ehkä kuitenkaan ole vielä tarpeeksi pohjalla. Ainoa vain, että haudon itm tämän vuoksi, joten tiedän että kyllä minä voisin jotain apua ammattilaisilta pyytää.

-ap

Et ole (vielä) alkoholisti, sellainen ei asiaa tunnustaisi. Mutta meillä on kaikilla omat toleranssimme, joillakin menee i tsari-tunnelmiin vähemmästä kuin toisilla. Olen lukenut että tuo alkoholiin/krapulaan liittyvä masentuneisuus ja itm-tunteet on yleistä juuri 3-kympin tienoilla kun ikää tulee.

Sinun täytyy ikävä kyllä lopettaa, mutta ei välttämättä ikuisiksi ajoiksi. Nyt aluksi kuitenkin vähintään vuoden täysraittius tekisi hyvää. Voi olla ettet haluakaan palata alkoholin pariin sen jälkeenkään, mutta sen näkee sitten.

Alkoholilla kestää noin 10-14 päivää poistua elimistöstä, aivokemioiden palautuminen ehkä kauemmin. Mutta se elämänkirkkaus kyllä tulee sieltä kunhan maltat. Itsellä kesti aikalailla sen kuukauden kun en halunnutkaan enää itm. Mutta se oli hirveää, kesällä olin tap paa itseni niissä alhoissa ja kirjoitin jo jäähyväiskirjeen ja aloin puuhata sitä. Kunnes havahduin että mitä oikein teen.. vaikka elämässäni oli asiat upeimmillaan 10 vuoteen, uusi puoliso ja raha-asiat hyvin jne. Silti rankka vuoden kestänyt säännöllinen juhlinta sai minut tuntemaan syvää toivottomuutta ja ahdistuneisuutta.

Minulle on puhjennut myös paniikkihäiriö, joka tuli aina krapuloissa ja siitä enn varmaan pääse eroon. Siitä kukaan ei tiedä, muistuttaa minulla epileptistä kohtausta kun tulee se hyperventilaatiokohtaus ja räkää puskee nenästä ja suussa alkaa maistua vereltä. Tämän kanssa yritän pärjätä kun harvakseltaan enää tulee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lopettaminen ole vaihtoehto? Kävin itse kuukauden laitoshoidon ja siihen päälle 11kk jatkohoitoa kerran viikossa. Nyt takana on 2v laadukasta ja päihteetöntä elämää. Apua saa, jos sitä on valmis hakemaan. Juomatta et menetä kuin kurjuuden. Kerron lisää jos kiinnostaa.

Todellakin kiinnostaa. Haluan apua.

Kiitos ja hienoa miten rohkea olet ollut. Onneksi sait elämäsi kuntoon.

Miten ne vaikeat häpeän tunteet yms..

Mitä sanon töissä? Mitä jos en pääsekään hoitoon?

Mitä kaikki ajattelevat? Tällaisia kysymyksiä sitä pohtii, toisaalta en välitä jos tämä helvetti vaan loppuu.

Olen yrittänyt peitellä ongelmaa, joskus paremmin joskus huonommin.

Haluan hoitoon. En usko, että selviän muuten.

Ap

Omalla kokemuksella sanon, että olet alkoholisti, kuten minäkin. Mulla oli myös toinen vanhemmista alkoholisti ja se vahvasti geeneissä periytyy.

Itse kävin minnesotahoidon. Joistain kaupungeista ja kunnista on mahdollisuus saada maksusitoumus, hoidon voi maksaa osamaksulla, tai sitten kuten itse tein, eli maksoin sen 6500e itse.

Hoito on rankka, mutta se kannattaa. 8-17 joka päivä terapiaa ja 2 x pvä hoidossa olijoiden kesken oma ryhmä. Noi häpeän tunteet yms kuuluu asiaan ja hoidossa ne käsitellään ja puhutaan niin monta kertaa läpi, että viimein se syvinkin häpeä helpottaa. Hoitoon kuuluu myös läheisviikonloppu minne sun läheiset tulee.

Hoidon ekoina päivinä sulla on lääkärikäynti ja lääkäri kirjoittaa sulle sairaslomaa niin pitkäksi aikaa kuin on tarvetta.

En haluaisi muiden tietävän hoidostani. Se häpeä on lujasti minussa kiinni ja estää elämästä. Apua tarvitsen, terapiaa paljonkin.

Hoito voisi olla hyvä asia elämälleni. Tätä on vain jatkunut niin pitkään, etten tiedä yhtään miten jaksan tällaista elämää enää. Jotain on tehtävä, jonnekin mentävä.

Kiitos sinulle. Tuo raha on aika pieni raha jos pääsen uuteen elämään kiinni. Pitää ottaa selvää varmaan, että onko minulla mahdollisuutta hoitoon.

Toivon kovasti, että olisi.

-ap

Vidu sentään kun alkoholikeskustelu menee aina näille samoille saamarin paasausurille. Täytynee hakea pullo tästä paasauksen määrästä. Olisin halunnut pitää kerrankin tipattoman, mutta paasaus pistää kyllä kiehumaan, ettei siitä pääse ilman turruttavaa ainesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista. Mitä mieltä olette, että pääsisinköhän sisään jonnekin hoitoon?

Minusta tuntuu etten yksin pysty lopettamaan. Häpeän ja vaikeiden tunteiden vuoksi. En vain uskalla ja pysty. Elämä pelottaa vaikka olisin ollut selvänäkin päiviä. Olen niin nuorikin vielä mutta 13-vuotiaana aloittanut. Nyt olen alle 30v.

Vanhemmat myös alkoholisteja.

Olisikohan mahdollista päästä hoitoon tosiaan, sisään laitokseen? Taustalla on masennuskausia, avun hakemista mt-palveluista jne mutta taidan olla alkoholisti oikeasti.

Haluaisin hoitoon ja pois tästä muusta elämästä. Jäsenellä ajatuksia. Saada apua.

Töitä on, joten en ehkä kuitenkaan ole vielä tarpeeksi pohjalla. Ainoa vain, että haudon itm tämän vuoksi, joten tiedän että kyllä minä voisin jotain apua ammattilaisilta pyytää.

-ap

No nyt on selvää yritystä ja halua toipumiseen, hienoa! Minä pelleilin itse*urhalla, en enää nähnyt muuta tietä ulos mutta kanttia ei ollut kuitenkaan t*ppaa itseäni. Monta kertaa olisi voinut kännipäissään sillankaiteella heiluessa käydä vahinko. Kuinka surkea ja surullinen loppu se olisi ollut. Totta hitossa pääset hoitoon jos haluat. Minä ajaisin sinut vaikka itse katkolle ja sieltä sitten hoitoon jos voisin. Sinulla on toivoa, ja sinä pystyt hyvän avun ja tuen avulla saamaan elämisen arvoisen elämän. Täytyy vaan ylittää ensin itsensä tsiljoonakertaisesti ja hakeutua sinne hoitoon. Se voi olla ajatuksena aivan kauhistuttava, ja se on VAIKEAA mutta kyllä sinä pystyt.

T. raittiina 4v mm. AA:n avulla, terapiassa käyn nyt myös. Kärsimys ja traumojen käsittely on ollut kovaa hommaa mutta hirveinkään päivä raittiina ei ole mitään verrattuna siihen kun vielä join. Niin paljon on myös iloa ja kaikkea ihanaa tullut elämään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieto ja vähähaittainen vaihtoehto on olemassa mutta ei vielä laillista suomessa kuin lääkekäytössä.

Eiköhän ole järkevämpää koettaa ratkaista syy ja perimmäinen ongelma, eikä vain vaihtaa päähän eri värinen naamari.

Miedompi ja vähähaittaisempi vaihtoehto voi olla korvaamaton tuki haitallisesta ja vaarallisesta aineesta irroittauduttaessa.

Juu että budi on korvaushoitolääke, niinkö? Sittenhän on siitä vieroittautuminen seuraavaksi edessä. Jos ei niihin perinpohjaisiin syihin paneudu niin sitten sitä jatkaa vaan seuraavan aineen koukussa. Harva se on subutexiäkään lopettanut tosta noin vaan kun on tuntenut että nyt oon herskasta irti. Sillähän ne sitten jatkaa vaan.

Kyynärsauvat ovat kyynärsauvat, kyllä.

Jos ongelman syy on polvensa ruuvipenkkiin puristaminen, ei kyynärsauvojen vaihtaminen toisiin auta alkuperäiseen ongelmaan pätkääkään. Tuo vaihtelua arkeen tietysti, mutta ei se mitään oikeasti _auta_.