Pikkutyttöjen äidit! Välittävätkö lapsenne teistä?

Mitä ihmettä sulle on yritetty uskotella? Mulla on kolme tyttöä, 2v, 4v ja 6v ja kyllä minusta on koko ajan tuntunut, että lapseni välittävät minusta ja ovat kyllä aina tähän asti olleet enemmän mun perään kuin isänsä, vaikka kyllä isäkin on tärkeä. Unohda tuollaiset puheet.

Itselläni ei lapsia ole, mutta muistan sekä itseni että siskoni olleen juurikin isän tyttöjä ja äidin kanssa on ollut vaikeat välit niin kauan kuin jaksan muistaa. Väitän kyllä, että vika on ollut äidin kasvatustyylissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sulle on yritetty uskotella? Mulla on kolme tyttöä, 2v, 4v ja 6v ja kyllä minusta on koko ajan tuntunut, että lapseni välittävät minusta ja ovat kyllä aina tähän asti olleet enemmän mun perään kuin isänsä, vaikka kyllä isäkin on tärkeä. Unohda tuollaiset puheet.

Kiitos kommentistasi. Voi olla että tunnen vaan outoja ihmisiä.

Etenkin miespuolinen kaveri jauhaa tuota, kommentteja mitä olen saanut kuulla: "lapsi tulee rakastamaan kaikkea tekemistä isän kanssa, mutta äidin kanssa se on vaan pakkopullaa." "Sulla ja tyttärellä tulee sitten olemaan paljon monimutkaisempi suhde, kannattaa varautua siihen että miehelläsi on lapsen kanssa paljon helpompaa." "Niiden välillä tulee olemaan niin vahva suhde että ei kannata haaveilla samanlaisesta." Yms..

Mustasukkaisten äitien panettelua.

Sukupuolella ei ole mitään tekemistä sen kanssa välittääkö lapsi vanhemmastaan. Se tapahtuu automaationa. Toki, jos äiti tai isä perseille, sitten voi käydä välittämisellekin huonosti. Mutta se on sitten äidin/isän oma valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sulle on yritetty uskotella? Mulla on kolme tyttöä, 2v, 4v ja 6v ja kyllä minusta on koko ajan tuntunut, että lapseni välittävät minusta ja ovat kyllä aina tähän asti olleet enemmän mun perään kuin isänsä, vaikka kyllä isäkin on tärkeä. Unohda tuollaiset puheet.

Kiitos kommentistasi. Voi olla että tunnen vaan outoja ihmisiä.

Etenkin miespuolinen kaveri jauhaa tuota, kommentteja mitä olen saanut kuulla: "lapsi tulee rakastamaan kaikkea tekemistä isän kanssa, mutta äidin kanssa se on vaan pakkopullaa." "Sulla ja tyttärellä tulee sitten olemaan paljon monimutkaisempi suhde, kannattaa varautua siihen että miehelläsi on lapsen kanssa paljon helpompaa." "Niiden välillä tulee olemaan niin vahva suhde että ei kannata haaveilla samanlaisesta." Yms..

Todella outoja kavereita sinulla, jos et ole joku outo trolli. Jos tämä on totta, tuolla miehellä on jotain omia traumoja suhteessa poikalapseensa, joita purkaa nyt ääneen. 

Öh, kyllä oma tyttäreni ainakin on kovasti äidin perään, haluaa syliin, silittelee, pussailee ja sanoo rakastavansa. Ei tietysti koko ajan, saa sen kanssa myös vääntää asioista, mutta silti. Isästään tykkää myös ja on oppinut isältä kinumaan, jos jotain haluaa, mutta kyllä äiti on vielä tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sulle on yritetty uskotella? Mulla on kolme tyttöä, 2v, 4v ja 6v ja kyllä minusta on koko ajan tuntunut, että lapseni välittävät minusta ja ovat kyllä aina tähän asti olleet enemmän mun perään kuin isänsä, vaikka kyllä isäkin on tärkeä. Unohda tuollaiset puheet.

Kiitos kommentistasi. Voi olla että tunnen vaan outoja ihmisiä.

Etenkin miespuolinen kaveri jauhaa tuota, kommentteja mitä olen saanut kuulla: "lapsi tulee rakastamaan kaikkea tekemistä isän kanssa, mutta äidin kanssa se on vaan pakkopullaa." "Sulla ja tyttärellä tulee sitten olemaan paljon monimutkaisempi suhde, kannattaa varautua siihen että miehelläsi on lapsen kanssa paljon helpompaa." "Niiden välillä tulee olemaan niin vahva suhde että ei kannata haaveilla samanlaisesta." Yms..

Miksi hengailet tuollaisten ihmisten kanssa? Itsestähän se on kiinni, millaisen suhteen lapsiinsa luo. Se suhde kun muodostuu ajan kanssa. Ei ole mitään valmista muottia. 

ei kannata uskoa kaikkea mitä av;lla sanotaan

Häh? Todellakin välittää minusta, niin kuin myös pikkuveljensä. Molemmat ovat (toistaiseksi) aina olleet enemmän minun perääni, kuin isänsä, vaikka heilläkin on lämpimät välit.

En oo koskaan kuullutkaan tollasta. Mun tyttö on vasta 2v mutta kertoo rakastavansa, antaa pusuja ja haleja. Ja yleensä haluaa että minä luen iltasadun tms.

Me miehen kanssa aina toivottiin tyttöä ja eka saatiin 2 poikaa, kun he olivat melkein jo aikuisia saatiin tyttö. Oon niin onnellinen hänestä, nyt jo koululainen. Nukutaan miehen kanssa erillään koska hän kuorsaa ja melkein jo toinen yö tyttöni nukkuu vieressäni, halitaan illalla, kuunnellaan äänikirjaa ja sit nukahdetaan sylikkäin. On lapset olleet molemmille rakkaita ja läheisiä me molemmat ollaan lapsien kanssa. Muistan kyl tuon et raskaana murehti ihan ihme asioista.

Olen nainen ja minulla on isääni lähinnä kohteliaan ystävälliset välit. Äidin kanssa olen hyvin läheinen ja hän tuntee minut paremmin kuin kukaan. Äiti ollut aina enemmän läsnä meille lapsille kuin isä. Myös veljelleni äiti on läheinen ja isä aika etäinen. Vanhemmista siis kiinni, millainen suhde tulee olemaan. 

Pötypuhetta. Lapset rakastavat vanhempiaan, jos nämä ovat suunnilleen kelvollisia. Ja mielellään noin pieninä viettävät aikaa sen kanssa joka vaan jaksaa touhuta. Mitä hittoa muutenkin, mulla on tyttöjä ja poikia mutta enpä tule edes ajatelleeksi että sukupuoli vaikuttaisi mihinkään kun ovat vielä pieniä lapsia.

Melkoista potaskaa sulle puhuttu, täytyy sanoa. Itse rakastin äitiäni valtavasti, ja niin myös oma (ainokainen) tyttäreni minua, äitiään. Eikä tosiaan koskaan ole tullut mieleenkään kaivata poikaa hänen tilalleen.

Yleisin tilanne jossa lapsi vieroksuu äitiä on se, jos isä on perheessä ylimääräinen lapsi ja se jonka kanssa tehdään kaikki hauska ja joka vähättelee äidin auktoriteettia äidin selän takana. Tämä ei ole lapsen vika vaan jommankumman tai molempien vanhempien. (Äiti on tiukkisvilijonkka, isä on mieslapsi tai sekäettä. Ja roolit voi tietenkin olla myös toisinpäin.)

Vanhempien tulee vetää yhteistä linjaa, joka myös määritellään yhdessä. Jos molemmat vanhemmat ovat sopivassa määrin sekä tiukkoja että rentoja, niin lapsella on turvallinen ja kiva olo molempien kanssa.

Minulla on aikuiset tytär ja poika.

Pojan tapa rakastaa on ollut erilainen, vaativa, hurmaava, haastava ja kovaääninen.

Tytär taas koetteli suhdettamme, mutta osasi myös vaatia rakkautta. Pienenä hän mm tuli puseroni alle, ihoa vasten. Hän myös osasi huutaa, miten äiti on tyhmä ja pilaa kaiken.

Minulla oli molempien kanssa helppoa valita päivittäin, että rakastan. Kumpaakin omana itsenään.

Johan on kumma yleistys. Ihan päinvastaisiakin on tarjolla.

Meidän perheessä sattuu olemaan niin, että pojan luonne ja kiinnostuksenkohteet ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin minulla ja tytöllä samanlaisia kuin miehellä. Silti he välittävät meistä molemmista. Minä äitinä olen ollut molempien kanssa enemmän kuin hieman etäisempi ja vähemmä lasten kanssa ollut isä.

Erityisesti nyt, kun lapset ovat teini-ikäisiä, niin tytär on minulle erittäin läheinen (poika myös). Meillä on yhteisiä "naisten juttuja".

Meillä ainakin tyttö on äidintyttö viimeiseen asti. Tuo on jotain vanhan kansan hourailua, että juuri pojat ovat kiinni äidissään. Ehkä siihen aikaan ne kasvatettiinkin niin (ikään kuin isän korvikkeeksi taloon) ja tyttöjä kaivattiin lähinnä pikkuapureiksi.

Minulla on tyttö ja poika, ja koen olevani kummallekin rakas ja tärkeä.

Eroja voi löytää, mutta vaikea sanoa sitä mikä johtuu iästä, mikä persoonasta, mikä sukupuolesta. Poika alkoi kyllä siinä 3+ kääntyä enemmän isää kohti. Ja on myös samantyyppisiä asioita siinä miten äitiin suhtaudutaan sekä hyvässä että pahassa itsestäänselvyytenä. Kumpikin luottaa minun jollain hyvin syvällä tasolla, vaikka on myös taistelua ja haastamista.

Tutuillasi on jotkut omat syynsä puhua tuollaisia, tai sitten ehkä sinä syystä tai toisesta hermoilet asiaa.