Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ahdistaa...
30.10.2006 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä muutaman vuoden ja tänä aikana olen myös tutustunut hänen äitiinsä. Anoppi on sellainen touhottaja ja aina oikeassa. Ei suutu jos on eri mieltä kuin hän, mutta eipä paljoa tee mieli puhua hänen kanssaan, koska oma mielipiteeni on aina väärä. Mieheni (ja koko heidän sukunsa) on niin tottunut anopin luonteeseen, joten hän ei oikein ymmärrä miksi minua ahdistaa olla siellä. Minusta olisi mukava jutella anopinkin kanssa, mutta en ehdi sanoa kuin pari sanaa, kun anoppi on keskeyttämässä ja kertomassa mitä mieltä itse on.
Tiedän olevani herkkä tässä asiassa, mutta jos kyseessä olisi vaikka mieheni täti, en edes kyläilisi hänen luonaan. Viikonloppuna taas tuli nähtyä millainen persoona tämä anoppi on ja siksi tulin avautumaan tälle palstalle.
Kommentit (12)
Opettele sinäkin ottamaan sama asenne kuin muutkin anopin tuntevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olen ollut suvussa niin vähän aikaa etten ole vielä oppinut kuuntelemaan " toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" . Tiedän, että joillain on paljon isompia ongelmia anoppiensa kanssa.
En voi olla ajattelematta mitä tapahtuu, kun saamme lapsia tai tapahtuu joku suurempi elämänmuutos. Sitä nimittäin anoppi tulee ruotimaan jokaisen kanssa, joka vain jaksaa kuunnella.
Kyllä sinä opit suhtautumaan oikein ajankanssa, älä stressaa äläkä laita liikkaa painoarvoa hänen puheille.
Onko miehesi muuten ainut lapsi? Tai kuuluuko sisarussarjaan yhtään tyttöä?
Anopilla on kaksi poikaa, joista mieheni on nuorempi. Kaikilla ex-tyttöystävillä on ollut samanlaisia tunteita anoppia kohtaan, joten en ole " yksin" asiani kanssa..
ap
Miksi edes tarkemmin kertoisit teidän asioista hänelle, jos hän ei pysty pitämään informaatiota omana tietonaan. Jos hän iloisesti haluaa hoitaa puhumisen, anna hänen tehdä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Anopilla on kaksi poikaa, joista mieheni on nuorempi. Kaikilla ex-tyttöystävillä on ollut samanlaisia tunteita anoppia kohtaan, joten en ole " yksin" asiani kanssa..ap
Minunkaan mihellä ei ole siskoja, olisikohan nyt aihetta johtopäätöksiin :)
Harmi vain ettei lapsia voi saada tai ostaa uutta asuntoa ilman, että anoppi huomaisi :).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siitä voisi päätellä jotain, mutta eräällä exälläni oli myös isoveli eli ei siskoja ja siinä perheessä äiti oli ihan normaali. Tämä on se poikkeus joka vahvistaa säännön :D
ap
Mielestäni ei ole oikeaa kanssakäymistä sellainen, että vain toinen puhuu ja toisen täytyy aina vain joustaa. Kyllä suhteen luomiseen tarvitaan kaksi osapuolta, joista molemmat osaavat myös kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppini aina paasaa kuinka hänellä oli vahva ja mahdoton anoppi:) Oma anoppini ei näe käyttäytyvänsä monessa asiassa mielestäni röyhkeästi ja kaikennäköisiä töksäytyksiä olen vuosien saaatossa kuullut. No, olen pari kertaa sanonut kunnolla vastaan ja pyytänyt hieman mettimään käytöstään ja nokkansa työntämistä esim. toisen poikansa perheen elämään. Toinen miniä on nimittäin minua paljon arempi ja on useast loukkaantunut anopille verisesti ilman, että anoppi edes ymmärtää käytöksessään mitään väärää.
Nyt vuosien saatossa särmät ovat jo hioutuneet, enkä enää ota itseeni anopin tahattomia (?) lausahduksia. Paljon asiaan vaikuttaa mieheni käytös, koska tiedän ettei mieheni ole millään muotoa vanhempiensa marionettinukke. Paras keino halllita mahdoton anoppi on ottaa ihan reilusti etäisyyttä.
suhteet voi olla asialliset, mutta ei anopin kanssa tarvitse olla sydänystävä.
kaikkien kanssa ei vaan tule loistavasti toimeen, vaikka yhteyksissä pitääkin olla. Mutta ei tuo kovin pahalta kuuulosta, ihan tavalliselta hölösuulta vain. Asenne kohdalleen (" puhukoon mitä puhuu" ), niin pärjäätte.