Pikkutyttöjen äidit! Välittävätkö lapsenne teistä?

Kiitos kaikille vastauksista ja kertomuksistanne. :) En tosiaan tiedä mistä syystä saan kuulla moisia kommenteja. Valtaosa näistä kommentoijista on poikalasten vanhempia, että ehkä sitä kautta tullut joku stereotypia millaisia tytöt ovat kun siitä ei ole kokemusta. Tai sitten ovat aina halunneet tyttöä eivätkä ole saaneet, joten haluavat sitten minultakin "pilata" sitä iloa? Tosin mainitsemani kaverimies on tytön ja pojan isä. Mutta jos hänen tytär on tuollainen niin tuskinpa sitä voi silti kaikkiin yleistää.

Poikalasten (siis jos on pelkkiä poikia) äidit on joskus aika... Persoonallisia. Erikoisia käsityksiä tytöistä ja tyttöjen äideistä. Ottaen huomioon, että ovat tyttöjä olleet itsekin.

Olen kuullut käsityksiä siitä, miten tyttöjen kanssa vain laittaudutaan ja shoppaillaan. Tytöt on juurikin isien kanssa, rahaa palaa kaikkeen turhaan jnejne. Sellaista juttua mihin törmää poikien äidit - ryhmässä.

Mulla itselläni on kolme tyttöä. 7v, 5v ja 1v. 1v on selvästi tällä hetkellä isin tyttö, joskin isä oli hänen kanssaan myös pitkään kotona. 7v on kaunistautuja, mutta vihaa shoppailua ja 5v sitten rämäpää, joka tykkää shoppailla. Tasaisesti meidän molempien kanssa ovat kaikki. Halimassa ja hauskaa pitämässä.

Lapset on kaikki sukupuolesta riippumatta omia persooniaan aina ja tuollainen stereotypioiden viljely on tyhmää.

Itse olin ihan puhtaasti isän tyttö. Mutta se johtui siitä, että äidin mielestä olin aina tiellä. Isän kanssa käytiin kalastamassa, korjattiin autoa ym. Äiti jos teki jotain, niin sain hiljaa katsoa vierestä. Väitän että vanhempien suhtautuminen lapsen apuun ja osallistumiseen oikeasti ratkaisee paljon siinä, kenen kanssa lapsi haluaa viettää aikaa.

Kaikki lapseni, niin tyttäret kuin poikanikin ovat läheisiä kanssani. Jos suhdetta äitiin väitetään vaikeaksi se johtunee siitä, että yleensä lapset näyttävät äidille helpommin kaikki tunteensa, myös negatiiviset.

Riippuu sitten äidin itsetunnosta miten sen ottaa, pystyykö ajattelemaan sen luottamuksen osoituksena vai ottaako sen loukkauksena. Äiti on usein turvallisin ja saa sitten välillä toimia tunteiden varaventtiilinä kun on paha olla.

Vastaavasti saa sitten niitä ihanimpia rakkaudenosoituksiakin💞

Isää yhtään vähättelemättä, hänellä on taas oma roolinsa.

Lapsi rakastaa sitä vanhempaa, jolta hän saa rakkautta.

Kyllä pojat yleensä uhmaavat enemmän ja ovat muutenkin haastavampia. Pojat ilmaisevat tunteita vähemmän. Nepsy-pojilla varsinkin se elämä voi olla vanhemmille aika kamalaa. Ole iloinen, että saat tytön.

Terveisin ex-neuvolan täti

Lapsi kiihtyy enemmän siihen vanhempaan, jolta saa enemmän huomiota. Myös persoonallisuuksien yhteensopivuus vaikuttaa. Mutta en suosittele, että huomioinnin kanssakaan mennään överiksi ja aletaan kilpailemaan kumppanin kanssa. Et halua kasvattaa mitään maailmannapaa. Olkaa vaan normaaleja välittäviä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sulle on yritetty uskotella? Mulla on kolme tyttöä, 2v, 4v ja 6v ja kyllä minusta on koko ajan tuntunut, että lapseni välittävät minusta ja ovat kyllä aina tähän asti olleet enemmän mun perään kuin isänsä, vaikka kyllä isäkin on tärkeä. Unohda tuollaiset puheet.

Kiitos kommentistasi. Voi olla että tunnen vaan outoja ihmisiä.

Etenkin miespuolinen kaveri jauhaa tuota, kommentteja mitä olen saanut kuulla: "lapsi tulee rakastamaan kaikkea tekemistä isän kanssa, mutta äidin kanssa se on vaan pakkopullaa." "Sulla ja tyttärellä tulee sitten olemaan paljon monimutkaisempi suhde, kannattaa varautua siihen että miehelläsi on lapsen kanssa paljon helpompaa." "Niiden välillä tulee olemaan niin vahva suhde että ei kannata haaveilla samanlaisesta." Yms..

Sulla on kyllä todella outo miespuolinen kaveri, joka ilmeisesti haluaa pahoittaa sun mielen hinnalla millä hyvänsä.

Jos mä tulisin raskaaksi niin en tosiaan tiedä kumpaa sukupuolta toivoisin. Tärkeintä olisi saada lapsi. Tytöt on usein helpompia lapsia ja rauhallisempia, mutta pojille maailma on helpompi ja pikkupojat ovat niin supersöpöjä! Mä en ymmärrä näitä "Hyi en voisi olla tytön äiti"-tyyppejä.

Mun ystäväpiirin 25-35-vuotiaissa naisissa lähes kaikilla on jollain tavalla vaikea suhde isään. Niin on kyllä hyvin monella miehelläkin. Kuulostaa todella oudolta tuo ap:n aloitusviesti, vaikka toki ajat ovat paljon muuttuneet ja isät keskimäärin varmasti hyvin erilaisia kuin omassa lapsuudessa. Silti jotenkin veikkaisin, että kyllä ne äidit ovat useammin tytöille jotenkin emotionaalisesti läheisempiä kuin isät. Toki hyvässä ja rakastavassa perheessä lapsi todennäköisesti suhtautuu molempiin vanhempiin rakastavasti.

Kaffebulla kirjoitti:

Kyllä pojat yleensä uhmaavat enemmän ja ovat muutenkin haastavampia. Pojat ilmaisevat tunteita vähemmän. Nepsy-pojilla varsinkin se elämä voi olla vanhemmille aika kamalaa. Ole iloinen, että saat tytön.

Terveisin ex-neuvolan täti[/quote

Meillä on kyllä poika ollut paljon helpompi, vaikka on nyt murrosiässä 16.v. On luonteeltaan rauhallisempi kuin tyttö 12.v, jolla jo reilun vuoden verran ollut ovien paiskomista ym. ja tunteet kuohahtavat herkemmin. Meillä kyllä tytöstä on tullut enemmän isin tyttö, varmaan johtuu nyt tuosta alkavasta murrosiästäkin, että äiti ei kelpaa ja kuulee näitä mee pois, ei kiinnosta.