Missä vaiheessa viihteelle?
Olen hieman yli kolmiviikkoisen vauvan äitinä törmännyt siihen, että muut äidit ja jopa neuvolassa ihmettelivät sitä etten vielä ole päässyt baariin tai vetänyt ensimmäisiä kalsarikännejä! Olen kerran kokeillut vauvan kanssa äidinmaitoa tuttipullosta ihan vain sen vuoksi jos itselle tapahtuu jotakin tai joutuu vaikka lääkekuurille, eikä voi vauvaa imettää.
Mikä se on tämä nykyajan ilmiö, että pariviikkoisena pitäisi alkaa antamaan maitoa pullosta jotta äiti pääsee omiin menoihin? Tutuilla äideillä on niinkään kova kiire alkaa antamaan kiinteitä, jotta lapsi on pidempään ' hiljaa' . Ovatko muut törmänneet tällaisiin asenteisiin? Itse haluaisin täysimettää vauvaa sinne puoleen vuoteen, jos ei ongelmia ilmene ja siitäkin eteenpäin muun muonan ohessa. Baariin kerkeää varmaan myöhemminkin, nyt on vauvan aika eikä sitä loppujen lopuksi kestä kauan... On varmaan hyvä totuttaa vauva pulloon, mutta motiivit ovat mielestäni joillakin huisan itsekkäät!
En koe tätä painostusta mitenkään velvoittavana, mutta ihmettelen hillitöntä kiirettä päästä vaihtamaan vapaalle. Missä vaiheessa sinä olet vienyt ensimmäisen kerran rinnat tuulettumaan? =)
Kommentit (17)
että minkäikäisestä vauvasta kyse. Aika outo ajatusmaailma ystäväpiirilläsi (ja neuvolassa!) jos jo tuossa vaiheessa olisi pitänyt viihteelle lähteä, vaikka synnytyksestä vasta muutama viikko aikaa.
Itse en imetä eli voisin ihan hyvin lähteä baariin vaikka joka viikonloppu, etenkin kun tiedän että mies hoitaisi kyllä lapset sillä aikaa. Ei vaan nappaa ajatus ihan vielä. Ennenkaikkea siksi, että nukun mielummin kuin lähden iltayöstä savuiseen baariin. Isompien lasten kanssa olen kyllä poiskotoa (ja vauvan luota) ollut 3-5h kerrallaan.
En kyllä tuomitse niitäkään, jotka sinne baariin lähtevät pian synnytyksen jälkeen, kukin tavallaan.
Mayella ja Onni 4,5vkoa
taisin olla ensimmäisen kerran vauvan ollessa vähän yli kuukauden ikäinen. Tai siis kaveri oli ensin meillä ja sitten isä jäi vauvan kanssa kotiin ja me lähdettiin vielä kaverin kanssa kuppilaan. Mutta ensimmäisen kerran useamman tunnin poissa vauvan luota olin vauvan ollessa noin kaksi viikkoa, joten jo ennen sitä opetettiin vauva juomaan myös pullosta. Ensimäisen kerran vauva oli yötä muiden kuin isän hoidossa noin kolmen kuukauden ikäisenä ja siitä eteenpäin on ollut isovanhemmilla noin kerran kuukaudessa yökylässä joko yhden yön tai viikonlopun ja tällöin me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä viihteellä. Välillä vauva on myös muutamia tunteja päivällä/illalla hoidossa, mutta yleensä nämä muut menot sumplitaan miehen kanssa siten, että esim. minun jumpan aikaan vauva on isänsä kanssa.
Tämä ratkaisu on sopinut meille kaikille hyvin. Myös isovanhemmat ovat enemmän kuin mielissään kun saavat ensimmäisen lapsenlapsensa hoitoon ja vauvakin on aina aurinkoinen kun mennään mummolaan jossa ei tarvitse hetkeäkään olla yksin :) Ja minä taas kaipaan myös sitä, että pääsee pari kertaa viikossa ainakin jumppaan ja välillä miehen kanssa kahdestaan tuulettumaan.
Jokainen äiti on yksilö ja jokaisella tulee eri aikaan tarve päästä vauvasta vapaalle. Itselläni vapaalle meno ei tarkoita juomista ja baariin menoa. Muutaman kerran olen viettänyt ystävien kanssa saunailtaa hyvän ruuan merkeissä. Ekan kerran taisi olla silloin kun kuopus oli 5kk. Tämä siitä syystä että ei oppinut pullolle.
Esikoinen otti myös pullosta ja multa maitoa tuli, joten pakkasessa oli aina reilusti maitoa sitä varten jos minä halusin jonnekin lähteä. Ekan kerran esikoisen kohdalla olin koko päivän pois kun vauva oli 2,5kk. Isä oli vauvan kanssa kotona.
Mun mielestä ei ole yhtään mitään pahaa siinä, että sen takia opettaa vauvan pullolle että itse pääsee käymään jossakin. Totta, vauva-aika on lyhyt, mutta miksi ei silti voisi äitikin joskus rentoutua? Kaikki eivät sitä tarvitse, eikä siinä mitään pahaa ole jos ei halua vauvan luota ekaan vuoteen minnekään mennä. Mutta ei ole mitään pahaa siinänkään jos haluaa joskus nauttia illasta ilman vaipan vaihtoa, syöttämistä, kanniskelua yms.
Täysimetys ei ole este ajalle ilman vauvaa, jos vain maitoa tulee säilömiseen asti ja vauva ottaa pullosta.
toivottavasti aiheesta ei tule riitaa. Annetaan kaikkien toimia omalla tavallaan, ymmärretään äitejä jotka ovat vauvan kanssa koko ajan sekä äitejä jotka jotka joskus viettävät aikaa ilman vauvaa. Molemmat ovat yhtä hyviä ja maailman parhaita äitejä lapsilleen!
Olen varmaan jotenkin poikkeus, kun en kaipaa viihteelle yhtään! Kotona piennimmät ovat 2v2kk ja kohta 3kk. En ole käynyt baarissa tai vetänyt kalsarikännejä, kuin ennen edellistä odotusta, siis vuosia sitten. No, olen kyllä nuorempana juossut riittävästi ja näin kolmekymppisenä ei enää taida huvittaa...
En toki tuomitse ketään, mutta ei ole kyllä kukaan tullut minuakaan tuomitsemaan, kun en " viihteile" . Toki poistun joskus neljän seinän sisältä ilman lapsia, mutta harvemmin.
Että näinkin voi elää.
kuten edellä on jo mainittu asiaan vaikuttaa niin moni tekijä. tärkeimmät tekijäthän siinä ovat äidin ja vauvan luonteet ja " tarpeet" . eli vaativamman vauvan vanhemmat kaikki tietävät kuinka tärkeää on päästä välillä pois tilanteesta jossa oma stressitaso on niin korkea ettei siihen auta muu kuin oman pään tuulettaminen (oli se sitten lenkillä tai baarissa, kukin tallaa tyylillään...en kuitenkaan puhu jatkuvasta ryyppäämisestä). tämä ei vähennä rakkautta vauvaa kohtaan vaan auttaa omaan jaksamiseen.
tulin myös ajatelleeksi että ovathan ihmiset muutenkin ihmissuhteissa hyvin erilaisia, esim. seurustellessa jotkut takertuvat toisetensa seuraan eivätkä nää esim. ystäviään juurikaan, toiset taas näkevät ystäviään lähes yhtä paljon kuin seurustelukumppanejaan, ja tämä sopii heille. eikä kerro myöskään rakkauden määrästä, vaan ihmisen tavasta rakastaa ja toimia. enkä nyt hauku niitä jotka " takertuvat" toisiinsa, mutta itse olen ainakin juuri päinvastaista tyyppiä, jolle oma rauha ja aika ja ystävät vain parantavat myös rakkaussuhdetta. onhan rakkaus vauvaan tietysti paljon intensiivisempää mutta myös vaativampaa.
kyse ei siis mielestäni ole todellakaan itsekkyydestä!
ja kysymykseesi vastaten itse olin ensimmäistä kertaa " vapaalla" eli minun tapauksessani illan pois kotoa ystäväni luona omenasiideriä maiskutellen kun vauva oli 1 kk. baarissa olen käynyt 2 kertaa ja vauva nyt siis 6kk. eli hirveän kova en ole ollut baareissa juoksemaan, mutta lenkillä ja joogassa ja ystävien luona käyn muutamaan otteeseen viikottain (tosin en ensimmäiseen kuukauteen juuri laisinkaan) miehen vahtiessa vauvaa. ja itseäni vaivasi aluksi kamalasti syllisyydentunne ja ikävä vauvaa kohtaan, mutta tietoisesti halusin mennä ja valitsin pienen ikävän jonka jälken oli niin ihana taas tulla oman palleron luo. yötä en siis ole kokonaan koskaan ollut vielä poissa, mutta en näe siinäkään todellakaan mitään huonoa!
niin ja meillä siis koliikkivauva ja maitoallergikko, eli EI helpoimmasta päästä...
olen myös itse törmännyt varsinkin sinkkukavereideni mielipiteisiin siitä että pitäisi käydä enemmän ulkona, mutta itse en ole kommenteista ottanut itseeni vaan kertonut ettei lähteminen vielä kun imetän ole niin helppoa enkä koe tarvetta mennä koko ajan. mutta on hyvä tunne että " saa" mennä jos haluaa ilman että kukaan tuomitsee. ainakaan minun tutuistani.
Itse oon yksin 7kk lapsen ja 2 harrastekoiran kanssa, poika on sillon tällöin hoidossa kummitädillään tai isovanhemmillaan ja ilman pulloa en pääsisi minnekkään. Suunnittelin täysimetystä sinne puoleen vuoteen asti. Poika vaan söi niin paljon että iltaa kohti maidovarastot eivät kerenneet täyttymään ja yöllä syötiin tunnin välein ja tästä tuli kierre joka katkaistiin taas pullolla, yöksi kunnon pullollinen korviketta/velliä ja maitovarastot saivat rauhassa täyttyä. Kyllä me kiinteiden maistelukin aloitettiin 3kuisena mutta kunnon syöminen vasta kun neuvolassa jo patisteltiin, ja eihän se vauvalla käy niin yks kaks että ensin annat maitoa ja seuraavana päivänä syödään kiltisti puurokuppi tyhjäksi, totutteleminen vie aikaa.
Kaverini taas on lypsänyt jo ihan pikkuvauvasta asti illalla maitoa jotta saa aamulla nukkua pitkään ja mies hoitaa lapsen siihen asti että lähtee töihin. Tai että hän voi käydä uimassa.
Ja mitä tulee tuohon baariin lähtöön. Ei se ole pelkkää ryyppäämistä. Yleensä ihmiset lähtevät viihteelle hyvässä seurassa, syömään ja pitämään hauskaa ja monelle se onkin todella luxusta nähdä kavereita pitkästä aikaa kun raskausaikana ei ole niin päässyt eikä jaksanut mennä minnekkään, isojen ravintola annosten syömisestä puhumattakaan. Ja nuo muutamat kerrat kun itse olen ollut jossain, edes grillaamassa kavereiden kanssa, ovat kyllä tuoneet taas arkeen ihan uutta puhtia ja intoa. On ihanaa hetki olla ilman vauvaa ja nähdä se iloinen naama kun äiti tulee hakemaan hoidosta.
Kukin tyylillään.
Viihteellä en ole vielä käynyt ja tuskin käynkään lähiaikoina. Minä olen kai jo ehtinyt riittävästi käydä viihteellä ennen vauvan syntymistä. Ilman vauvaa olen tähän mennessä ollut pari kertaa kuntosalilla ja pari kertaa kaupoissa. Täysimetän vauvaani enkä jaksa pumppailla maitoa, joten olen mieluummin itse läsnä, kun vauvalla on nälkä. Nyt aletaan maistella kiinteitä, mutta imetystä jatkan varmaan sinne vuoden ikään saakka, joten seuraavan puoli vuotta olen edelleen tiivisti vauvan kanssa. Ensi keväänä haaveissa on sitten Tukholman risteily ihan vaan tyttöporukassa, mutta katsotaan nyt tuleeko sinnekään lähdettyä. Voipi olla, että äitillä tulis liian ikävä vauvaa (ja varmaan myös toisinpäin).
Me kutsumme välillä ystäviä kylään. Laitellaan kotona hyvää ruokaa ja pari lasia viiniäkin uskallan maistaa, kun vauva on käynyt yöunille. Tämä sopii meille enkä kaipaakaan nyt mitään muuta. Mielestäni se on jokaisen oma asia milloin lähtee viihteelle. Ja jokainen itse tietää parhaiten tarpeensa. Toiset tarvitsevat omaa aikaa enemmän ja käyttävät sen sitten kukin parhaalla katsomallaan tavalla.
Kukin tyylillään sopii hyvin, mutta lähinnä minua ihmetyttää juuri tuo alkoholiin (tai sen vähyyteen) liittyvä huoli tuttavien ja jopa siis neuvolan kohdalla =) Itsekin olen käynyt ilman vauvaa koirien kanssa lenkillä sillä aikaa kun mies on ollut vauvan kanssa. Ja tottakait äitien pitää joskus omia asioitakin hoitaa ja jokainen voi käydä jumpassa ja saunailloissa ja missä lystää vapaasti, sehän on ihan vapaavalintainen homma ja tietenkin lähtemisajankohta on jokaisesta itsestään kiinni. Melkeinpä kaikilla tuttavillani on lapsia, joten sosiaalinen puoli kodin ulkopuolella hoituu pääasiallisesti niin, että jälkikasvut ovat mukana perheiden illanvietoissa (siis käyn säännöllisesti neljän seinän ulkopuolella ;)
Mutta drinksubiletykseen kannustamista en tajua, vaikka itsekään en tuoppiin ole koskaan sylkenyt! Neuvolassa sanottiin, että pumppaa nyt hyvä ihminen maitoa jemmaan ja opeta lapsi pullolle niin voit käydä ottamassa muutaman lasillisen. En minäkään absolutisti aio olla koko imetysaikaa, mutta se että asia herättää muissa huolta vaikka en ole ottanut asiaa edes puheeksi on kummallista.
Kuten joku tuossa aiemmin totesi, hyvät keskustelut tässä varmaankin lähtivät käyntiin! Ja kyllä, esitin oman mielipiteeni!
Itsellä vauva on nyt 4kk, mutta vielä en ole viihteelle lähtenyt. Ehkä siksi, että en vielä nauttisi siitä ja toiseksi huonosti nukuttu yö olisi kaameaa, kun vauva herättäisi anyway. Vauva pitää mut vielä kotona, koska itse niin haluan, mutta välillä kyllä tekee mieli muiden kaverien kanssa viihteelle. Asumme hieman kaukana keskustasta, joten sekin osasyy, miksei ole helppoa lähteä. Vauva kyllä syö pulloa aina välillä, riippuen fiiliksistä ;)
en ole vielä käynyt ns. viihteellä. Lasten välissä kävin ehkä kolme-neljä kertaa. Ei oikeastaan ole tehnyt mieli käydä. Nyt on tullut sellainen olo, että voisi olla kiva käydä joskus vaikka miehen kanssa syömässä kahdestaan tai sitten itsekseen vaikkapa kaupungilla päivällä. Baariin en ole kaivannut.
Tähän vaikuttanee se, että herätys olisi joka tapauksessa aikaisin, enkä muutenkaan saa tässä elämänvaiheessa tarpeeksi unta, kuten ei varmasti kukaan pienen lapsen äiti. Ja kun kokemuksesta tiedän, että voi olla, ettei sitä baari-iltaa seuraavanakaan yönä saa nukkua kunnolla. Meillä siis ei ole hoitajaa, joka hoitaisi lapsia sitten seuraavankin päivän.
Ei tulisi kuitenkaan pieneen mieleenikään arvostella toisten ratkaisuja. TODELLAKAAN. Ihmiset ovat erilaisia. Joku toinen voi kestää paremmin valvomista, tarvita enemmän vapaa-aikaa ilman lapsia jne...
jos lapsi pitäisi opettaa ekoina viikkoina pullolle että saisi itse juoda viinaa/alkoholia. Itse olin ekan kerran baarissa kun ipana oli 3kk ja se oli mielestäni tosi aikaisin. En siis tarkoita sitä että " viihteellä" ei saisi käydä. Tietenkin on ihmisestä ja lapsesta kiinni miten sitä omaa aikaa tarvitsee ja miten sitä viettää, mutta minusta ap:n tapauksessa oli kyse enemmänkin siitä alkoholin juomisesta. En tiedä kuinka tiukalla piponi on, mutta kyllä minua kummastuttaa jos pari viikkoisen vauvan äidin (tai isän) pitää päästä nimen omaan viinaa juomaan, vaikka vaan muutama niin silti jos se alkoholi on pääasia. En nyt todellakaan sano että baarissa käynti meinaisi sitä, mutta jos meinaa niin ei hyvä.
Kyllä minullakin menojalkaa nyt vipattaisi ja kovasti tekisi mieli järjestää isot kekkerit (rakastan kekkereiden järjestämistä), mutta odotan toista ja esikoinenkin vasta reilu 1v. Joten olen suosiolla oman pääni sisällä ajatellut että lähden sitten vaikka ensi kesänä/syksynä juhlimaan kunnolla ja sitä ennen keskityn lapsiin.
Tipy
Itselläni on kaksi lasta, 3-vuotias poika ja 1-vuotias tyttö. Olen ollut ennen lapsia hyvinkin aktiivinen liikkumaan ja jos en ole aina riekkunut varsinaisesti baareissa, olen ainakin ollut syömässä ravintoloissa pitkän kaavan mukaan ystävieni kanssa.
Nyt jälkikäteen huvittaa se aika, kun esikoinen oli ihan pieni. Vaikka lapsi oli suunniteltu, pitkään odotettu ja erittäin rakastettu, pidin kynsin hampain kiinni vanhasta elämästäni. Täysimetin, mutta pumppailin pojalle aina parin päivän ajan iltamaidot jääkaappiin, että pääsin " tuulettumaan" . Poika taisi olla vajaan kuukauden, kun kävin firman pikkujouluissakin tissit pinkeinä :). Silloin selitin tiukasti, että äidin pitää saada vauvasta omaa aikaa ja kuinka tärkeää se on. Nyt ajateltuna ei ollut niinkään kyse siitä, että sain vauvasta " lomaa" vain että pystyin pitämään niitä edellisen elämän kulisseja pystyssä tyyliin " minun elämäänihän ei vauva pistänyt uusiksi vaan voin edelleen kulkea kuin ennen, viipottaa baareissa korkkarit kopisten ;-)" .
Nyt kun toinen lapsi syntyi, olen ottanut paljon rennommin. Olen toki edelleen nähnyt ystäviäni kaupungilla, hoitanut itseäni kosmetologi- ja hierojakäynnein ym., käynyt baareissa, mutta varsinaisia änkyräkännibailausreissuja on ollut hyvin vähän tai ei itse asiassa ollenkaan. Toisaalta olen taas tämän meidän tytön kanssa ollut lunkimpi tuossa maitopolitiikassa. Isän olen jättänyt pullon ja korvikkeiden kanssa kotiin hoitamaan tyttöä, kertaakaan en omia maitojani ole tytölle pumpannut, vaikka häntä imetinkin esikoisen tapaan yhdeksän kuukautta.
Mitä tuohon pulloasiaan tulee, olen ehdottomasti sitä mieltä, että pientä kannattaa siihen totutella jo ihan pienestä asti. Ei siis missään nimessä kannata sekoittaa täysimetystä korvikkeella (ellei ole laiska, kuten minä nyt tämän jälkimmäisen hoitoaikojen kanssa), mutta aika ajoin voi pumppailla omaa maitoa ja tarjota sen pullosta. On sitten paljon helpompaa, kun lapsi ei vierasta pulloa ja jos tosiaan tulee jotain välttämätöntä menoa, isänkin on helpompi jäädä vauvan kanssa kotiin. Meillä esikoisen kanssa tuo pullo tuli tutuksi, kun hän joutui olla 1,5-kuukautisena pari vuorokautta ilman rintamaitoa rintamaitokeltaisuuden takia. Siinä ajassa hän oppi hyvin pullolle ja meillä ei ollut ikinä ongelmia hoitokuvioiden kanssa. Tästä oppineena järjestin tytöllekin pulloharjoittelua ja hänkin oli koko imetysajan sinut myös pulloruokinnan kanssa.
Molemmat kerrat ovat kestäneet enintään tunnin ajan, vauvan mentyä nukkumaan. Meillä vauva on nukahtanut ilta yhdeksältä ja herännyt ensimmäisen kerran aamu kuudelta syömään 2kk iästä lähtien.
Ensimmäisen kohdalla olin koko ajan vauvan kanssa vuoden. Käväisin enintään viereisellä kioskilla, vauvan ollessa isän kanssa kotona.
Keskimmäisen kanssa kävin kerran ulkona, juhlimassa syntymäpäiviäni , hänen ollessaan 4 kuukautta. Siitä eteenpäin saatoin käydä joskus yksin ruoka, tai vaatekaupassa. Yleensä kuitenkin kävin kaupassakin yhdessä lasten kanssa.
Kuulin viime viikolla, kuinka jonkun äidin vajaa 4 kuinen vauva oli naapurilla " usein" hoidossa! Piti oikein tarkistaa kuulinko iän oikein!
Ehkä olen liiankin tarkka lasten kanssa, mutta en ole antanut lapsia kenenkään " vieraan" hoitoon ennen kuin on osannut puhua täydellisesti.
Mummille olen antanut hoitoon noin puoli vuotiaana illasta aamuun.
Nuorinta tosin mummi on hoitanut pari tuntia parina aamuna, kun olimme mökillä yhdessä. Kuopus oli tuolloin vasta vähän vajaa 3kk.
Päivähoitoon en ole laittanut lapsiani ennen kuin kolme vuotiaana.
Silloinkin perhepäivähoitoon osa päiväiseksi.
Tämä on tosiaan aihe, josta on yhtä on monta mielipidettä kuin vastaajaakin. Tässä omani.
Ei minullakaan mikään hinku baareihin ole, mutta mielelläni menen myös kotini ulkopuolelle aikuisten pariin. Pystyn kyllä olemaan ilman alkoholia, olinhan niin koko raskausajankin.
Vauvani on 3kk ja ekan kerran olin ilman häntä ulkona kun hän oli n. 5 vkoa. Onhan se aikaisin, mutta en mennyt koska olisi ollut pakko päästä, vaan koska tilaisuus tarjoutui (äitini oli kylässä, maitoa oli, ja tiesin että vauva nukkuisi suurimman osan ajasta). Etukäteen testattiin ottaako vauva pullon, ja otti. Vauva jäi isoäitinsä kanssa kotiimme nukkumaan, vain kerran oli herännyt syömään. Tämän jälkeen olen ollut joskus iltamenoissa, en kuitenkaan vetämässä kännejä, vaikka pari lasillista viiniä tms. olenkin ottanut, vaan lähinnä syömässä tai kavereiden luona. Minulla asiaa on helpottanut se, että poikani nukkuu usein miten läpi yön, ja monta kertaa ¿lapsenvahdin¿ (yleensä mieheni) ei ole tarvinut edes antaa varaamaani maitoa, vaan olen itse imettänyt aamuyöstä. Onhan se raskasta seuraavana päivänä kun joutuu heräämään aikaisin, mutta se on sitten oma häpeä. Lapseni hoitoon tai ravintoon menoni ei ole vaikuttanut.
Päivisin minulla ei ole juuri minkäänlaisia aikuiskontakteja, mutta viihdyn toki lapseni kanssa. Ei kulu päivääkään jolloin en olisi kiitollinen tästä ihanasta vauvasta ja siitä, että saan olla hänen äitinsä. Olenko siis huono äiti kun viihdyn joskus myös ilman lastani? Mielestäni en, päin vastoin. Mielestäni on tervettä äidille viettää aikaa ystäviensäkin kanssa, ja myös vauvalle olla välillä pari tuntia muiden aikuisten kanssa, esim. yksin isänsä kanssa. Mieheni jopa rohkaisee minua lähtemään niin usein kuin siltä tuntuu. Mieheni kanssa menisin mielelläni useammin jonnekin, mutta muita ¿lapsenvahteja¿ meillä ei juuri ole lähellä. Käyn myös pari kertaa viikossa jumpassa (lapsi nukkuu tällöin myös jo) ja joskus jätän vauvan isänsä kanssa kun käyn vaikka ostoksilla.
Tiedän vauvoja, jotka eivät esim. mene nukkumaan muuten kuin äitinsä sinne saattelemana, eikä sekään pitemmän päälle helppoa ole.
Serkkuni, joka on lastenlääkäri ja 10kk:n vauvan äiti, sanoi minulle etukäteen, että kannattaa totuttaa vauva suht¿ aikaisin myös pulloon, sillä hän itse oli aloittanut sen myöhään ja oli ollut kuulema todella vaikeaa. Meillä ei onneksi pullosta antaminen vaikeuttanut yhtään imetystä sen jälkeen.
Tulin uudelleen raskaaksi esikoisen ollessa 1 v 3 kk, enkä ollut vielä käynyt baarissa synnytyksen jälkeen. Miksikö? Ei vaan kiinnostanut. Ennen lapsen syntymää (sain esikoisen 27-vuotiaana) olin ehtinyt koluta niin monta baaria läpi eri puolilla maailmaa, että ei ihan oikeasti ollut ollenkaan ikävä yöelämään. Äitini kyllä tarjoutui hoitamaan lasta, että olisimme päässeet miehen kanssa ulos, mutta kävimme muutaman kerran vaan leffassa, se riitti.
Kuopusta odottaessani olin " viihteellä" raskauden ollessa puolivälissä: parhaalla ystävälläni oli polttarit, ja minä olin tietenkin kaason ominaisuudessa mukana juhlimassa. Minä mehulinjalla, muut eivät todellakaan juoneet pelkkää mehua....Hauskaa oli silti, vaikka olinkin porukan ainoa vesiselvä.
Kuopuksen synnyttyä muutama kuukausi meni taas niin, ettei olisi tullut mieleenkään lähteä bilettämään. Sitten tuli kesä ja kärpäset, ja alkoi menojalkaa vähän jo vipattamaan. Poika oli 6 kk kun mentiin miehen kanssa juhlimaan tuttavaparin synttäreitä, lapset menivät vanhemmilleni yökylään. Ja siitä muutaman viikon kuluttua lapset olivat kaverillani hoidossa vuorokauden ajan, kun olimme koko suvun kesken juhlimassa tätini synttäreitä ruotsinlaivalla. Ihan kivaltahan se biletys tuntui pitkän tauon jälkeen. Ja lapset olivat pärjänneet hyvin hoidossa.
Imetän poikaa (10 kk) edelleen, eikä hän huoli minulta maitopulloa ollenkaan. Mutta isoäidiltään ja hoitotädiltään oli huolinut. Uskalsin viedä hoitoon, koska poika söi jo hyvin kiinteitä, ja vesi kelpaa nokkamukista, eli hätätilanteessa olisi pärjännyt vuorokauden ilman maitoakin. Kun lapset olivat yökylässä, mulla oli rintapumppu kovassa käytössä, oli pakko tyhjentää rintoja kun maitoa kuitenkin tulee vielä ihan hyvin. Muutama ystäväni on ehdottanut mulle imetyksen lopettamista, että en olisi enää niin kiinni vauvassa, mutta minä HALUAN olla hänessä kiinni. Hän, kuten siskonsakin, ovat pieniä vain kerran. Sanokaa vaan tylsäksi, mutta mä en tosiaankaan halua käydä viihteellä joka viikonloppu, en edes joka kuukausi, kerran pari vuodessa voisi olla sopiva määrä, JOS siltä tuntuu sillä hetkellä. Esikoisen saadessani olin ehtinyt mennä mielin määrin jo yli 10 vuoden ajan sekä Suomessa että ulkomailla, nyt on ihanaa kun saa vaan olla kotona lasten kanssa, eikä tarvitse mennä mihinkään jos ei halua :)
En mä siltikään tuomitse niitä äitejä, jotka käyvät viihteellä useammin. Saahan sinne mennä jos haluaa, mutta minä en vaan halua. Sitä kyllä ihan oikeasti ihmettelen, kun joku jättää pariviikkoisen vauvansa hoitoon mennessään itse baariin. Itselläni oli mielessä kaikkea muuta kuin baarit siinä vaiheessa....jälkivuotoa oli vielä, väsytti, ja tissit räjähti jos kuvittelinkin meneväni vähänkin kauemmas vauvasta :) Eli olisin ollut kaikkea muuta kuin hehkeä viihteelle lähtijä.
Itse olen tainnut joka kerta lähteä ulos kavereitten kanssa kun lapset ovat olleet n. 2kk.Eivät ole olleet hoidossa vaan kotona vanhempansa kanssa.
Nyt tämän neljännen lapsen kanssa lähden takasin opiskelemaan kun tyttö on 12vkoa. eli Tammikuussa jolloin myös olen luultavasti 2 päivää pois opintomatkan takia.Saa nähdä miten onnistuu itseltä,mies on ihan innoissaan kun saa jäädä kotiin hoitamaan lapsia työputken jälkeen.
Eipä se lapsi tiedä eroa onko baarissa vai lenkillä jos saman ajan on pois ,sillä on turha sädekehäänsä kiillotella että minäpäs en käy baarissa kun se on epäsopivaa äidille ja lapsi kärsii siitä.
Itse en ainakaan ressaa muiden mielipiteillä,niitä tosiaan on niin monta kuin sanojaa =)
Elämä olisikin tylsää jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla..
Wades
Toiset tarvii tuuletusta aikasemmin ku toiset. Vauvat on erilaisia, toiset helppoja joiden kanssa jaksaa olla vaikka koko ajan ja toisista täytyy välillä päästä tuulettumaan jotta taas jaksaa olla hyvä äiti.
Enpä menis tuomitsee sen mukaan kuka milloinkin baarissa ekaa kertaa ja kuka missäki tuulettumas käy ja kuinka usein. Ihmiset on erilaisia ja toiset jaksaa paremmin kun toiset.
Omalla kohdalla baari-iltaa siivittää kamala ikävä poikaa, joten siksi en viitsi usein lähteä vaikka olisi kiva välillä käydäkin tanssimassa. Olen intohimoinen tanssija, siksi olis kiva käydä välil baaris ja tietty tapaamassa ystäviä ns. rennoissa merkeissä.
Taisit haluta vaan kertoa oman mielipiteesi asiaan. =)
Soffu (joka kävi baaris ekaa kertaa ku muksu oli 3vkoa) =D