Milloin olit suhteessasi pohjimmillasi?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta ja ikinä emme ole halunneet samoihin aikoihin samoja asioita. Olen niin väsynyt pettyneeseen fiilikseen. Odottamiseen. Toisen empimiseen. Eroamisen vaikeuteen ja .. Elämään. Talon osto, koiran osto, kihlat, naimisiinmenot, lapset, autot.. Missään emme ole olleet samaa mieltä.

Minulla ei ollut mitään ongelmaa erota lasteni isästä, koska lapset olivat niin nuoria, mutta nyt kun nykyinen mieheni on ollut elämässämme 8 vuotta, lapset isoja.. ero tuntuu niin paljon vaikeammalta. En haluaisi jäädä yksin, mutta en haluaisi enää ikinä tuoda uutta miestä lasteni elämään. On niin ristiriitaiset fiilikset mitä pitäisi tehdä.

Tyytyä elämään ettei ikinä saa mitä itse toivoisi, vai erota ja elää yksin?

Milloin olette olleet elämässänne / suhteessanne aivan hukassa ja kokeneet suurta pohjatonta epätoivoa/surua?