Onko lasten ammatillinen menestyminen vanhempien ansiota?
Voiko vanhempi kiittää itseään kun lapsesta tuli kirurgi, pörssiyhtiön tj tai menestynyt yrittäjä?
Mitä mieltä?
Kommentit (14)
Det som är bra i Finland är att alla har en chans till utbildning och framgång. Det är vars och ens sak, hur den tar vara på denna möjlighet.
Sporrande föräldrar är definitivt ett stort plus, men barnet är nog helt själv det som avgör sin framtid och vad det har ambitioner för. Buret vatten hålls inte i brunnen. Man kan hjälpa och sporra, varefter det bara går att hoppas på att det bar frukt.
Kyllä minulla ainakin vanhemmillani oli todella merkittävä rooli siinä, mikä minusta tuli "isona". Menin nimittäin samaan ammattiin kuin isäni, kuljin hänen perässään työssä jo pikkulapsesta. Työelämän alkuvuosina hän toimi hyvänä mentorina ja edelleen auttaa minua työpulmien pohdinnassa, vaikka on ollut eläkkeellä jo vuosia.
Ei, mutta kyllä se kummasti auttaa jos kotona arvostetaan koulutusta ja yrittämistä, autetaan koulussa jos tarvitsee apua, puututaan mahdollisiin ongelmiin, etsitään apua jne. Jotkut lapset toki hoitavat asiansa kunnialla ja menestyvät ilman vanhempien tukeakin, jopa vaikka vanhemmat olisi todella huonot, ja kaikista ei tule menestyjiä vaikka olisi miten hyvät tukevat vanhemmat. Mutta keskimääräisessä tapauksessa vanhemmat voi kyllä jonkin verran joko haitata tai auttaa lastensa menestymistä.
Esim. mun vanhemmat yritti estää, lapsesta asti puhumalla miten duunarit on ainoat kunnon ihmiset ja akateemiset ja muut istumatyön tekijät on laiskoja ja ylimielisiä paskahousuja. Ja jos koulussa valitti että joku asia on vaikea, ei tullut kannustusta tai apua läksyihin vaan "ei ole meidän suvussa koskaan ollut lukupäätä, sukuun olet sinäkin tullut, mutta eipä siinä, duunarina on hyvä olla". Mutta minä ja veljeni oltiin kyllä niin vahvasti taipumukseltamme lukuihmisiä eikä käytännön tekijöitä että tästä negatiivisesta psyykkaamisesta huolimatta molemmat hankkivat akateemisen loppututkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta kyllä se kummasti auttaa jos kotona arvostetaan koulutusta ja yrittämistä, autetaan koulussa jos tarvitsee apua, puututaan mahdollisiin ongelmiin, etsitään apua jne. Jotkut lapset toki hoitavat asiansa kunnialla ja menestyvät ilman vanhempien tukeakin, jopa vaikka vanhemmat olisi todella huonot, ja kaikista ei tule menestyjiä vaikka olisi miten hyvät tukevat vanhemmat. Mutta keskimääräisessä tapauksessa vanhemmat voi kyllä jonkin verran joko haitata tai auttaa lastensa menestymistä.
Esim. mun vanhemmat yritti estää, lapsesta asti puhumalla miten duunarit on ainoat kunnon ihmiset ja akateemiset ja muut istumatyön tekijät on laiskoja ja ylimielisiä paskahousuja. Ja jos koulussa valitti että joku asia on vaikea, ei tullut kannustusta tai apua läksyihin vaan "ei ole meidän suvussa koskaan ollut lukupäätä, sukuun olet sinäkin tullut, mutta eipä siinä, duunarina on hyvä olla". Mutta minä ja veljeni oltiin kyllä niin vahvasti taipumukseltamme lukuihmisiä eikä käytännön tekijöitä että tästä negatiivisesta psyykkaamisesta huolimatta molemmat hankkivat akateemisen loppututkinnon.
No voi hitsi. Luulisi että olisi just päinvastoin, että lapsille haluaa parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei , mutta kasvuympäristö vaikuttaa ihmiseen TODELLA paljon .
Samaa mieltä. On aivan eri lähtökohdat tulla perheestä, jossa on tasapainoiset ja kannustavat vanhemmat kuin alkkis ja/tai mt-ongelmisperheestä. Toki sitten ei pidä myöskään olla ns. Curlingvanhempi, näitä hedelmiä nähnyt, jossa lapsesta tulee avuton ja on vanhempien hyysättävänä vielä päälle kolmekymppsenäkin. Vaikea laji toi vanhemmuus.
Vierailija kirjoitti:
Kermaperseillä on kaikki valmiina
Kermaperseilyllä ei kouluun päästä.
Omassa lähipiirissä on ihan tavallisia duunariperheitä, joista lähdetty yliopisto-opintoihin. Ei opiskeluun tarvi rikkaita tukijoukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kermaperseillä on kaikki valmiina
Kermaperseilyllä ei kouluun päästä.
Omassa lähipiirissä on ihan tavallisia duunariperheitä, joista lähdetty yliopisto-opintoihin. Ei opiskeluun tarvi rikkaita tukijoukkoja.
Tämä. Samalla tavalla duunarivanhemmat voi tukea ja kannustaa. Ja monet tukee ja kannustaakin. Toki joillain on sitä herra-ajattelua edelleen ja nämä eivät näe miksi lapsen pitäisi olla vaikka lääkäri.
No ei todellakaan ole. Toki vanhemmat voivat tehdä sen eteen kaikkensa, mutta se ei takaa mitään. Lapsesta voidaan kouluttaa oppinut ja tunnollinen, mutta hän voi silti olla työssään epäkäytännöllinen tunari, joka ei etene kovinkaan pitkälle. Tunnen ainakin yhden tällaisen.
Asia ei ole aivan yksinkertainen siinäkään mielessä, että saman perheen lapsilla ei oikeasti ole samanlainen kotitausta, kasvatus ja "samat vanhemmat". Kunkin lapsen asema perheessä muodostuu eri tekijöiden vaikutuksesta erilaiseksi, ja vanhemmat kohtelevat väistämättä lapsiaan eri lailla, vaikka muuta väittäisivät.
Yksi menestimiseen vaikuttava tekijä on itsetunto, joka muodostuu varhaisessa vuorovaikutuksessa. Se vuorovaikutuskaan ei ole samanlaista vanhempien ja jokaisen lapsen välillä, ja myös sisarukset vaikuttavat asiaan. Esikoisella ei ole vanhempia sisaruksia jyräämässä, esimerkiksi.
No vanhempi voi tarjota hyvän pohjan sille että lapsi pääsee hyviin kouluihin ja tukea jne, mutta kyllä myös lapsen ansiosta hänestä tulee se mikä tulee. Itse aikoinaan pääsin opiskelemaan arvostettuun opinahjoon jenkeissä, kiitos vanhempien jotka maksoi sen, ilman sitä en olisi se mikä nyt olen.