Te, joilla välttelevä kiintymyssuhdehäiriö/sellainen kumppani...?

Mulla varmaan on, paitsi että en pidä sitä häiriönä tai ongelmana. En edes haluaisi sitoutua mihinkään loppuelämän parisuhteeseen. Olen sarjamonogaaminen, eli haluan välillä suhdetta, sitten se jossain vaiheessa alkaa tympiä, sitten eroan, olen taas jonkun aikaa (joskus jopa vuosia) yksin, sitten taas ehkä suhde. Miksi tämä olisi mikään ongelma?

Minkä ikäisiä olette? Kuinka pitkiä suhteita?

Vierailija kirjoitti:

Mulla varmaan on, paitsi että en pidä sitä häiriönä tai ongelmana. En edes haluaisi sitoutua mihinkään loppuelämän parisuhteeseen. Olen sarjamonogaaminen, eli haluan välillä suhdetta, sitten se jossain vaiheessa alkaa tympiä, sitten eroan, olen taas jonkun aikaa (joskus jopa vuosia) yksin, sitten taas ehkä suhde. Miksi tämä olisi mikään ongelma?

Kyllä se voi olla suurikin ongelma vastapuolelle, joka joutuu kokemaan mahdollisen hylätyksi tulemisen ja surun. Vai kerrotko heti alkuun, että haluat seurustella vain vähän aikaa? Silloinkin toinen herkästi toivoo enemmän, että mielesi muuttuisi. Parasta olisi olla satuttamatta muita ihmisiä omalla traumallaan.

T. itsekin kiintymyssuhdetraumainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla varmaan on, paitsi että en pidä sitä häiriönä tai ongelmana. En edes haluaisi sitoutua mihinkään loppuelämän parisuhteeseen. Olen sarjamonogaaminen, eli haluan välillä suhdetta, sitten se jossain vaiheessa alkaa tympiä, sitten eroan, olen taas jonkun aikaa (joskus jopa vuosia) yksin, sitten taas ehkä suhde. Miksi tämä olisi mikään ongelma?

Kyllä se voi olla suurikin ongelma vastapuolelle, joka joutuu kokemaan mahdollisen hylätyksi tulemisen ja surun. Vai kerrotko heti alkuun, että haluat seurustella vain vähän aikaa? Silloinkin toinen herkästi toivoo enemmän, että mielesi muuttuisi. Parasta olisi olla satuttamatta muita ihmisiä omalla traumallaan.

T. itsekin kiintymyssuhdetraumainen

Juuri tämä. Itse en ainakaan halua satuttaa tietoisesti muita ihmisiä, enkä koe että kenellekään olisi oikeasti mielekästä vaihtaa kumppania vähän väliä. Se on enemmänkin persoonallisuushäiriöistä käytöstä kuin kiintymyssuhdehäiriöistä, missä kuitenkin kaikilla on tarve läheiseen suhteeseen, osa ei vaan pysty siihen samalla tavalla ja triggeröityy omien traumojen takia helposti. 

Mä haluaisin kyllä löytää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voitaisiin yhdessä näitä traumoja kehittää. Ja ei, en ole mikään parikymppinen, vaan keski-ikäinen. 

Itse haluaisin myös eheyttää kiintymyssuhdetraumaani. Se on oireillut elämässäni niin, että olen kipeästi kaivannut kumppania, mutta jättänyt leikin sikseen parin tapaamisen jäljeen kun ahdistus on kasvanut liian suureksi (enkä ole siksi halunnut sitoa toista itseeni etten satuttaisi). Tai sitten olen ihastunut saavuttamattomaan ihmiseen ja kokenut valtavia sydänsuruja, kun suhteesta ei tullutkaan mitään. Tosi surullista. Onko joku pystynyt eheytymään ja jos on niin millä tavoin? Olisiko joku tietty terapiamuoto tähän hyvä? Olen muuten käynyt aikoinaan terapiassa useita vuosia. Terapiassa käsiteltiin paljon myös lapsuuttani, mutta en ole huomannut sillä olleen suurta vaikutusta kiintymyssuhdepulmiini..