Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut niin kauan sinkkuna että en tiedä enää pystynkö koskaan seurustella ?
03.10.2022 |
Olen siis 30v nainen ja olen ollut koko elämäni sinkku. Tuntuu että rakkaus ja seksi ei ole koskaan ollut minua varten. no, nyt olen tavannut kivan miehen ja tuntuu ahdistaavlta olla jonkun kanssa. Ajattelen koko ajan, että en pysty en pysty, ahdistaa, ja vaikka koen yksinäisyyttä usein niin haluaisin myös olla yksin.
Tämä on ihan kamalaa koska usein fantasioin rakkaudesta ja läheisyydestä, mutta sitten kun se sattuu kohdalle, niin ahdistun ja peruutan kaiken. Johtuuko siitä että olen ollut niin kauan sinkku ja yksin että toisen kanssa olo tuntuu vaan pelottavalta????
Ja jos joku tulee sanoon että olen paneskellut, niin en harrasta sellaisia. Olen ollut vain kiusattu ja omistan huonon itsetunnon niin en ole uskoltanut tavata ketään.
Kommentit (9)
Samojen ongelmien kanssa painin ja ikää kymmenen vuotta enemmän.
Jos mies on kiinnostava, uskaltaisitko kertoa suoraan asiasta?
Joskus ahdistus voi olla siitä, että toinen ei tunnu oikealta. Tai joku piirre ahdistaa toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia on keksitty tuota varten.
Olisi myös reilua puhua sille miehelle asiasa, koska hän tulee huomaamaan oudon käytöksesi ja kuvittelee että se johtuu hänestä.
Puhumattomuuteen satsaaminen ei yleensä kannata, vaikka monet sitä suosiikin.
Olen kertonut sille miehelle ja tietää. Ahdistaa vain omat ajatukset. Kun fantasioin pitkästä parisuhteesta mutta samaan aikaan alkaa ahdistaa.... Voisi kyllä harkita jotain terapiaa, taas...
Joo kyllä se niin vaikuttaisi olevan, että joistain ei vaan ole parisuhteeseen. Itse olen samanlainen, koko elämä mennyt yksin ja sitten kun tuli kohdalle sellainen ihastus, niin eihän siitä mitään tullut koska olen sellainen kuin olen. Sen jälkeen yritin vielä uudestaan, mutta entistä pahempi ahdistus vaan tuli. Ehkä se toka oli osittain vaan niissä jossain laastarifiiliksissä ja pää selkeni vähän myöhemmin, mutta silti tää sekoilu ikäänkuin vahvisti vaan sitä ettei minun kannata mistään parisuhteista edes haaveilla enää.
Joo kyllä se pitkä yksinolo tuota tekee... Mä seurustelin nuorena muutamankin kerran eikä se silloin ahdistanut. Sitten ikävuodet 32-46 ilman mitään mieskuvioita, kunnes tapasin mukavan miehen. Mutta en enää vaan pystynyt parisuhteeseen, liian ahdistavaa, tarvin liikaa yksinäisyyttä että siitä voisi tulla mitään enää, enkä ole valmis tekemään kompromisseja missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sama täällä, olen hieman nuorempi. Yksi suhdeviritelmä joitain vuosia sitten, mutta siinäkään en yhtään osannut olla niin kuin pitäisi, vaan olin ihan "jäässä" koko ajan ja pilasin kaiken. Varmasti sille toiselle vielä huonompi kokemus kuin minulle, tunnen jonkinlaista syyllisyyttä enkä haluaisi että kukaan joutuu enää vastaavaa minun takiani kokemaan.
Haluaisin löytää vierelleni ihmisen, mutta en usko että sellaista ihmemiestä on olemassa, joka tämän kuoren läpi pääsisi. Lisäksi ihastun todella harvoin, mikä tekee asioista vielä monta astetta vaikeampia.
Täällä yksi samanlainen neljäkymppinen nainen. Haluaisin parisuhteen ja ihanan miehen enemmän kuin mitään muuta. Tämä yksinäisyys on ihan invalidisoivaa. Mutta sitten jos kuvittelenkin, että täällä kämpässä häärisi joku ukkeli mun lisäksi niin melko mahdottomalta ajatus tuntuu. Onko täällä joku joku on pitkän sinkkukauden jälkeen onnistunut parisuhteessa? Olisiko jotain vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on väärä sinulle, jos tulee pakokauhu? Olette vasta tavanneet ja myöhemmin voi paljastua, miksi koet niin. Oletko päätynyt miehen seuraan, koska ajattelit, että pitää olla joku?
Alue: Aihe vapaa
Terapia on keksitty tuota varten.
Olisi myös reilua puhua sille miehelle asiasa, koska hän tulee huomaamaan oudon käytöksesi ja kuvittelee että se johtuu hänestä.
Puhumattomuuteen satsaaminen ei yleensä kannata, vaikka monet sitä suosiikin.