Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perintöriitoja ja mietteitä miten niiltä vältytään?
27.09.2022 |
Suvussa ollut useita samankaltaisia tilanteita, joissa varsinkin lapsettomien pariskuntien ja naimattomien tätien/setien ympärillä käy kuhina, kun sukulaiset kilvan pyytävät kummeiksi ja tekevät itseään tykö.
Törkeimpiä hyväksikäyttötilanteita oli kun yksi (köyhemmäksi kuin on) köyhäksi tekeytynyt sukulainen pitkään huokailtuaan sai serkkunsa lahjoittamaan tälle asunnon "jotta tytär perheineen voisi muuttaa huonokuntoisesta pikkuruisesta asunnosta (oikeasti 75 m2 pikkukaupungin ydinkeskustassa) vanhempiensa taloon (yli 200 m2, myös kaupunkialueella)".
Serkku siirsi tyhmyyttään tuossa samassa kaupungissa omaan käyttöönsä alunperin ostamansa (oli ajatellut että kun vanhenee, muuttaa sinne lähemmäksi serkkujaan...) isohkon asunnon kerjäävän serkkunsa nimiin ja kas kumma: aiemmin oli "kerjäläinen" käynyt viikottain serkkunsa luona, mitä milloinkin auttelemassa tai muuten vaan seurustelemassa. Saatuaan asunnon osakekirjat alkoikin "sairastelu" ja alle 100 km:n matka muuttui täysin mahdottomaksi. Lahjoittajaserkku joutui asumaan hotelleissa vieraillessaan kaupungissa, kun lahjan-saaja-serkulle "ei nyt vaan ikinä sopinut että kotiinsa tulee yövieraita".
Tajusihan tuo kaukainen sukulaistätimme, että oli tainnut tehdä isommanpuoleisen virheen, mutta häpesi sitä niin ettei oikein kehdannut puhua siitä, eikä kai olisi auttanutkaan kun oli "täysissä järjissään" ollessa lahjoittanut asunnon.
Serkun sisko taas kimpaantui kun veljensä oli saanut asunnon, vaikka se olisi siskon mielestä lähinnä kuulunut siskolle ja siskontytölle, joka sentään oli serkun kummilapsi. Kun serkun sisko ei sitten pyynnöistä huolimatta saanut "lahjoittajaserkkua" avaamaan kukkaron nyörejä uudelleen, nyt siskon hyväksi, alkoi näiden serkusten välillä mykkäkoulu ja selän takana solvaaminen, joka loppui vasta kun kumpikin kuoli.
Ei se stoori ihan tähän loppunut, mutta tulisi liian pitkäksi kertoa, mitä sitten tapahtui.
Sanonpa vaan: oltiin sitten naimattomia tai lapsettomia tai lapsellisia, niin mitään ei kannata antaa etukäteen perinnöksi, jos ei ole valmis luopumaan omaisuudestaan PYYTEETTÖMÄSTI ja VASTIKKEETTOMASTI.
Minä olen laatinut asianajotoimiston avulla hoitotestamentin ja varsinaisentestamentin , jossa lakiosan jälkeen mahdollinen omaisuuteni menee sille tai niille, jotka ovat pitäneet minusta huolta silloin kun en enää itse kykene siihen.
Olen kirjannut haluavani asua kotona ja että omaisuudestani on maksettava tarpeellinen hoito- ja siivousapu ja että mahdollisuuksien mukaan myös saattohoidon on tapahduttava omassa kodissa.
Nykypäivänä on sitä paitsi mahdollista myydä kotinsa esimerkiksi pankille niin, että itselle jää elinikäinen asumisoikeus.
Näin voi kustantaa itselleen oman näköisensä vanhuuden.
Jos nyt sitten elää vanhaksi asti.
Kommentit (16)
Multa ei jää mitään perittävää. Edes lapseni ei peri minulta mitään,niin eipä tule riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo asunto myyntiin ja itte vuokralle, on sitten rahaa terveyskuluihin ei tarvi julkisella olla riepoteltavana.
Perintöriidoilta välttyy joko tekemällä testamentin (riitauttavat sen sitten kuoltuasi) tai tuhlaamalla kaiken jo eläessään. Omaisuutensa voi myös säätiöittää ja ottaa sieltä säätiöstä itselleen vaikka kuukausirahan ja muu menee sitten haluamaansa hyväntekeväisyyteen.
Hyvä ehdotus tuo että kertoo etukäteen koko porukalle mitä on suunnitellut.
Vaikka niitä suunnitelmiahan voi vapaasti muuttaa myöhemmin. Siihen asti, kunnes sitä pidetään mummelia niin höperönä, ettei testamenttimuutokset enää kelpaa.
Mutta sen olen oppinut noista omissa lähipiireissä olleista riidoista ja julkisuudessa olleista väittelyistä, että testamenttia ei kannata säilyttää itsellään.
Mites, jos antaisi jälkeläisilleen (tai jos heitä ei ole niin niille jotka on ajatellut perijöiksi) testamentin jäljennökset ja tiedon, mistä se alkuperäinen löytyy (juu, ei pöytälaatikosta sillä sieltä joku ahnas saattaa ottaa ja hävittää ja jäljennökset nyt ei kai kelpaa?).
Ensinnäkin sillä saa ehkä "jännittyneen tilanteen" laukaistua kun kaikki tosiaankin tietää mitä on toivonut ja voihan siinä merkitä myös miten tavarat toivoo jaettavan?
Ihan hölmöjä ajatuksia sinänsä sillä pitäisihän olla ihan samantekevää mitä tapahtuu sitten kun minä olen kuollut, mutta silti sitä miettii.
Niin ja jos mieli muuttuu niin eikun uudet testamentit. Ne joissa uusimmat päivämäärät ovat sitten ne pätevät.
Vierailija kirjoitti:
Multa ei jää mitään perittävää. Edes lapseni ei peri minulta mitään,niin eipä tule riitoja.
No eiköhän sulla jää joku lautanen ja maljakko ja sen semmoista kamaa.
Useinhan juuri niistä syntyy ne pahimmat riidat, kun rahahan on kumminkin vaan rahaa ja se on helppo jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tietää et ensin me peritään toisemme (ollaan lapseton pariskunta) ja sen jälkeen kaikki menee hyväntekeväisyyteen. Kukaan ei saa siis mitään
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tietää et ensin me peritään toisemme (ollaan lapseton pariskunta) ja sen jälkeen kaikki menee hyväntekeväisyyteen. Kukaan ei saa siis mitään
"Kaikki tietää"
No ei tuo enää siinä vaiheessa pidä paikkansa kun alatte työntää horsmaa.
Jos teillä on sisaruksia, niin ihan varmasti alkavat kiertää kun kissa kuumaa puuroa viimeistää kun alatte vanheta. Siskontyttö tulee aamuin illoin pullapussinsa kanssa ja sirkuttaa puhelimessa. Ja mustamaalaa "hyväntekeväisyyskohteenne"
Ja mitä tekee vanhentunut sinä? Alat epäillä valitsemasi hyväntekeväisyysjärjestön päämääriä tai ainakin niitä jotka siellä työskentelevät ja kun se ihana siskontyött-Suvisirkku ja siskonpoika Kallemiska ovat niiiiiiiin ihania.
Mutta sitten alkavat suvisirkku ja kallemiska mustamaalata toinen toistaan ja vuoropäivinä olet jo jättämässä perintösi suvisirkulle tai kallemiskalle tai eikä kun sittenkin sille hyväntekeväisyysjärjestölle tai eikäkun tuo alakerran rouva onkin ollut niin herttainen kaikki nää 30 v kun ollaan asuttu saman katon alla.
ja kun sitten aika kuluu ja miehesi dementoituu ja herättää sut keskellä yötä kysymyksellä "ootko sä mun vaimo" niin viimeistään silloin alat miettiä että hyh hemmettihin, emmä tolle viitsi jättää yhtään mitään.
Joten niin tämä vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei minun suvissa ole riitoja. Äidin perintö tuli minulle ja veljelleni. Isä ei halunnut perinnöstä mitään.
Isä on sanonut että perimme sen sitten aikanaan veljeni kanssa. Äitimme asui helsingissä. Men asumme satakunnassa. Myimme äidin asunnon ja melkein kaiken muun omaisuuden. Ostin täältä talon itselle metsätontilla.
Tuo mahdollisuus myydä asuntonsa pankille ja jäädä itse siihen asumaan eli käänteinen asuntokauppa koskee ainoastaan ns arvoasuntoja. Ei pankki mitään kämäsiä pikkukämppiä mistään muuttotappioalueelta riesakseen ota. Eikä pääkaupunkiseudullakaan edes mitään ns tavis-asuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraan juuri huvittuneena lähes aloittajan kuvaamaa tilannetta. Lapseton yksin elävä täti on pyydetty aikanaan sukulaistytön kummiksi. Aivan uskomaton nuoleskelu tädin ympärillä. Hieman vaikuttaa siltä, että meitä muita sukulaisia ei siedetä ympärillä, onhan siinä tietysti vaara ettei perintö ohjaudukkaan oikeaan osoitteeseen... Kuviota sotkee toisen sukulaisen avopuoliso anoppinsa kanssa, ilmeisesti yrittävät pitää huolen omasta osuudestaan keinolla millä hyvänsä. Täti on sairas ja iäkäs, apu olisi tarpeen mutta sitä saa tarjota vain tietyt henkilöt.
Jos testamenttia ei ole, perikunnassa on aikanaan kolme virallista osakasta ( pitää siis sisällään myös kuolleen sisaruksen lapset) ja tulee olemaan verinen tappelu siitä kuka minkäkin maljakon saa.
Joo asunto myyntiin ja itte vuokralle, on sitten rahaa terveyskuluihin ei tarvi julkisella olla riepoteltavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa syntyä köyhään sukuun niin ei tarvitse tapella perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Perintöriidoilta välttyy joko tekemällä testamentin (riitauttavat sen sitten kuoltuasi) tai tuhlaamalla kaiken jo eläessään. Omaisuutensa voi myös säätiöittää ja ottaa sieltä säätiöstä itselleen vaikka kuukausirahan ja muu menee sitten haluamaansa hyväntekeväisyyteen.
Harvemmin vainaja joutuu niihin riitoihin osallistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niissä perintöriidoissa tapellaan usein täysin toisarvoisista tavaroista vailla rahallista arvoa. Toiselle joku mummin kippo on tunnesyistä valtavan tärkeä, toinen luulee jotakin tuntemattoman taiteilijan taulua mittaamattoman arvokkaaksi. Näistä ne riidat syntyvät, varsinkin silloin kun varsinaisten perillisten puolisot sotkeutuvat irtaimiston jakamiseen.
N 69 v
Perintöriidat poistetaan vain poistamalla perustuslainvastainen perintöoikeus kokonaan Suomen lainsäädännöstä.
Alue: Aihe vapaa
Kerrot saman läheisillesi, niin eivät aloita mitään riitoja kuoltuasi. Kun tietää, ettei saa, ei pety.