Äitini tulee oven taakse jos en vastaa viestiin 3 tunnin sisällä

Anna tulla. Mene jonnekin äläkä ole kotona. Siellähän rimputtelee.

Sano äidillesi että tällä on läheisriippuvuus ja tarve kontrolloida muita, ja jos hän ei hae apua näihin mielenterveyden ongelmiinsa, et voi olla häneen enää yhteydessä.

Kuulostaa ylihysteerisyydeltä. Varsinkin jos ei ole mitään syytä panikoitua, esim. väkivaltainen kumppani tai diabetes 1 jne. Saisiko järkeä hänen päähän tai joku sukulainen /kummi sanoo. Joskus vastaamiseen kuluu tunteja jos ei kuule puhelinta kaapista.

Anoppi teki saman kesken (etä)työpäivän, mutta oli oven takana 15 min päästä. Lisäksi haukkui meidät. En ole sen jälkeen nähnyt eikä meille mitään asiaa enää.

Ilmoitat estät täysin puhelimessa ja jos tulee oven taakse niin aukaiset oven ja sanot, että kyläilystä ei ole sovittu ja lyöt oven kiinni.

Röyhkeälle vastataan röyhkeydellä. Tuo on kontrollointia äitisi taholta.

Välioven vai ulko-oven? Ikä?

Onko hänellä aihetta huoleen? Moni ymmärtää huolehtivaisuuden vasta, kun on itse vanhempi. Äitisi välittää sinusta, hän ei ole väinpitämätön. Kasvata luottamusta häneen, ettei hän suotta murehdi. Lyhyt viesti ei vie paljon aikaasi. Muista, että tulee aika, jolloin äitisi ei kysele perääsi enää. Kaikella on aikansa.

Minulla tuttava joka valittaa samaa. Toisaalta minä ja äitinsä olemme kahdesti tänäkesänä soittaneet tälle tuttavalle ambulanssin. Eikä turhaan vaan molemmilla kerroilla ovat vieneet tuttavan sairaalaan.

Eli tarvitsisi vähän enemmän taustatietoja siitä miksi äiti huolestuu niin äkkiä. Huolestumiseen voi olla hyvä syy (kuten tuttavan tilanteessa terveystilanne) tai sitten syy voi olla vaikka jomman kumman mielenterveydestä. Mutta itse lähtisin ratkaisemaan tilannetta selvittämällä huolestumiseen syyn ja sopimalla miten asia hoidetaan. Esim. Lapsi voisi omatoimisesti lähettää viestin olen kunnossa ennalta sovittuina aikoina?

Toinen puoli kirjoitti:

Onko hänellä aihetta huoleen? Moni ymmärtää huolehtivaisuuden vasta, kun on itse vanhempi. Äitisi välittää sinusta, hän ei ole väinpitämätön. Kasvata luottamusta häneen, ettei hän suotta murehdi. Lyhyt viesti ei vie paljon aikaasi. Muista, että tulee aika, jolloin äitisi ei kysele perääsi enää. Kaikella on aikansa.

Tuollaiselle vainoamiselle ei ole kyllä mitään aikaa. Saako ihminen itse määritellä milloin ja kuinka usein hän on yhteyksissä?

28 jatkaa ja viestien lähettämisen ajat ihan tilanteen mukaan vaikka aamua iltaa. Tai vaikka kerran viikkoon. Ihan tilanteen mukaan.

Onko sinulla joku vaarallinen sairaus, jonka takia hän on noin kontrolloiva? Oletko ollut joskus esimerkiksi itsetuhoinen ja vahingoittanut itseäsi? Skitsofreniaa tai bipoa? Tämäntyyppisten syiden tai tapausten jälkeen ymmärtäisin äitiäsi, vaikkakaan en tietenkään pitäisi hänen toimintaansa oikeana. 

Minun äiti soittaa heti ihan paniikissa jos en vastaa tekstariin vaikka tunnin sisään. Siis ihan hengästyneenä kysyy, että mikset vastaa, mikä on hätänä. Ja ihan 6-kymppinen on, ei vanhus... Minulla voi töissä olla kolmekin tuntia, etten voi katsoa puhelinta niin en tajua logiikkaa.

Tsemppiä meille.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ylihysteerisyydeltä. Varsinkin jos ei ole mitään syytä panikoitua, esim. väkivaltainen kumppani tai diabetes 1 jne. Saisiko järkeä hänen päähän tai joku sukulainen /kummi sanoo. Joskus vastaamiseen kuluu tunteja jos ei kuule puhelinta kaapista.

Itsellä kokemusta tuttavasta joka käyttäytyy näin. Siis kokee että hänen tekemisiään ja olemisiaan ei saa kytätä, Välillä tosin saa sairaskohtauksia joissa olisi hyvä saada apua. Mutta sitten on vihainen kun muut tulevat katsomaan jos ei vastaa puhelimeen. Toisaalta sitten välillä kun mennään katsomaan niin on maannut lattialla jo 4 tuntia eikä pääse siitä liikkeelle ilman että kolme ihmistä nostaa ambulanssiin. Ja silloin pelätään kuolemaa ja huudetaan apua. Mutta seuraavalla viikolla rähistään jos tullaan katsomaan kun ei vastaa puhelimeen.

Miks on niin vaikea vastata viestiin?

Vierailija kirjoitti:

Miks on niin vaikea vastata viestiin?

Kaikilla ei ole kännykkä liimattuna käteen 24/7.

Muuta tarpeeksi kauas äidistäsi. Toiselle paikkakunnalle niin saat napanuoran poikki.

Ja sano suorat sanat ennen sitä. Uhkaa muutolla jos äitis ei paranna tapaansa.

Toinen puoli kirjoitti:

Onko hänellä aihetta huoleen? Moni ymmärtää huolehtivaisuuden vasta, kun on itse vanhempi. Äitisi välittää sinusta, hän ei ole väinpitämätön. Kasvata luottamusta häneen, ettei hän suotta murehdi. Lyhyt viesti ei vie paljon aikaasi. Muista, että tulee aika, jolloin äitisi ei kysele perääsi enää. Kaikella on aikansa.

Aina kun joku valittaa äitinsä perseilyä, tänne ilmestyy nämä legendaariset perustelut .... muista että tulee aika...

Jos nyt tulisi se aika, että äiti ymmärtää lapsensa aikuistuneen ja itsenäistyneen? Ihan liikaa vaadittu?

Vierailija kirjoitti:

Toinen puoli kirjoitti:

Onko hänellä aihetta huoleen? Moni ymmärtää huolehtivaisuuden vasta, kun on itse vanhempi. Äitisi välittää sinusta, hän ei ole väinpitämätön. Kasvata luottamusta häneen, ettei hän suotta murehdi. Lyhyt viesti ei vie paljon aikaasi. Muista, että tulee aika, jolloin äitisi ei kysele perääsi enää. Kaikella on aikansa.

Aina kun joku valittaa äitinsä perseilyä, tänne ilmestyy nämä legendaariset perustelut .... muista että tulee aika...

Jos nyt tulisi se aika, että äiti ymmärtää lapsensa aikuistuneen ja itsenäistyneen? Ihan liikaa vaadittu?

Aivan. Olen kyllä iloinen, että äitini on elossa ja suht hyvässä kunnossa, pää toimii, jalat vähän huonommin. Äiti on aina ollut hanakka puuttumaan minun elämään, ohjeita, neuvoja ja käskyjä tulee enemmän kuin tarpeeksi. Olen nyt 58-vuotias. Elän kuten haluan, mutta on hirveän raskasta muistaa, mistä äidille kärsii sanoa ja mistä ei. Omat lapset ovat aikuisia ja aikuisina heitä kohtelen.

Laita viestiasetuksista lähettämään hänelle automaattisesti 3 tunnin välein viesti jossa kerrot että voit hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks on niin vaikea vastata viestiin?

Kaikilla ei ole kännykkä liimattuna käteen 24/7.

Tämä. Nykyajan ihmisille voisi olla melkoinen järkytys, jos joutuisivat elämään edes päivän ilman puhelinta.

Olen syntynyt 70-luvun alussa ja meille tuli lankapuhelin kotiin vasta, kun olin 8-9 vuotias.