Kannustakaa lapsianne mieluummin matemaattisissa

Noinhan lapsen pitäisi juuri leikkiäkin ja oppia. Ei niillä 2+2=4 -jutuilla tee yhtään mitään, jos ei ymmärrä mitä ne tarkoittavat. Kyse on eniten huomion kiinnittämisestä tuollaisiin säännönmukaisuuksiin, kuten esineiden lukumäärä, ja jakaminen ryhmiin, vertailut (koko, väri, muoto, käyttäytyminen). Sitähän se oikea matematikka on, työkaluna vain on sitten se matemaattinen esitys, kun kielellisellä kuvailulla ei pääse kovin pitkälle.



Tuntuu vaan, että monen vanhemman käsitys matikasta on se, että se on jotain hirmu vaikeaa ja abstraktia, eikä sitä voi oppia muuta kuin pänttäämällä. Samat ihmiset eivät sitten osaa laskea paljonko on 80% 200:sta, kun päässä vain vilisevät kaavat ja säännöt.



Ja tuosta kieleelinen-matemaatiinen -vertailusta. kyllä yleisälykäs ja hyvämuistinen lapsi pärjää yleensä molemmissa, vaikka toinen olisikin se lahjakkuuden suuntaus. Enemmän se on kouluiässä kiinni kiinnostuksesta.

suhteessa synnynnäisiin taipumuksiin.

että esim. sin-laskuilla lasketaan jonkin kulman aste!!!

En kuollakseni muista, olenko tätä ymmärtänyt lukioaikanani, mutta väittäisin, että en.



Ongelma on ollut AINA se, että on opetettu laskemaan tietämättä ja ymmärtämättä, MITÄ oikeasti lasketaan. Puuttuu kokonaan ne käytännön esimerkit.



Ja jos ei halua tekuun, niin sanonpahan vaan, että kyllä ihan perusmatikalla (+, -, %) pärjää vaikka läpi elämän.

Vierailija:

taidoissa 5-7-vuotiaina. On todettu monissakin tutkimuksissa, että varhainen matemaattinen osaaminen ennustaa parempaa koulumenestystä kuin varhainen lukutaito.... Ja matematiikan osaajista on jo nyt pulaa tekuissa ja TKK ssa yms.

olin luokan paras matikassa ja surkeimmasta päästä kielissä.

Erot siinä, osaako lapsi lukea vai ei, tasoittuvat ekan kouluvuoden aikana - pääosin jo ekana syksynä. Sen sijaan esikoulussa mitatut erot matemaattisissa taidoissa näkyvät vielä 4. luokalla. Näin todettiin pari vuotta sitten julkistetussa tutkimuksessa. Meidän lto sanoi juuri, että käsittämättömän moni 5-vuotias ei vielä osaa muotoja tai esim. käsitteitä yläpuolella, vieressä jne vaikka nimensä osaakin kirjoittaa. Ja kuitenkin avaruudellinen ja matemaattinen hahmotus on alle kouluikäisen ajattelun kehityksen kannalta paljon tärkeämpää kirjaimet ja lukutaito.

Lukemaan oppi vähän alle 4-vuotiaana. Luulen että jos on kielellisesti lahjakas, on usein MYÖS matemaattisesti.

(ei liikunnassa/käsitöissä ehkä) hyviä.

Yksi lapsi oppi 3-vuotiaana lukemaan, yksi 4-vuotiaana. Kumpikin ovat hyviä matematiikassa ja oikeastaan kaikissa lukuaineissa, toinen lisäksi kädentaidoissa. 3-vuotias oppi itse lukemaan, 4-vuotiaan opetin, kun hän halusi.

mutta tiedättekö miten tärkeää on sen lapsen kannalta, joka ei osaa vielä lukea sujuvasti ja jonka laskupää ei ole vielä kehittynyt, olla etevä esim. käsitöissä. Meillä on juuri näin - ja on aivan intohimoinen siinä ja saa kaikessi onneksi koulussa siitä kehuja oikein kunnolla - opettajakin oli kerran oikein haltioissaan, miten lapseni on niin innokas ja loistava siinä.



Kotona voi sanoa, että meillä painottuu 3 asiaa: matikka vanhempien taustasta johtuen - tästä aiheutuu lapselle vain paineita? - lukeminen: meillä kaikki lukee intohimoisesti ja suureksi onnekseni myös tuo nuorin nyt lopultakin on löytänyt itselukemisen ilon - tähän asti on ollut enemmän kuuntelijan roolissa - hänelle on luettu paljon ja sitten se kolmas asia on käsityö: lähinnä ompelu, mutta kyllä isänsäkin jossain mittakaavassa harrastaa puutöitä ja muita vastaavia ja ottaa lapset autotalliin mukaan pusaamaan - on myös lasten itse tekemiä nukkekoteja ollut.

veljeni oppi lukemaan vasta koulussa ja on matemaattisesti huippulahjakas (mm. lukiossa opetti matikanopettajalle uusia asioita). Eli en usko kolmosen väittämää.

laskee jo sujuvasti lukuja yhteen. Ei siis mittän 14+15 laskuja mutta siis kaikki alle kympin luvut. Mutta lukemiseen ei ola kiinnostusta. Osaa toki oman nimensä kirjoittaa ja tunnistaa monia kirjaimia, muttei ole kiinnostunut lukemisesta. Isoveljensä osasi lukea molemilla kielillä (ollaan kaksikielinen perhe) 5v (oppi itse) ja nyt ekalla luokalla suosikki aine on matikka.

Ymmärtääkseni kielellisellä ja matemaattisella lahjakkuudella ei ole koskaan todettu olevan mitään korrelaatioa. Sen sijaan olen joskus kuullut, että matematiikka ja musiikki olisivat lähellä toisiaan, tiedä häntä.

ja päin vastoin. Tämä väittämä osuu minuun tosi hyvin

Meillä tyttärelle on aina ollut hankalaa tuo hahmotus. Esimerkiksi jopa kenkien laittaminen oikeisiin jalkoihin vaati paljon työtä. Yleisten muotojen oppiminen oli myös hankalampaa (neliö, kolmio, suorakulmio). Käsitteet päällä/alla, yläkerta/alakerta, iso/pieni, tyhjä/täynnä jne. olivat myös ison työn takana. Ja osin ovat vieläkin. Palapelitkään eivät muuten ikinä luonnistuneet tyttäreltä. Eikä hän voi vieläkään sietää niiden tekemistä.



Nyt ekalla luokalla tavallinen laskeminen alkaa luonnistua, mutta huomaa, että hahmottamisessa on vieläkin vaikeuksia. Tyttäreni ei esimerkiksi itse näe jos kirjoittaa numerot peilikuvana laskutoimituksen väliin tai harjoitellessaan jotain numeroa. Ei vaikka toinen sama numero olisi vieressä oikein ja osoitan virheellistä numeroa ja kysyn onko se jotenkin hassu. Lukeminen taas on lähtenyt käyntiin paljon paremmin (vaikka kirjoituksessa tulee taas tuo hahmottamisongelma). Tuskin hänestä siis ainakaan matemaattisesti lahjakasta tulee. Itselläni on ollut samoja ongelmia lapsena, joten tiedän kuinka tärkeää on harjoittaa tytärtä. Ja voin kertoa että matemattiset tehtävät ovat vieläkin todella vaikeita minulle, kuten avaruudellista hahmottamiskykyä vaativat tehtävät tai pituuksien ja välimatkojen arviointi.



Kolmivuotiaamme taas ymmärtää vastakkaisuudet hyvin, muodot ymmärtää paljon paremmin jne. Palapelitkään eivät tuota vaikeuksia, vaan niitä hän vääntää päivät pitkät. Legot ovat myös sellaisia, joilla tykkää väkertää, toisin kuin tytär. Joten tämä on ollut aivan erilaista ollut jo pienestä pitäen. Yksinkertaisia pikku laskutoimituksia yrittää kovasti laskea, joka johtuu varmaankin puhtaasti siitä, että sitä matikkaa ja numeroita joudutaan tyttären kanssa harjoittelemaan paljon. Ei siis nero, mutta eron huomaa. Se tulee enemmän luonnostaan hänelle.



Kuinka paljon siis tällaiset synnynnäiset(?) valmiudet vaikuttavat asioiden oppimiseen ja siihen kuinka ne pystyy sisäistämään? Onko tyttärelläni siis jotain minulta perittyä vai kuvittelenko vain?

Kouluiässä sitten kannustusta erityisesti niissä aineissa joissa lahjoja sekä niissä aineissa, joissa vaikeaa.

Vierailija:

taidoissa 5-7-vuotiaina. On todettu monissakin tutkimuksissa, että varhainen matemaattinen osaaminen ennustaa parempaa koulumenestystä kuin varhainen lukutaito.... Ja matematiikan osaajista on jo nyt pulaa tekuissa ja TKK ssa yms.

Vierailija:

Kouluiässä sitten kannustusta erityisesti niissä aineissa joissa lahjoja sekä niissä aineissa, joissa vaikeaa.

" unohda tuo, kun tkk:ssa on tulevaisuus!" ;)

matikassa! Minusta oli hienoa, että selvittivät siellä eri taitoja noin tarkoin.

Jos joku on matemaattisesti lahjakas niin on luultavasti sitä myös ilman mitään kannustusta (ellei nyt ihan tyystin latisteta...). Jos taas on ongelmia hahmotuksessa ja loogisessa ajattelussa, tai on vähän heikompi näissä, niin ei ne kannustuksella paljoa parane. Toki se vähän voi auttaa.



Minä olen suht hyvä musiikinteoriassa, kielissä (mutta vain teoriassa) ja matematiikassa ja nämä kyllä ovat keskenään aika samanlaisia alueita. Erityisesti saksan kielioppi, matematiikka ja musiikin teoria sivuavat hyvin paljon toisiaan.