TAMMIKUISET VKO 44

Poika tuli kipeeksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lauantaina oli kova kuume ja poika oli niin reppana. Nukkui ja itki vain. Aamupuuron ja lounaan oksensi, mutta onneksi suostui syömään vähän hedelmäsoseita ja sitten tissiteltiin ahkerasti ja juotiin paljon vettä. La-su yö meni ihan pipariksi, heräsi varmaan 10 kertaa tissille. Eilen oli onneksi jo parempi, ei kuumetta enää. Viime yö meni jo vähän paremmin, heräsi viitisen kertaa, mutta sitten parkui oikein urakalla aamuyöstä. Oli oikein sellaista sydäntä särkevää kipuitkua, ei meinannut rauhoittua millään. =( Hiukkasen äitiä väsyttää, mutta eiköhän se tästä. Nyt poika jaksaa jo touhuta, vaikka vieläkin on hiukan kipeän oloinen ja on vähän yskää ja limaa kurkussa. Mutta parempaan päin onneksi. Saa kyllä olla onnellinen, että poika tulee ekan kerran kipeäksi vasta yhdeksän kuukauden iässä. On noi pienet sen verran reppanoita ollessaan kipeinä.



Päikkäreistä kyselin viime pinossa ja joku sieltä vastailikin. Rytmit menee varmaan muutenkin uusiksi nyt sairastelun ja kellojen kääntämisen vuoksi, joten en tiedä, josko yrittäisi saada pojan nukkumaan vain kahdet päikkärit niiden entisten kolmen sijaan. Toivottavasti silloin ne myös pitenisivät.



Ei kai tässä kummempia. Kivaa ja talvista viikkoa kaikille! =)



Ansu79 ja poika 9kk

Meillä kävi just samalla lailla, kun sulla ansu, että kun yritettiin jotain uutta rytmiä saada vauvalle, niin eikö heti alkanut flunssat ja muut. Ei paljoo viitti uusia rytmejä opettaa, kun kipeenä ne menee kuitenkin uusiksi... Yritettiin nimittäin 8kk iässä saada yöstä tuttipulloa pois (ja miksei päivästäkin), niin viikon verran menikin aika hyvin, ettei pulloa tarvinnut, mutta sitten alkoi flunssa kausi. Pojalla on ollut syksyn aikana 2 kuume-räkä-yskä-tautia ja nyt sitten ollaan parantumassa ensimmäisestä korvatulehduksesta. Kyllä nuo yöt on kyllä välillä yhtä hulabaloota...



Gallupin tynkää tässä myös teille: Mitkäs ovat lempilaulujanne tai loruja, mitä vauvoille laulatte/loruilette?



Kiva ois saada vinkkejä. Itse olen aika vähän lauleskellut, mutta " Aa tuuti pientä..." rauhoittaa monesti esim. autossa, jos vauva itkee. Muuten olen lauleskellut mm. Pientä nokipoikaa. Lorujen sanatkaan ei aina tahdo mieleen tulla, mutta Körö körö kirkkoon-lorua on tullut vauva sylissä hyppyytettyä.



T:vikli80 ja poju (22.1.)

Eli siis tänne ei kummosia. Ylhäälle puhkes uus hammas. Päiväunista joku kyseli. Meillä niitä nukutaan sillon kun nukuttaa, mutta noin niin kun pääsääntösesti ekat unet on puolen päivän maissa (aamulla herätään klo 7-9 yleensä) ja toiset sitten joskus ehkä neljän jälkeen iltapäivällä. Unien kesto on vaihtelevasti puolesta tunnista pariin tuntiin. Joskus saattaa illalla ennättää nukahtaa viel pienille kolmansille unille. Yöunille menee kymmenen maissa, mutta joskus ehkä jopa vasta puolilta öin, mutta jos me mennään nukkumaan vaik kymmeneltä, ni poju kyllä aikansa touhkastuaan nukahtaa viereen tissille.

Joku kyseli loruista ja lauluista. Mä laulelen kaikkee mitä mieleen tulee. Lastenlauluista ehkä eniten tulee laulettua Lohikäärme Puffia, Tuu, tuu tupakkarullaa, Mennään hiljaa jne... Loruista Körö-körö kirkkoon, Kierrän, kierrän kaupunkia, Aa, aa ankkaa jne...

Pitää mennä ettiin poju, taitaa karata kirjaston hyllyjen väliin=)



Millamalla ja poju 9kk

Eipä tänne mitään ihmeitä kuulu, aikani kuluks aloin kirjottelemaan kun lapset nukkuu.

Meillä ollaan vanhassa ajassa vielä, illalla seittemän aikaan untenmaille ja aamulla kuudelta ylös. Eiköhän se muutamanpäivän sisään vaihdu.

Meillä neitit siis alkaa klo 20-20.30 untenmaille välillä jopa 19.30 ja heräilevät 7-8 maissa aamulla.

Päiväunia pääsääntöisesti nukkuu yhteensä 4-5 tuntia päivällä 2-3 erässä, riippuen kuinka pitkiä unet on.



Sanojakin löytyy:) Äiti, anna sekä nam,nam. Muutenki juttelu aika rytmikästä ja äänekästä..:)

Nälkä kun yllättää ja varsinki yöllä neiti sanoo anna, anna ja oikein vaativalla nälkäisellä äänellä, meinaa nauru päästä kun niin anoo:))Sitten hyrähtelee " hö, hö, hö, hö, hö, höö" tyytyväisenä kun tissin suuhun saa;)))

Äitiä hokee alati ja jos pyytää sanomaan äiti niin se tulee kuin tykin piipusta välillä äittä ja välillä äiti. Oikein kun on nälkä ja ruokaa joutuu vähän odottamaan huutelee anna, anna ja kun vihdoin lusikka suuhun kerkeää niin nam, nam sanoo neitin suu. Ihanan kuuloista:)

Rintaa syödään siis edelleen ja kiinteä kuin kiinteä maistuu myöskin hyvin.



Taidot senkun karttuu. Eilen otettiin ensimmäinen askel ilman tukea:)) Ikää neitillä muutamapäivä yli 9kk. Tuskin vielä alkaa käveleen, vähän sattumankauppaa tuo askel varmaan oli.

Seisoo jo aika pitkiä pätkiä tuetta. Tasapaino on kyllä jo tosi hyvä, et toisaalta ei yhtään ihme vaikka kävelemään lähtiski tässä muutaman viikon sisällä.

Tukien menee kuin tuulispää jo, ihan sama mistä pitää kiinni vauhti on aina yhtä kova.



Mitäs muuta, kova on mun perään. Jos huomaa että poistun huoneesta, itku tulee taatusti. Mutta jos ei huomaa niin leikkii yksikseen pitkät pätkät. Tyytyväinen neiti joka tykkää touhuta yksin ja siskon kanssa. Sisko on aivan mahottoman tärkeä. Aamulla ekaks ku sängyllä ylös nousee, kattelee ovelle että jokos se sisko sieltä kohta tulee.

Omaatahtoa löytyy, jos ei saa sitä mitä haluaa metakan nostaa taatusti. Lauhtuu kyllä yhtä nopeaa.

Kengät, kaukosäätimet, lehdet ja laatikoitten tyhjääminen jne..on aivan mahottoman ihania juttuja. Ei niinkään omat lelut kiinnosta vaan kaikella kielletyllä leikkiminen olis kivaa. Mitä omalaatuisimpia kötystyksiä ollaan tehty laatikoihin mihin neitillä ei ole mitään asiaa.



Vesirokkoa odotellaan tälle tai ensviikolle, altistuttiin parisenviikkoa sitten vahingossa. No sittenhän se on sairastettu jos nyt tulis. Lapset ei ole sairastanu enkä minäkään tiettävästi.

Että vähän jännittää kuinka kovana se muhun tulee jos tulee..

Onko teistä kukaan sairastanu sitä aikuisiällä?



Terveisin Vell@ ja lapset

Hei,



mun laululistalle ei ole vielä päässyt kuin neljä laulua, koska en ole viitsinyt opetelle muita: Lapin äidin kehtolaulu, Sininen uni, Päivänsäde ja Menninkäinen sekä Ihme ja Kumma. Pitäisi aktivoitua ja opetella lisää. On päässyt sanat unohtuun, vaikka sävel on muistissa lapsuudesta.



Meilläkin yöt oli kauheita vielä yli viikko sitten. Olin kaksi viikkoa yksin pojan kanssa ja hän nukkuin mun vieressä pinnasängyssä. Välillä piti rauhoitella tunnin välein ja joskus onnella vain kahden tunnin välein. Nukahtaminen illalla saattoi kestää kovan huudon kanssa tunninkin.



No, sitten mies oli viikon kotona ja siirrettiin Titus omaan kämppään. Unet rauhoittu viikon ajan joka yö paremmaksi. Eilen yö meni vaan yhellä rauhottelulla vasta viideltä! (No, nyt kun täällä kehuskelen meidän hyvällä onnella ja mies on taas kaksi viikkoa pois, niin varmasti yöt taas menee risaiseksi...)



Huomasin, että ensinnäkin Titusta häiritsi kun tulin itse yhdeltätoista nukkumaan. Heräsi mun huoneeseen tullessa aina noin vartin sisällä. Hänet nukutan aina unille kasilta. Kolmen tai neljän aikaan oli aina tosi vaikee saada rauhalliseksi. Saattoi huutaa puolikin tuntia. Rinnasta ei ollu mitään apua mihinkään, ei alkunukutukseen tai yörauhoitteluun. Oikeestaan vaan innostu leikkiin rinnalla ja sitten oli taas aloitettava alusta.



Suurin virhe minkä tein oli, että otin pojan lähes aina syliin rauhoteltavaksi ja hän usein nukahti syliin illalla ja sitten laitoin sänkyyn. Mies nukutti sänkyyn pepusta täryyttämällä ja sitten kun rauhoittui piti vaan kättä selällä ja pepulla kunnes nukahti. Jos ei rauhoittunut jätti yksin huutamaan alle viideksi minuutiksi. Sen jälkeen aina rauhoittui täryyttelyllä ja nukahti.



Eka ja toka yö kun Titus oli omassa huoneessaan meni juosten meidän ja hänen huoneen väliä, mutta ollenkaan en ottanut syliin ja hyvin rauhoittui sänkyyn. Siitä lähtien rauhoittelun määrä väheni aina yhdellä per yö. Nyt hän usein huutelee ja itkee hiljaa unissaan, mutta jatkaa ilman rauhoittelua itsekseen uniaan. Kyllä sen erottaa onko se uniitkua vai " äiti tänne heti" -hätähuutoitkua.



Summasummarum: meillä ainakin järjestelmällisyys auttoi eli oma huone, nukutus omaan sänkyyn ilman syliä ja yöllä ei oteta syliin, rintaa ei anneta, koska se neste virkistää ja vaippa kastuu ja pissailu tekee unesta rauhatonta, mennään rauhotteleen vasta kun huutaa tarpeeksi lujaa eli pienestä ininästä ei hätkähdetä.



Toivottavasti on apua jollekin meidän kokemuksista! Nimimerkillä. puolitoista viikkoa sitten olin ihan puolikuollut, nyt jaksaa kuin ennenkin. Uusi vauva tänne! Hmm... raskaaksi tulo vain hankalaa kun mies matkoilla...

onpa tosiaan ollu kiireinen lokakuu ku ei oo koneelle ehtiny pahemmin istumaan. Meillä mies on nyt kolmatta viikkoa vanhempainvapaa+isyysvapaalla ja kyllä on ollu ihan mukavaa vaihtelua. Ite on ehtiny siivoomaan paikkoja mitkä on ollu ihan mullinmallin ajanpuutteen vuoksi. Ja todella sopivaan aikaan alkokin vapaat ku poika oppi juuri silloin nousemaan seisomaan. Nyt kävelee tukea vasten ja välillä kokeilee kuinka pysyy seisomassa ilman tukea, no hetken onnistuu mut sitten kutsuu maankamara :)



Meillä ei olla nyt sairasteltu onneks, mutta jaloissa näyttää olevan jotain ihottumaa. Sellasta karheeta on iho kauttaaltaan pohkeiden kohdalta ei muualta, ei oo punanen eikä näytä millään tavalla poikaa haittaavan. Outoa mut ei lääkärikään mitään sanonu.



Päikkäreitä meillä vedellään yleensä 2 toiset 10 aikaan ja toiset 14 aikoihin, jos harrastukset ei siirrä niitä. Toista tuntia nukkuu kerralla, joskus jopa 3 tuntia =) meillä vaan on toi poliisiasema vieressä ja tuntuu että välillä hälyajot herättää pikku nukkujan :(



Yöt menee vaihdellen välillä herää vaan kerran välillä huutaa pitkin yötä eikä välttämättä rauhotukaan ihan helposti, mutta aina kuitenkin " nukkuu" 12-13 tuntia, menee nukkumaan puol 8 aikaan. Eikä edes kellon siirtäminen ole haitannut tuota rytmiä :)



Ruokailu syö ihan hirveen hyvällä ruokahalulla kaikkea, pitäis varmaan ite tehdä ruokaa ku tuntuu että koko ajan saa olla ostamassa ruokapurkkeja. No omaa laiskuutta. Vastiketta menee 4 dl ja vettä varmaan 1 dl nokkiksesta, illalla ja aamulla tisutellaan joskus yöllä ottaa hörppyä.



Liikkuminen no nyt ei puutu enää ku se ilman tukea käveleminen.

Potalla käy joka päivä heräämisen jälkeen ja joskus ruokailun jälkeen, on kyllä vaippojen määrä vähentyny ku pottaan tekee usein asiat :)



Kaitpa tässä nyt oli " tärkeimmät" =)



Syksyn jatkoa ja talven odotusta kaikille

Kiti & poitsu 9kk