Muita, jotka pitää omia vanhempiaan " outoina" ?

tietenkään myönnä. Joten outo on liian lievä ilmaus.

että kyllä heitä voi oudoiksikin sanoa, vaikka sairaitahan he tietysti ovat. Eivät kuitenkaan ihan tavallisia isovanhempia, joille ois omatkin lapset kiva viedä hoitoon...

Emme vain tule toimeen keskenämme. Ei osaa iloita minun onnistumisista, vaan aina sanoo jotain rumasti ja pahoittaa mieleni. On mm. haukkunut huoraksi ym. Kaikki mitä teen on hänen mielestään väärin. Hänen mielestään (itse työtön ollut niin kauan kuin muistan) olen " ylivelkaantunut" kun kaksi omistusasuntoa ja uusi mersu, jotka hankittu kovalla työnteolla ja säästämisellä. En ole pitänyt häneen yhteyttä muutamaan kuukauteen, kun en vaan enää jaksa häntä elämässäni. Sääli lasteni kannalta, mutta uskon että kaikille näin parempi.

Onneksi isäni jätti äitini ja sai varmasti paremman elämän.

Ei vain itse osaa myöntää sitä tai on sitten niiin tyhmä ettei sitä tiedosta tai siitä välitä. Olen miettinyt josko lopettaisin yhteydenpidon, mutta kun isäni on kujitenkin suht ok...



ap

tekee jotain kuten vaikka veljesi, kommentti on just sama, no vois ne rahat varmaan muuhunkin laittaa. Jaa mihin? He asuvat itse vuokralla, koko ikänsä asuneet. Muutenkin, välillä tekisi mieli ravistaa rakasta äitiäni, kun ärsyttää miten hyväuskoinen hölmö hän on.

vaan siitä miten välillä ärsyttää miten häntä muut voivat käyttää härskisti hyväkseen. Toivottavasti en itse tiedostamattani sitä tee. Monesti huomaan vain itsekin provosoivani äitiäni vain sen vuoksi, että hän ehkä huomaisi että asioita voisi ajatella toisellakin lailla.

t. edellinen

Nyt jälkikäteen harmittaa etten suoraan sanonut, että etkö ole iloinen jos poikasi muuttaisi lähellesi? Mutta ärsyttää tuollainen kumma ajattelu, on ikäänkuin hän olisi kateellinen heille, että veljelläni on hyvä tulotaso ja vanhemmillani ei ole. Sitten äiti aina valittaa ettei näe lapsenlapsiaan riittävästi. Kuitenkaan ei ikinä ITSE tee aloitetta että näkisi heitä useammin. Kun veljen lapset ovat tällä seudulla niin ovat aina veljeni vaimon äidin luona. Eikä ihme, koska hän aina keksii jotain tekemistä lasten kanssa, kun taas äitini jos veljeni kysyy häneltä että voisiko olla lasten kanssa niin äitini vastaa " joo no katotaan sitten jos JAKSAMME" . Argghh!



Ärsyttää tuollainen käytös, että ensin valitetaan ettei nähdä lastenlapsia, mutta sitten ei kuitenkaan itse yritetä edes nähdä vaivaa että näkisivät heitä useammin.



Äitini taitaa olla ikuinen valittaja ja marttyyri. Valittaa, muttei halua tehdä mitään tilanteen parantamiseksi.



ap

ap, aika lailla kuin minun " kynästäni" tuo sun kirjoitus äidistäsi. Minulla tosin - tai ainakin siltä tuntui - äiti oli joskus aiemmin jotenkin fiksumman oloinen, vanhemmiten hän on muuttunut jotenkin ihan toisenlaiseksi? En oikein tule toimeen hänen kanssaan enää, harmittaa itseänikin, mutta en vain kestä kun toinen on välillä ihan titityy. On vielä kova marmattamaan kaikenlaisista asioista ja hillittömän kateellinen kaikille sukulaisilleen. Minä joudun sitten kuuntelemaan näitä jupinoita.

Isä on toista maata, vaikkemme kauhean läheisiä olekaan. Tolkun mies.

Isä on epäsosiaalinen tossu, täysin vihtorina kotona. Ei osaa käyttää kahvinkeitintä monimutkaisempaa vekotinta. Käytöstapoja huonosti eikä pidä mitään yhteyttä oma-aloitteisesti. En osaa olla mitenkään luontevasti isän seurassa.



Äiti on supersosiaalinen domina, eli vakka kantensa löytää.. Äärettömän puhelias, lörppii kaikkien asiat kaikille. Koko maailma on salaliitossa häntä kohtaan, hän on marttyyri. Määräilee edelleen minuakin, vaikka olen jo 17 vuotta asunut pois kotoani. Ei ymmärrä, jos joku on eri mieltä tai ei suostu tekemään kuten hän määrää. Silti äärettömän avulias ja antaa vaikka kengät jalastaan sille, joka enemmän tarvitsee ja älyää pyytää.



Mä häpeän äitiäni silloin kun hän julkisesti komentelee minua tai vähättelee sanomisiani tai silloin kun hän kantaa kassikaupalla ruokaa mieheni siskon perheelle, joilla nyt vain sattui silloin olemaan 3 lasta.. merkillistä sanon minä!



En mielelläni vastaa äidin puheluihin (jotka onneksi ovat vähentyneet 3 krt/pvä --> 1krt/vko), koska hän lörpöttelee ensinnä kaikkien tuntemiensa asiat ja sitten raivoaa kun koko maailma on taas häntä vastaan ja sitten sivulauseessa vasta kysyy, että mitäs sulle, mutta ei koskaan jää kuuntelemaan vastausta. Lasten hoidosta hän haluaa aina rahaa, vaikka mummo onkin.

Meillä isä on aika tavis, mutta äiti sitä kummallisempi: ei kuuntele toisia, puhuu tauotta (puhun itsekin paljon, mutta kuuntelen toisia ja keskityn heidän asioihinsa) ja on kauhen äkkipikainen. On varma, että kaikki kadehtii häntä ja haluaa tuhota hänet pelkästä kateudesta, kadehtii toisten rahoja avoimesti ja on loputtoman ahne, ei kestä lainkaan itseensä kohdistuvaa huumoria, leikkii marttyyriä ja jokainen häntä kohdannut kriisi on maailman loppu. Uhkailee itsemurhalla, kun toiset ovat niin ilkeitä ja me ei ymmärretä. Ei kestä lainkaan vastakkaisia mielipiteitä.



Minusta ihan selvä narsisti, kuten myös sisarteni ja isänikin mielestä. (ei tuota uskaltaisi äidille sanoa) Hyviä puoliakin on: ei koskaan hauku meitä lapsia, on antelias meille ja rakastava mummu lapsenlapsille.

Usein äiti tuo seurassa julki jonkin mielipiteen, joka on aivan hassu ja jonka hän on sitten lukenut jostain " luotettavasta" lähteestä. Tyyppiesimerkki on että hän on jostan luontaistuotemainoksesta lukenut jostain " ihmelääkkeestä" ja sitten jos joku sanoo sairastavansa jotain niin äiti suureen ääneen kailottaa että sitten " sinun pitäisi ehdottomasti ostaa sitä luontaistuotekaupasta koska siinä lehdessä oli että se auttaa" . Tätä hän sitten vielä kailottaa suureen ääneen ja sillä äänensävyllä että hän kyllä tietää eikä vastaan kannata sanoa!



Minua hän komentelee kuin pikkulasta ja tosiaan neuvoo muakin ostamaan jos jotakin lääkettä siihen ja siihen kremppaan:(. huh. En itsekään vastusta luonnonlääkkeitä, mutta rajansa kaikessa.



Kun kävi täällä sunnuntaina niin kehtas myös valittaa ostamastani tiskiaineesta. Oli kuulemma liian vaarallista eikä saisi just sitä ostaa... Oli jotain Pirkan tiskiainetta... HÄN ei ikinä ostaisi tuollaista.



Suoraan sanottuna en ymmärrä miten isäni kestää moista naista?? Olkaansa vain kohottaa eikä tunnu välittävän äitini motkotuksista ja valituksista ja komenteluista.



Ap

piti omaa äitiään outona ja halusi pitää aika etäiset välit. olin kyllä itsekkin samaa mieltä. äiti oli sellainen boheemi taiteilija jolla oli kaikki mahdolliset ihmissuhde sotkut. taisi sillä olla psyykkisiä ongelmiakin, koska luuli koko ajan sairastavansa mitä ihmeellisempiä sairauksia.

Erityisesti kympin teksti kolahti. Harmittaa välillä tosi paljon, kun haluaisi olla läheinen vanhempiensa kanssa ja kyetä juttelemaan vähän muustakin kuin viimeisimmästä Emmerdalen jaksosta tai naapurien touhuista tahi kuunnella sukulaisten haukkumista...

Ja niin pitävät myös muutkin hänen kanssaan hiukankin tekemisissä olevat.

Hän puhuu mitä ihmeellisimpiä juttuja aivan kuin olisimme enenkin jutelleet niistä. Tässä keskustelu jonka kävimme tänään:

Äiti: " Me nyt sitten lähetäänkin isän kanssa sinne"

Minä: " Siis minne?"

Äiti: " No sinne Tuusulaan"

Minä " Jaa, mitä siellä on?"

Äiti: " Me mennään sinne kauppaan. Tuonko sulle sen jutun minkä halusit?"

Minä: " Siis minne kauppaan ja minkä jutun? Ootko nyt äiti ihan varma että olet sopinut mun kanssa mitään? Anna isä puhelimeen."

Äiti: " Ei isä ole kotona vielä, pyydän soittamaan kun tulee kotiin."

Ja siinä samassa äitini sulkee puhelimen ja minä jään langoille roikkumaan hölmönä, kun en edes hei hei ehtinyt sanomaan.



Ja tuota puhelua odotin sitten pari tuntia kunnes itse soitin takaisin ja isä sanoi olleensa koko päivän kotona. Ja oli odottanut minun soittoani, koska äitini sanoi, että minä soitan ja minulla on jotain todella tärkeää asiaa.



Äitini muutenkin sekoilee asioiden kanssa ihan totaallisesti.

Pihan muut äidit ovat huomanneet, että äidilleni on helppo tunkea kaikkea vanhoja lasten vaatteita ja leluja. Ja jopa pyytää niistä rahaa ihan tolkuttomasti. Ei siinä mitään, että äitini haluaa auttaa ja ostaa lapsen lapsilleen vaatteita, mutta kun vaatteet ovat huomattavasti liian pieniä tai lelut ihan hajalla. Itse olen lukuisia kertoja sanonut äidille, ettei ostaisi pihan naisilta mitään. Lähetään sitten vaikka yhdessa kauppaan tai kirppikselle, jos jotain tahtoo pojilleni ostaa. Ainakin silloin hinta-laatu suhde on kohdallaan.



Hän on vaan vanhemmiten höperöitynyt ihan tyystin.=/ Eikä ikää ole kuin 56vuotta. Muistan pienenä kun istuin pytyllä ja huusin ätiä pyyhkimään ja äiti sanoi, että vie roskat ensin pikaisesti. Minä sitten odottelin ja odottelin. Lopulta aloin itkemään, koska jalkani olivat ihan puuduksissa ja takapuoleen sattui pytyn jälki. En tiedä kuinka kauan oikein siinä olin istunut, mutta äitini oli unohtanut minut ja jäänyt juoruamaan pihan naisten kanssa.



Ja hän voi istua ihan puhelimen vieeesä ja vaikka puhelin soi, hän ei välttämättä vastaa siihen, koska ei " älyä" että se on puhelin kun soi.



Lapsiani en suostu ikinä viemään äidilleni hoitoon. Ihmettelen suuresti että miten kummassa olen koskaan selvinnyt hengissä lapsuudestani. Isäni kun ei osallistunut lasten hoitoon ollenkaan.

Esimerkkejä äitini outoudesta olisi lukuisia, mutta en niitä kaikkia jaksa nyt edes muistaa....=/

Kuulostaa kyllä tosi höperöltä!! Ja kun on kuitenkin vielä noin nuorikin.



Oma äitini on 66-v, mutta on aina ollut ikäistään vanhemman oloinen. Kun sai ekan lapsenlapsensa oli vain 48-v ja muistan aina miten hän voivotteli miten vanha on ja miten ei kyllä jaksa paljon lapsenlasta hoitaa...



Aina on kertonut miten oli vanha kun sai minut, eli oli 31-v. Ehkä se oli siihen aikaan sitten vanha äiti? Olin kuitenkin jo kolmas lapsi.



Äitini tykkää yli kaiken kertoa kaikista vaivoistaan. Hän valittaa tosi paljon ja on ylipäätään erittäin masentava ihminen. Ei ikinä kertoisi mitään hauskaa tai mukavaa.



Kun tulee lasteni syntymäpäivät hän aina jaksaa voivotella sitä miten vähän rahaa heillä on, eikä heillä tietenkään olisi varaa ostaa mitään lapsillemme ja kun kuitenkin lapsillamme on jo kaikkeakin... Tätä hän toistelee jokaisen lapsenlapsen syntymäpäivän tai joulun alla. Isääni hän kieltää ostamasta mitään, vaikka isäni varmasti haluaisi jotain pientä hankkia.



En tosiaankaan ymmärrä miten olen täysijärkisenä selvinnyt aikuisuuteen. Vielä kun äitini oli aina kotona ja hän on varmasti vaikuttanut paljon minuun. Olen ollut itsekin nyt ajoittain masentunut kun olen kotona äitiyslomalla. Kaikk nämä asiat kun pyörivät mielessä ja pelkään hirveästi tulevani äitini kaltaiseksi. Sellaiseksi ihmiseksi joka ei saa mitään aikaan, valittaa kaikesta (erityisesti terveydestään ja rahojen vähyydestä), motkottaa kaikesta, on kateellinen toisille ihmisille, paheksuu kaikenlaista uutta jne.



Ap

äitini ei pidä yhteyttä kehenkään sukulaiseen eivätkä enää pidä yhteyttä isänkään sukulaisiin... Tuntuu, että äitini keksii jotain vikaa kaikista sukulaisista. Omien sisarustensa kanssa on riidoissa! Isäkään ei sitten pidä yhteyttä omiin veljiinsä kun äitini näkee heissä kaikissa jotain vikaa.



Tuntuu, että tämä riita sukulaisten kanssa vaikuttaa sitten meihin muihinkin. Itsekään en sitten tapaa setiäni vaikka pidän heistä ja olisi kiva heidän kanssaan jutella. Kai hekin sitten kuvittelevat että minä olen samaa maata/mieltä äitini kanssa??



Ystäviäkään äidilläni ei ole.



Että en taida olla ainut henkilö joka pitää äitiäni outona.



Ap

x

Rupuketju vuosikymmenten takaa, kiitos siitä!

Nuoriso on tänään kyllästynyt, kesä pilalla, lapset arkisin kotona, ruokaa pitää ostaa jääkaappiin. Mitäpä muuta kuin 10 keskustelua huonoista äideistä käyntiin. Äidin syytähän se on jos aikuista tytärtä ahdistaa.