Poika ei halua enää mennä futikseen mutta sen sijaan että olisi kertonut siitä hän on on mennyt ties minne luuhaamaan treenien ajaksi
Eilen jäi kiinni kun kävelin kentän ohi ja huomasin ettei poika ollutkaan siellä vaikka treenit oli menossa. Valmentajan mukaan lapsi on viime aikoina skippaillut treenejä usein ja siellä käydessään kuulemma valittanut jalkakipua treeneissä... Kotona ei ole sanallakaan sanonut mistään jalkakivusta. Eilen ensin purskahti itkuun ja sanoi että hänellä sattuu nivusiin juosta ja etenkin pallon potkaisu. En tiedä miksi ei ollut aiemmin uskaltanut tuosta sanoa. Olen mä joskus nähnyt että se sitä varoo, mutta ei se aiemmin kertonut että se on noin kipeä. Lopuksi myönsi ettei enää muutenkaan halua pelata. Itki kun sanoi että voi kyllä käydä kun ollaan maksettu. (Ollaan joskus keväällä tästä treeneihin menosta jo väännetty ja olen silloin sanonut että siellä käydään kun on maksettu... Olisi pitänyt silloin jo ymmärtää että innostus on lopahtanut...). Mulla on sellainen olo että en enää halua pakottaa menemään treeneihin, jos sinne meneminen on noin vaikeaa. Mies taas on sitä mieltä, että tää syksy käydään treeneissä kun on maksettu. Musta taas tuntuu pahalta kun eilen näin miten hänellä oli tästä paha mieli. Hän käy siellä vain meidän takia eikä siksi että hän siitä enää pitäisi... Kiva riita miehen kanssa tästä. Vaikka ehkä tärkeämpää olisi miettiä sitäkin, miksi lapsi ei uskalla meille puhua...
Kommentit (15)
Se, että lapsi ei uskalla kertoa, kertoo jo että olette aiheuttaneet hänelle valtavan syyllisyyden koko treeniasiasta. Teillä taitaa useinkin olla tapana sanoa tämmöisiä "olemme maksaneet ja uhrautuneet sinua varten" juttuja?
Voi toista... Omiin vanhempiin tulisi aina voida luottaa. Oli asia mikä vain. Nyt kiitä rehellisyydestä ja sano että treenit loppui tähän. Ei tarvitse sinne enää mennä.
Hienosti syyllisyyskompleksi aiheutettu. Miltä nyt tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi ei uskalla kertoa, kertoo jo että olette aiheuttaneet hänelle valtavan syyllisyyden koko treeniasiasta. Teillä taitaa useinkin olla tapana sanoa tämmöisiä "olemme maksaneet ja uhrautuneet sinua varten" juttuja?
Miehellä enemmänkin. Mä en tuota niin usein käytä, mutta miehelle se on tärkeää. On niin säästäväinen ja mitään ei saa tuhlata. Hänestä on tuhlausta ostaa esim harrastus, jos siellä ei käy ja ymmärrän sen, mutta tässä tapauksessa, että oma lapsi itkee että menee sinne kun ollaan maksettu niin mulle menee raja vastaan. Omissa harrastuksissa kituuttakoon miten haluaa, mutta mun lapsen ei pidä itkeä tällaisen takia. Koulu on alkanut olemaan pojalle vaikeampaa ja treenien määrä on lisääntynyt. Kaikki vaatii ja odottaa häneltä nyt tosi paljon. En mä kestä katsoa vaan sivusta. Nyt tähän täytyy tulla stoppi. Ap
Harrastuksen pitää antaa voimia eikä olla pakko suorittamista. Introvertit, erityiisherkät, nepsyt jne kärsivät jos koulun jälkeen pitää jaksaa suorittaa toisessa porukassa. Jotkut vanhemmat on tosiaan vaativia ja aiheuttaa lapsille uupumuksen ja paineita kun ei anna vain olla rauhassa vapaa-ajalla.
Terveys mennyt ja vanhemmat vain pakottaa kärsimään kivuista.
Kai nyt sentään lukioon saat menemään vaikka amiskaan kuinka haluaisi.
Onko tullut mieleen käyttää lääkärissä?
Onko Tatjanalla ja Igorilla nuin tiukkaa rahan kanssa?
Jos olet itsekin huomannut, että varoo liikkuessaan, niin miksi et ole kiikuttanut lääkäriin?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet itsekin huomannut, että varoo liikkuessaan, niin miksi et ole kiikuttanut lääkäriin?
Kun on maksettu treeneistä
Tuleva työpaikan saikuttaja ja armeijan vempparyhmäläinen. Ja äiti paapoo.
Vai tuhlausta lopettaa harrastus kesken. Mä sanon että on aikamoista tuhlaamista aiheuttaa lapselle tieten tahtoen ahdistusta. Terapia on aika kallis harrastus sekin.
ei ketään voi mihinkään pakottaa vaikka kuinka olisi maksettu. aiheutatte lapsellenne syyllisyyskompleksin. Jätä miehesi jos se on noin hullu. Ja anna lapsesi olla rauhassa.