Lue keskustelun säännöt.
Luin isäni perheen aapista 1920-luvulta. Suloisen isänmaallista ja uskonnollista
20.09.2022 |
Kivoja tarinoita, joissa oli turvaa Jumalasta ja isänmaasta. Lisäksi tarinat olivat nätillä tavalla opettavaisia.
Kauas on tuosta leppoisasta tunnelmasta tultu.
Kommentit (40)
Se isänmaallisuus oli aika pitkälti haitallista nationalismia siihen aikaan. Isänmaallinen pitää olla, nationalismi olisi saanut jäädä toiseen maailmansotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että uskonnot ovat poistumasta opetuksesta. Siinä tarujen pakolla tuputtamissa ei ollut mitään leppoista. Nuoremmat polvet osaavat jo elää oikeassa maailmassa jossa elämää ei ohjailla väkivalloin Suomeen tuodun aavikkouskomuksen pohjalta.
Hyvähän se vaan on jos tietyille tuputetaan vähän Jeesusta...
Joo, ei ole. Miksi satujen kertominen totuutena olisi hyvä asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että uskonnot ovat poistumasta opetuksesta. Siinä tarujen pakolla tuputtamissa ei ollut mitään leppoista. Nuoremmat polvet osaavat jo elää oikeassa maailmassa jossa elämää ei ohjailla väkivalloin Suomeen tuodun aavikkouskomuksen pohjalta.
Hyvähän se vaan on jos tietyille tuputetaan vähän Jeesusta...
Mitä tykkäisit jos tulisin sinulle tuputtaman vähän Zeusta tai Allahia sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että uskonnot ovat poistumasta opetuksesta. Siinä tarujen pakolla tuputtamissa ei ollut mitään leppoista. Nuoremmat polvet osaavat jo elää oikeassa maailmassa jossa elämää ei ohjailla väkivalloin Suomeen tuodun aavikkouskomuksen pohjalta.
Hyvähän se vaan on jos tietyille tuputetaan vähän Jeesusta...
Joo, ei ole. Miksi satujen kertominen totuutena olisi hyvä asia?
Joku voi herätä vaikka siihen että ehkä sadut p-profeetasta eivät myöskään olekaan ihan todellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että uskonnot ovat poistumasta opetuksesta. Siinä tarujen pakolla tuputtamissa ei ollut mitään leppoista. Nuoremmat polvet osaavat jo elää oikeassa maailmassa jossa elämää ei ohjailla väkivalloin Suomeen tuodun aavikkouskomuksen pohjalta.
Hyvähän se vaan on jos tietyille tuputetaan vähän Jeesusta...
He tuntevat messiaksensa paremmin kuin kristityt suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että uskonnot ovat poistumasta opetuksesta. Siinä tarujen pakolla tuputtamissa ei ollut mitään leppoista. Nuoremmat polvet osaavat jo elää oikeassa maailmassa jossa elämää ei ohjailla väkivalloin Suomeen tuodun aavikkouskomuksen pohjalta.
Hyvähän se vaan on jos tietyille tuputetaan vähän Jeesusta...
Mitä tykkäisit jos tulisin sinulle tuputtaman vähän Zeusta tai Allahia sinulle?
Olisi kiva jos joku kertoisi noista yleissivistävästi. Voisi kansa sivistyä ja ennakkoluulot vähentyä. Olen opiskellut 10 vuotta peruskoulua ja siihen päälle rippikoulu ja paino tuolloin oli kristinuskossa.
-eri
Elämä oli tuolloin Jumalan johdatuksessa olemista. Ihmisillä oli yhteinen arvopohja. (Ei ihan kaikilla.)
Tavoitteet opetettiin koulussa. Kaikki ei toki niihin yltäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneks ollaan tultu eteenpäin noista tunkkaisista ajoista. Ja ketkä niitä aikoja kaipaa voi muuttaa venäjälle.
Ei todellakaan ollut tuolloin tunkkaisia aikoja vaan lohdullisia ja tunnerikkaita aikoja. Turvallisia aapisia.
Venäjälle en kaipaa. Ei siellä tuollaista ole kuin tuossa vanhassa aapisessa.
Omat isovanhempani nauroivat kun kysyin olivatko asiat ennen paremmin. Pitivät kysymystäkin aivan hölmönä.
Nykyäänkin on helppo siirtyä elämäön halvalla 1920-luvun elämää jollekin vanhalle maatilalle. Kukaan ei sitä vaan halua tehdä.
Faith kirjoitti:
Olen ostanut divareista vanhoja kansakoulun lukukirjoja. Luvut, opetukset ja tarinat sekä kuvitus ovat ihania.
Lapsena tykkäsin äitini vanhasta lukukirjasta löytyneestä Sakari Topeliuksen sadusta Koivu ja tähti. Koskettava isänmaallinen satu.
Koivu ja tähti on minullekin tuttu lapsuudesta. Olen lukenut, että se Topelius sai inspiraation siihen oman sukulaisensa elämästä. Tarinan innoittajana oli siis tositapahtumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Olen ostanut divareista vanhoja kansakoulun lukukirjoja. Luvut, opetukset ja tarinat sekä kuvitus ovat ihania.
Lapsena tykkäsin äitini vanhasta lukukirjasta löytyneestä Sakari Topeliuksen sadusta Koivu ja tähti. Koskettava isänmaallinen satu.
Koivu ja tähti on minullekin tuttu lapsuudesta. Olen lukenut, että se Topelius sai inspiraation siihen oman sukulaisensa elämästä. Tarinan innoittajana oli siis tositapahtumat.
Korjaus: piti kirjoittaa "Topelius" eikä "se Topelius". Mistä näitä kirjoitusvirheitä aina tulee...
Herttaiset sadut ovat tietysti usein eri asia kuin se, millaista elämä on ollut yleensä oikeasti. Jokainen varmaan tietää sen. Vaikka vanhoja kirjoja on usein miellyttävää lukea, niin tuskin kukaan kaipaa takaisin vanhaa aikaa, jolloin emme vielä edes olleet olemassa.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että uskonnot ovat poistumasta opetuksesta. Siinä tarujen pakolla tuputtamissa ei ollut mitään leppoista. Nuoremmat polvet osaavat jo elää oikeassa maailmassa jossa elämää ei ohjailla väkivalloin Suomeen tuodun aavikkouskomuksen pohjalta.
Tilalle on tuotu samalla tavalla uskomuksiin perustuva vegaanisuus ja ilmastokauhu, ei ne sen enempää tieteeseen perustu kuin uskonnotkaan. Maapallo on miljoonien vuosien aikana lämmennyt ja jäähtynyt ihan ilman ihmistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa kiinnostaa enemmän se satujen ja tarujen taianhohtoinen maailma. Todellisuus on aina jotenkin karua.
Vierailija kirjoitti:
No naiveja ne olivat. Se oli aikaa kun julkisivu pidettiin puhtaana ja kaikki ikävä siivottiin näkyvistä. Sitten teeskenneltiin hurskaita ja isänmaallisia.
Onhan se hirveää, jos lapsille esitetään asiat lapsenomaisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä että vain pari vuotta aiemmin lahdattiin täällä toisiamme. Leppoisaa aikaa kun naiset elivät nyrkin ja hellan välissä eikä pois melkeinpä päässyt kuin haudan kautta.
Juuri noin.
Plus: Oma isoäitini syntyi uskovaiseen sukuun äpärälapsena 1920-luvulla. Siinä, mitä hän kertoj- ja muut kertoivat - hänen kohtelustaan lapsena, ei ollut MITÄÄN kristillistä, ei hiekanjyvän verran. Mokomat pohjoiskarjalaiset ulkokuntaiset tapauskovaiset, melkein annoitte mummuni kuolla vauvana nälkään ja hänen äitiään haukuitte huonoksi naiseksi koko tämän elämän!
Rakkaan mummoni kirjahyllyssä oli paljon kirjoja, mm. Sakari Topeliuksen *Lukemisia Lapsille.* Olin tosí ihastunut näihin kirjoihin. Mummo minulle niitä luki; luin kyllä itsekin. Ihania muistoja!
Uskosta ja Jeesuksesta saa turvaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneks ollaan tultu eteenpäin noista tunkkaisista ajoista. Ja ketkä niitä aikoja kaipaa voi muuttaa venäjälle.
Ei todellakaan ollut tuolloin tunkkaisia aikoja vaan lohdullisia ja tunnerikkaita aikoja. Turvallisia aapisia.
Venäjälle en kaipaa. Ei siellä tuollaista ole kuin tuossa vanhassa aapisessa.
Omat isovanhempani nauroivat kun kysyin olivatko asiat ennen paremmin. Pitivät kysymystäkin aivan hölmönä.
Nykyäänkin on helppo siirtyä elämäön halvalla 1920-luvun elämää jollekin vanhalle maatilalle. Kukaan ei sitä vaan halua tehdä.
Ei ole tietenkään sama asia. Yhteiskunta ympärillä vaatii joka tapauksessa 1920-luvun toimia, vaikka itse miten yrittäisi olla hissukseen siellä vanhalla maatilalla.
Olipa leppoisaa aikaa. Sisällissodasta vain kaksi vuotta. Punaorvot traumoissaan niitä opettavaisia aapisia selasivat.
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli tuolloin Jumalan johdatuksessa olemista. Ihmisillä oli yhteinen arvopohja. (Ei ihan kaikilla.)
Tavoitteet opetettiin koulussa. Kaikki ei toki niihin yltäneet.
Hyvähän se vaan on jos tietyille tuputetaan vähän Jeesusta...