Miksi sanaa trauma käytetään nykyään kaikesta?

Englanninmalli. Siellä sormen murtuminenkin on sanana trauma.

No kun nyt lapsuudessa on oikeasti tapahtunut sellaista.

Sitä käytetään yleisenä kuvauksena ja joskus humoristisestikin tilanteista, joiden vaikutuksen voi tunnistaa myöhemmin elämässään ( kuten koululiikunta). Älä ota sitä niin vakavasti ja kliinisesti. On myös totta että suuri osa ihmisistä kokee jonkinasteisen trauman lapsuudessaan ja eläessään, joten traumat ovat hyvin tavallisia ja yleisiä ihmisillä.

Koulukiusaaminen on oikeasti traumatisoivaa ja heijastuu aikuiselämään. Usein sitä kiusaamista tapahtuu juurikin liikunnan tunneilla. 

Vierailija kirjoitti:

No kun nyt lapsuudessa on oikeasti tapahtunut sellaista.

No varmasti on joillekin, mutta kun jotkut on sitä mieltä että kaikilla on lapsuudessa traumaattisia kokemuksia. Ei ole. Epämiellyttäviä ja ahdistavia toki, mutta että trauma?!

Ap

Pstd on post traumaattinen stressihäiriö. Kun traumaattinen tilanne toistuu eikä sitä pääse purkamaan niin ihminen kokee elävänsä hälytystilassa.

Traumoja on myös eri tyyppejä, eli voi olla toistuvaa, kehityksellistä traumaa( esim halveksiva kasvatus) tai sitten traumat voi olla kertaluonteisia tapahtumia, kuten onnettomuus. Traumat voi vaihdella myös lievistä vakaviin.

Ja miksi joka perhanan asiaan tai tapahtumaan tarvitaan nykyään kriisiapua? 😅

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi joka perhanan asiaan tai tapahtumaan tarvitaan nykyään kriisiapua? 😅

Tämä on hyvä pointti. Joskus ihminen ei millään saa apua kun sitä hakee ja toisinaan jonkun kokemia tapahtumia hysterisoidaan.

Vaikka ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija.

Tuo vähättelee heitä, jotka ovat oikeasti kokeneet traumaattista.

Trauma tarkoittaa haitallista kokemusta. Käytännössä kukaan ei ole traumaton.

Toisaalta vaikka olisi tapahtunut jotain oikeasti traumaattista, sen kokija ei välttämättä pidä sitä erityisen traumaattisena. Varmaan se oma asennekin ratkaisee kokemisen rinnalla. Tyyliin "en uskonut että tätä voi tapahtua minulle, ei tätä tapahdu kenellekään" vs. "tämä nyt sattui minun kohdalle, en ole ainoa asian kokenut".

Kyllä ne liikunnan tunnitkin voi oikeasti olla monille traumaattisia. Tiedän ihmisiä, joille ne on jättäneet ei pelkästään inhon, vaan suoranaisen pelon liikuntaa kohtaan - eli liikuntaan liittyy niin kovia häpeän tuntemuksia, ettei ihminen vielä aikuisenakaan pysty tai kehtaa harrastaa liikuntaa, joka taas on johtanut huonoon kuntoon ja ylipainoon, joka entisestään ruokkii tuota häpeää.

Toinen vaihtoehto sitten tuo, että monia sanoja käytetään arkikielessä vähän eri merkityksessä kuin niiden virallinen merkitys on. Se on ihan normaalia kaikissa kielissä.

Suomessa lähes kaikilla on muka joku trauma. Nykynuoret ei tiedä traumoista mitään.

Kun ihan kaikelle pitää nykyään keksiä nimitys. Ennenaikaan ihmiset oli paljon terveempiä, eikä ollut vaivoja niin paljon, kun ei oltu edes keksitty sairausnimikeitä.

Jos ihminen menee lääkäriin jonkun pienen vaivan takia, niin sairaampana tulee pois, koska on saanut vaikka mitä diagnooseja.

Yleensä ne vähättelee toisten traumoja jotka eivät ole traumoja kokeneet.

Harva tajuaa mitä ja miten toinen on tietyt asiat kokenut.

Me ihmiset olemme erilaisia herkkyystasoiltamme.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne vähättelee toisten traumoja jotka eivät ole traumoja kokeneet.

Harva tajuaa mitä ja miten toinen on tietyt asiat kokenut.

Me ihmiset olemme erilaisia herkkyystasoiltamme.

Osa ei myöskään tunnista ollenkaan kaikkia niitä suojaavia tekijöitä mitä elämässä on ollut jolloin luullaan että hyvinvointi on täysin omaa ansiota.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lähes kaikilla on muka joku trauma. Nykynuoret ei tiedä traumoista mitään.

Ei, vaan sinä et nähtävästi tiedä mitään siitä kuinka ne traumat siirtyvät eteenpäin sukupolvien ketjussa.

Trauma rasisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lähes kaikilla on muka joku trauma. Nykynuoret ei tiedä traumoista mitään.

----------------------

Ei, vaan sinä et nähtävästi tiedä mitään siitä kuinka ne traumat siirtyvät eteenpäin sukupolvien ketjussa.

Traumat ei siirry, eikä ne ole ihmisellä perinnöllisiä ominaisuuksia.

Traumasta on tullut nykyään muoti-ilmiö, erilaisille tunnetiloille keksitään nimityksiä.

Itse kuulun sodanjälkeiseen sukupolveen, isäni oli kahdessa sodassa. Kotona ei koskaan puhuttu sodasta vaan eletttin normaalia elämää. Enkaaaaä ainakaan omasta mielestäni ole mitenkään traumatisoitunut vaikka vanhempani näki ja koki sodan julmuuden.