Olin korviani myöten ihastunut ja yhtäkkiä tunteet katosivat
Perhosia oli vatsassa aina kun tämän miehen näin ja kaipasin hänen luokseen koko ajan. Emme ole siis tapailleet vaan ollaan ihan kavereita, ajattelin jo että tästä saattaisi tulla jotain. Mitään poikkeavaa ei ole tapahtunut, meillä on edelleen hauskaa toistemme seurassa, flirttailemme paljon. Mutta huomaan, ettei enää kiinnosta. Ja kun tätä aloin miettimään, huomaan että nämä asiat menevät itselläni kausissa. Juuri nyt on sellainen vaihe, että haluan vapaa-ajalla olla vaan sohvalla viltin alla ja uppoutua elokuviin. Hetki sitten olin vielä aktiivinen ja tosiaan aivan ihastunut.
Normaalia? Vertaistukea? Voiko ihastus lakata olemasta tuosta noin vaan vai oliko se edes ihastumista?
Kommentit (4)
On täysin normaalia ja käynyt mullekin noin monen monta kertaa. Usein lopulta huomasin että en oikeastaan siihen itse ihmiseen missään vaiheessa ollutkaan ihastunut vaan siihen ihastumisen tunteeseen, omaan mielikuvaan siitä millainen ihminen olisi (millä ei sitten ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa) ja huomioon mitä kyseiseltä ihmiseltä mahdollisesti sain. Jossain vaiheessa ne ruusunpunaiset lasit lähtee silmiltä ja herää että juu ei todellakaan, mitä ihmettä tuossa ihmisessä oikein näin.
Minusta tuo ei kuulosta ihastumiselta.
Te tarvitsette vaan enemmän tilaa suhteessa alkutäpinöiden jälkeen. Ihminen ei välttämättä ole väärä. Jos pystytte kommunikoimaan ja molemmat luottaa että suhde ei ole lopussa vaan tasaantuu, niin voi tulla hyvä parisuhde, jossa aaltoilee ihastumisen tunteet uudestaan myöhemminkin.
Osa ihastumista, sanoisin...
Kun on ihastunut/rakastunut, tunteet heittävät tuollaista vuoristorataa.