jos nyt yhtäkkiä siirtyisit 100 vuotta taaksepäin tästä hetkestä...

Pärjäisitkö? Siis eläisit ilman mediaa, pesisit itse kakkavaipat, lypsäisit lehmät, ym.ym.. Selviäisitkö ilman mahdollista lääkitystä tmv?

Minä en tuosta lehmän lypsämisestä varmaan suoriutuisi, mutta uskoisin muuten mentaliteetiltani sopivani paremmin tuohon aikaan.. tiedä sitten..? Mites muut?

mutta olis ainakin muutakin tekemistä kun istua turhaa netissä.

Ei mielellään ihan korvessa köyhänä torpparina tms.

Ei sitä pyykkiä loppujen lopuksi niin kauheasti olisi, pikkulapset konttasivat/taapersivat puolet vuodesta pihalla pelkässä paidassa, vähän isommillakin oli vain pari vaatekappaleta, jotka vaihdettiin kerran viikossa saunan jälkeen.

Eikä sisälläkään välttämättä pidetty vaippoja kuin öisin.



Mutta yksi olisi karmeaa: lääkityksen puute. Mulla on reuma ja ilman lääkitystä kipujen kanssa ei elämässä kyllä olisi mitään mieltä, aika hyödytönkin sitä olisi tuon ajan yhteiskunnassa. Johonkin vaivaistaloon tuuppaisivat varmaan aika pian.

Eka synnytys olisi voinut ilman leikkausta mennä aika mahdottomaksi, mutta muuten olen kyllä ollut koko ikäni perusterve ja vahva.



Tietysti aluksi kaikki hajut, ahtaus, likaisuus, huono ruoka jne. aiheuttaisi ongelmia, mutta eiköhän sitä tottuisi.

Mies olisi ottanut pian uuden vaimon (joka toivottavasti kohteli hyvin minunkin lastani)!



Kamalan kamalan rankkaa on elämä ollut 100 vuotta sitten. TYÖTÄTYÖTÄTYÖTÄ ja selviytymiskamppailua. Suurin osa suomalaisista asui maaseudulla ja siellä talollistenkin elämä oli yhtä työtä (vaikka olisi ollut palkollisia auttamassa)!

lapsi varmaan tukehtuisi hengenahdistukseensa viimeistään ensi keväänä.

Kaupunkilaisena olisin varmasti jossain tehtaassa töissä. Asuisin kalliossa yhden huoneen asunnossa lapsien kanssa.



Kyllähän se ankeeta olisi, mutta mitä valittamaan, en varmaan tietäisi paremmasta.

vuonna 1908 Suomessa... oman sukuni elämä olisi ollut epävakaata - joko mäkitupalaisena maaseudulla tai työläisenä Helsingissä... näistä ehkä ottaisin sen ensimmäisen: ei tarvitsisi jättää lapsia pitkien työpäivien ajaksi "heitteille", olisi se työ siinä kotona, yksi lehmä ja perunamaa + kotityöt. Toki taloissa varmaan kävisin tekemässä jotain kiireaikoina, mutta lasten kannalta ehkä parempi ja terveellisempi ympäristö.

Paras vaihtoehto olisi varmaan elää mieheni talossa - "talollisella" ja talollisen tyttärillä on parempi asema yhteisön hierarkiassa, vaikka samat taudit ja nälkä olisikin uhkana.

Niin siis uskoisin selviäväni: lypsämisen oppii, minulla on etuna tietotaito esim. pellavan kasvatuksesta ja tekstiilikuitujen käsittelystä (kuten kehräys) ja kutomisesta.

Iso lapsikatras, kaikille pitäisi järjestää ruokaa ja vaatteita, eläinten hoitoa, välillä lehmät eivät anna maitoa, kun ruoka on niin kehnoa, ruoaksi perunavelliä, lanttua, puuroja, välillä ei oikein mitään, kun ei ole mitään...hmm...mies aina pelto- ja metsätöissä, pyykinpesua avannossa, sairauksien pelkoa...synnytykseen kuolemisen pelkoa, lapsikuolleisuus korkea...en tiedä miten selviäisin. Huonosti kai.

Onneksi olen "nykyaikainen"

Ne ovat:

-kalastajan/torpparin vaimo

-tilallisen vaimo

-nahkurin vaimo pikkukaupungissa

-amerikansiirtolainen (piikana rikkaassa talossa, mies metsätöissä)



Olisin varmaan mieluiten tuon nahkurin vaimo, ei raskaita maatalon töitä, elintaso varsin vakaa.

siis vuoteen 1908. Elämä oli toki erilaista, mutta ihmiset eivät nyt niin kamalan erilaisia olleet. Mutta eihän minulla ole mitään taitoja, joita tuolloin vaadittiin naiselta. Siinä mielessä minut varmaan luokiteltaisiin vajaaälyiseksi heti.

Tietenkin on jotain tauteja, joita sittemmin on taltutettu, jotka saattaisin saada.



Luulen, että 200 vuotta taakse päin ja elinaikaa ei paljoa olisi. Jo tautikannat ovat olleet niin erilaisia ja ruoka. Mahtaisinko edes ymmärtää sen ajan suomenkieltä. Luultavasti ruotsi sujuisi silloisten ihmisten kanssa paremmin. Eihän suomea silloin ollut edes kirjoitetussa muodossa, jollei uskonnollisia tekstejä ota lukuun.

olisin isohkon talon tytär, työteliäs kyllä, mutta tilaa olisis ja turvattu elanto. Apuvoimiakin olisi, renkejä ja piikoja. Varmaan pärjäisin.

Uskon että pärjäisin, mulla ei ole peukalo ihan keskellä kämmentä. Se, että viihtyisinkö, riippuu varmaan paljon olosuhteista. Silloin oli hirveät erot yhteiskuntaluokkien välillä. Köyhänä torpparina olisi kyllä aika karua...



Mutta muuten tuossa ajassa oli puolensa: naiset alkoivat jo päästä korkeakouluopintoihin käsiksi, saivat äänestää ja asettua ehdolle, ilmassa oli suuria aatteita (itsenäisyys), taiteessa elettiin kulta-aikaa. Näistä pystyi nauttimaan jos siis sattui olemaan vähän varakkaampi.

Kyllähän sitä voisi elellä kartanonrouvana, vaikka ei nekään olleet turvassa lapsivuodekuolleisuudelta ja kulkutaudeilta.

vaikka kestoillaan. Meillä 4kk vauva on kakannut viineksi 3vko sitten vaippaan kauppareissulla :)

mutta sen maailman asenteisiin olisi karmeaa sopeutua. Omat esiäitini jakautuivat kartanon ja talollisten tyttäristä köyhääkin köyhempiin torppareihin. Torpan rouvana elämä olisi kovaa. Ja lapsikuolleisuus oli niin yleistä, että se raastaisi sydäntä.