Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit ja -isät, miten kestätte tylsyyttä?
18.09.2022 |
Olen 2-vuotiaan lapsen hoitovapaalla oleva isä. Ja kärsin kovasti arjen yksitoikkoisuudesta. Ajattelin, että tämä olisi hyvää aikaa tehdä kaikkea pientä itseäni kiinnostavaa, mutta se ei onnistu. Pakolliset lapsenhoitoon liittyvät tehtävät eivät vie paljoa aikaa, mutta lapsi itse vaatii jatkuvaa huomiota, joten en voi keskittyä mihinkään muuhunkaan päivän aikana. Elämä on vain hiekkalaatikon, kylpyammeen, ruokapöydän jne ääressä istumista, ja kiinnostuksen teeskentelyä. Onko vinkkejä miten voisin parantaa viihtyvyyttäni?
Kommentit (17)
Jos pidät musiikista, kuunnelkaa kivaa musiikkia lapsen kanssa ja tanssikaa. Käykää eri puolilla kotiseutua retkillä, eväät mukaan. Pelaa lapsen kanssa palloa. Juttele lapsen kanssa. Vie hänet uimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lapsi rinkkaan ja kohota kuntoasi kävelemällä. Käykää kirjastossa. Osallistukaa kerhoihin.
Tuliko jotenkin yllätyksenä ettei taapero leikikään yksin hiljaa koko päivän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hoito on tylsyyden sietämistä.
Sun tehtävä on antaa virikkeellistä varhaiskasvatusta sun lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on lapsenhoitovapaa eikä mitää omaa harrastelomaa.Mutta ei se aika tarvitse kotiin olla sidottuna.Lapsi mukaan ja metsään,kaupungille,tapahtumiin jne...
Pienet lapset on aikuisen näkökulmasta tylsiä. Kyllä sen kestää, kun kyseessä on oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelitko sinä puuhailla autotallissa vanhempainvapaalla? Vai käydä vaeltamassa? Kirjoittaa gradun loppuun?
Mikä se oli se oma juttu, mitä ajattelit tekeväsi?
Kannattaa ottaa lapsi mukaan kaikkeen tavalliseen puuhaan, eikä jäädä istumaan hiekkalaatikolle joka kerta. Ja itse kävin aina suihkussa lasten kanssa, jolloin siinä samalla peseydyin itse ja tämä vapautti lisäaikaa iltaa kun lapset nukkui. Minä siis olin usein yksin lasten kanssa kun miehellä reissutyö.
Kaksivuotias ei kauaa ole niin vahdittava kuin nyt. Mutta itse en totuttaisi lasta siihen että olen hänen viihdyttäjänsä hereilläoloajan jokaisena hetkenä.
Oli se kyllä tosi kuluttavaakin. Se tylsyys. Vieläkin muistan vaikka lapsi on kohta aikuinen. Ei enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne muut asiat sitten on mitä tahtoisit tehdä?
Lapselle opetetaan elämää ja elämänarvoja jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Lapselle kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sinun tehtäväsi on ihmetellä yhdessä lapsesi kanssa ja opettaa elämäntaitoja, kuten ruoanlaittoa, pyykinpesua, auton korjausta, luonnon ihmeitä jne. Voitte lainata kirjastosta kirjoja ihmisen anatomiasta tai miten kaikki toimii (autot, raketit).
Oma rajoittunut mielikuvituksesi kehittyy ja opit itsekin paljon uutta. Lisäksi saat lapsesi vankkumattoman ihailun ja kiintymyksen, kun teette yhdessä kaikkea kivaa ja kehittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle opetetaan elämää ja elämänarvoja jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Lapselle kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sinun tehtäväsi on ihmetellä yhdessä lapsesi kanssa ja opettaa elämäntaitoja, kuten ruoanlaittoa, pyykinpesua, auton korjausta, luonnon ihmeitä jne. Voitte lainata kirjastosta kirjoja ihmisen anatomiasta tai miten kaikki toimii (autot, raketit).
Oma rajoittunut mielikuvituksesi kehittyy ja opit itsekin paljon uutta. Lisäksi saat lapsesi vankkumattoman ihailun ja kiintymyksen, kun teette yhdessä kaikkea kivaa ja kehittävää.
Minulla on jo lapseni vankkumaton ihailu ja kiintymys. Mutta ei kaksivuotias vielä ymmärrä auton tai raketin toimintaa. Eikä varsinkaan osaa sellaisia korjata. Lapsentasoiset kirjatkin on aika äkkiä luettu. Ja kun sitä samaa kirjaa pitää lukea 50. kertaa, niin en voi mitään sille että se on minulle yksinomaan tylsää.
Ja vastauksena jonkun muun kysymykseen, olin ajatellut esim. harjoitella erään instrumentin soittoa, lukea kiinnostavia romaaneja yms.
ap
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset on aikuisen näkökulmasta tylsiä. Kyllä sen kestää, kun kyseessä on oma lapsi.
En ole ap, mutta tämä oli ehkä suurin kusetus ikinä! Hoidin jonkun verran pikkulapsia ennen omien saamista, ja kaikki hoki tuota samaa. Ja oma kokemus oli, ettei todellakaan ole yhtään helpompi kestää oman lapsen kanssa. Pikemminkin päinvastoin, kun piti sietää pettymyksen tunteet omaa jälkikasvuaan kohtaan, mitä muiden lapsia hoitaessa ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset on aikuisen näkökulmasta tylsiä. Kyllä sen kestää, kun kyseessä on oma lapsi.
En ole ap, mutta tämä oli ehkä suurin kusetus ikinä! Hoidin jonkun verran pikkulapsia ennen omien saamista, ja kaikki hoki tuota samaa. Ja oma kokemus oli, ettei todellakaan ole yhtään helpompi kestää oman lapsen kanssa. Pikemminkin päinvastoin, kun piti sietää pettymyksen tunteet omaa jälkikasvuaan kohtaan, mitä muiden lapsia hoitaessa ei ollut.
Joo, tunnistan ton. Pettymys omaan lapseen on kyllä aikamoinen tabuaihe, mäkään en ole uskaltanut siitä kenenkään kanssa jutella.
Metsäretket lapsen kanssa. Tutkitte kivet, kannot, sienet jne ja eväät mukaan. Vaihtakaa eri alue ulkoiluun. Kyllä sitä keksii kaikkea mikä ilahduttaa teitä tai yritän antaa vinkkejä. Perhekerhojakin on