Lapsi (10v täyttävä) ei halua jäädä hetkeksikään yksin kotiin

Sehän voi mennä aikasemmin sinne kouluun ja tulla myöhemmin takaisin niin ei tarvitse yksin olla

Identifioi se ei yksinäiseksi, eli trans ei ole yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sehän voi mennä aikasemmin sinne kouluun ja tulla myöhemmin takaisin niin ei tarvitse yksin olla

quote=Vierailija]Sehän voi mennä aikasemmin sinne kouluun ja tulla myöhemmin takaisin niin ei tarvitse yksin olla[/quote]

Kyllä, tätä on yritetty sanoa: ei halua mennä. Haluaa olla kotona. Mutta niin että vanhemmat myös ja se on mahdotonta, vuorotellaan kyllä ja sumplitaan mutta molempien työ on sellaista ettei 100% etä onnistu - mies on ollut paljon etänä, itsellä 100% lähityö mutta voin hieman vaikuttaa aikatauluihini.

Ap

Miksi tulee kotiin? Koulun jälkeen voi mennä kirjastoon tai kaverille jne. Tulee sitten kotiin kun tekin pääsette töistä.

Olettekohan nyt liian pitkään markkinoineet yksinolon jotenkin huonona asiana, kun olette sumplineet ja mummokin ja vaari ollut apuna.

Yksinolo on kivaakin! Voi tehdä mitä tykkää (melkein). Tehdä ihan itse pientä välipalaa, olla rauhassa, vaikka askarrella tai lukea.

Kohta 10-vuotiaan kanssa pystyy jo keskustelemaan. Eli jutelkaa. Mitä pelkää? Ja esitä asia positiivisessa valossa, ei niin, että "joutuu" tai että "on pakko".

Oletteko yrittäneet selvittää syytä? Pelkääkö jotain, aiheetta tai aiheesta?

Eihän tuo normaalia ole. Ehkä koulupsykologi tai -kuraattori voisi jutella lapsen kanssa?

Eikö ole kavereita? Meillä lapsi menee naapuriin ennen koulun alkua tai naapurin lapsi tulee meille. Koulun jälkeen tuo vain repun kotiin ja lähtee kaverin kanssa pihalle.

Ja siis vaikka minä olen aamulla kotona, niin kaverille menee. Saan just tukka pystyssä tehtyä aamukahvit, niin soi jo ovikello. Ei se mua haittaa.

Jos lapselle järjestäisi jotain mielekästä tekemistä kotiin. Eikö lapsi tykkää leikkiä, pelailla virtuaalipeleillä tai katsoa elokuvaa?

Vai onko lapsella mitään leluja?

On järjestetty tekemistä, keskusteltu peloista ja järjestetty niin että täti puhuu puhelimessa ym.

Tämä alkoi vasta 3.luokalla, kakkosella oli mielellään kotona.

Ei osaa sanoa muuta syytä kun ettei tykkää olla yksin.

Me emme asiaa todellakaan ole markkinoineet mihinkään suuntaan: tämä oli meille kesän jälkeen aika ylläri.

Iltapäivisin välillä menee juu kaverille tai joku kaveri meille, mutta heilläkin toki harrastuksia ym. Meidänkin lapsella on mutta alkuillasta eli eivät ratkaise tuota aikavälin 12-16 ongelmaa: lapsella koulu loppuu joko 12.13 tai 14. Me olemme kotina klo 16 viimeistään, tosin jos lapsi pääsee klo 12 niin sumplitaan että toinen aikuisista on kotona klo 14, jne ettei joudu yli kahta tuntia minään päivänä olemaan.

Ap

Ap jatkaa;

Netti on, puhelin on. Huone kuin hyvin varusteltu lelukauppa. Ihan lähellä ei kaveria asu joten aamuisin ei voi kyläillä mutta päivällä koulusta kyllä, moni kaveri asuu koulun lähellä, me siis hieman kauempana - kuitenkin siis kävelymatkan päässä koululta. Kokee itse hankala mennä aamulla kaverille tai kouluun lukemaan kirjaa tms. kun ehdotin sitäkin.

Ap

Eikö lapsen koulussa ole iltapäiväkerhoa? Tosin aamuisin siitäkään ole apua. Asutteko jossain vanhassa ja narisevassa puutalossa vai onko kotinne muuten jotenkin ahdistava tai synkkä?

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsen koulussa ole iltapäiväkerhoa? Tosin aamuisin siitäkään ole apua. Asutteko jossain vanhassa ja narisevassa puutalossa vai onko kotinne muuten jotenkin ahdistava tai synkkä?

Ei ole enää, kiitos kaupungin kun lakkautti tästä syksystä ip kehon 3.-6. luokkalaisilta. Se on siis vain 1-2 luokkalaisille.

Viime vuonna kun siellä oli, soitti usein klo 13-14 että saako jo lähteä ja tuli mielellään yksin kotiin! Siksi tämä onkin hämmentävää.

Talomme on 5v vanha eli ei narise. On moderni ja murtohälyttimet jne., vaikka en nyt suoraan ymmärrä - eihän kaikilla ole asuintalon Natomaan edes mahdollista vaikuttaa.

Ap

^ natinaan

Ap

Mua hämmentää se, että täällä heti pohditaan onko lapsella leluja, nariseva talo tai tarpeeksi virikkeitä?! Ihan kuin se olisi vanhempien vika jos lapsi ei halua olla yksin! Se on KEHITYSVAIHE. Vinkkejä siihen kai kysyttiin???

Kuulostaa siltä, että lapsi on ahdistunut. Kokeilkaa sitä koulupsykologia tai yrittäkää saada tukea vaikka omalla rahalla joltain psykoterapeutilta. Mieluummin sellaiselta, joka osaa kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä. Googleta mielenterveystalo.fi ja cool kids. On varsin tavallista, että lapsilla on ahdistuneisuutta. Siihen voi ja kannattaa hakea apua. Kyllä se siitä lähtee sujumaan!

Lapsilla on noita vaiheita. Yhdeksänvuotias on vielä pieni. Ei se pieni paha mielikään mikään maailmanloppu ole, ja toi vaihe menee varmaan nopeasti ohi, niin kuin on alkanutkin. Älkää tehkö asiasta numeroa, lapsi on toisinaan vähän aikaa yksin kotona ja sillä hyvä. 

Minkälainen on lähikirjastonne? Meidän lähikirjasto on koululaisten suosiossa ja paljon näkee siellä lapsia tekemässä koulun jälkeen läksyjään, voisiko samanlainen järjestely sopia teillekin ja tulisi samalla luppoaika käytettyä tehokkaasti?

Jos mikään muu ei kelpaa kuin olla kotona vanhempien kanssa niin onhan siinä ehkä vähän semmosta "emmä haluu" -vibaa, josta sitten tietty versoo varmaan ihan oikea ahdistus kun lapsi tarpeeksi miettii asiaa.

Itse varmaan toteaisin että ei ole nyt vanhempien mahdollista olla niin paljon kotona, eli lapsi voi valita haluaako olla esim. koulun kirjastossa vai itsekseen kotona vai kaverin luona silloin kun kavereille sopii. Johda keskustelu siihen että minkä mahdollisista vaihtoehdoista hän haluaa valita, äläkä jää surkuttelemaan pitkäksi aikaa sitä että ette voi olla koko ajan kotona.

Mä olin ekaa kertaa yksin muutaman tunnin kun olin 6v. Muistan vieläkin sen kutkuttavan ja jännittävän tunteen. Halusin jäädä yksin kotiin kauppareissun ajaksi.

Mielestäni normaalin 10vn pitäisi olla enemmänkin innoissaan kun kauhuissaan siitä, että on hetken yksin. Keskustelkaa mikä siinä yksinolemisessa on niin kamalaa?