Mitä mieltä? Lasten kaveriasiaa...
Pojallani on eräs eskarikaveri, joka on aivan eri maasta kuin poikani. Todella villi, riehakas, ei siedä pettymyksiä jne. Aina pitäisi leikkiä, sitä mitä hän haluaa ja leikki vaihtuu viiden minuutin välein. Ja ne kohtaukset, mitä hän saa, kun ei mennä hänen pillinsä mukaan, ovat aikamoiset. Menevät myös samalle luokalle ja asutaan lähekkäin. Pojan äiti kovasti toivoisi heidän leikkivän keskenään, sillä poikani on aika helppo leikkikaveri: ei uskalla pistää vastaan.
Poikani ei kuitenkaan haluaisi vapaa-aikana leikkiä hänen kanssaan ja suorastaan pelkää häntä. Miten nyt lähestyisin tätä asiaa?
Kommentit (13)
Äiti kyllä myöntää lapsensa olevan ylivilkas ja jonkin sortin tutkimuksiakin on tehty. Pelkään vaan niin kovasti, että alkaa kiusata poikaani, jollei leiki hänen kanssaan. On tosi fyysinen ja aggressiivinen eikä todellakaan pelkää käydä kimppuun, jos keljuttaa.
Mutta tiedän toki, etten voi suostutella poikaani leikkimään, jollei tahdo.
Huoh, kuinka hankalaa...
mun lapsen kaverit kun on ihan ku eri maailmasta. Mun poika on myös villi jne. Ei nyt niin että olis agressiivinen vaan, ei ihan ymmärrä kaikkea. siksi "hermostuu" itsekkin ja väsyy jolloin alkaa riehumaan.
vaan poistuu tilanteesta. jos soittaa ovikelloa niin poika ei nyt ehdi leikkimään, ei jaksa tai keksit mitä vaan.
eikä ihan ymmärrä kun toinen on niin "pihalla" t 6
meillä kävi niin,että oman poikani sydänystävä koko päiväkotiuran jälkeen ei enään saanutkaan leikkiä poikamme kanssa kun vanhemmat kuulivat lapsemme menevän starttiluokalle. Itse kyllä tajusimme tilanteen,mutta oli lapsella aika surullista kun välteltiin ja keksittiin tekosyitä jatkuvasti
mutta jos lapsesi ei halua leikkiä kyseisen pojan kanssa niin ei häntä voi siihen pakottaa.
Lapsen tulee saada itse päättää kenen kanssa hän haluaa leikkiä.
Nimittäin hän voi ihan reippaasti sanoa itse kaverilleen ettei halua leikkiä.
Sen ei tarvitse tarkoittaa ettei koskaan leikkisi kyseisen kaverin kanssa.
Näin molemmat saavat uuden mahdollisuuden yhteiseen leikkiin myöhemmin. Villi kaveri oppii ettei kaveruus ole sitä, että saa aina itse päättää mitä tehdään. Pettymysten kautta hän myöskin oppii kestämään pettymyksiä paremmin, eikä jokainen häviö ole maailmanloppu.
Voi mennä vuosi ja tilanne on täysin toinen... ei tämä ole ikuinen vaihe.
Ja muista, he ovat lapsia eivätkä ajattele aikuisten aivoilla tulevaisuutta, vaan elävät tässä ja nyt.
Tuet omaa lastasi, kyllä hänestä löytyy papua sanomaan ja puolustamaan itseään.
Nyt koneella jälleen.
Olen periaatteessa sitä mieltä, että kaikkien kanssa on hyvä koittaa leikkiä. Tämäkin ko. poika osaa välillä leikkiä ihan kivasti, kunhan se menee hänen mielen mukaan. Heti, jos tulee jotain, mistä ei tykkää, saa aikamoiset pultit. Olemme myös muutaman kerran kyläilleet toistemme luona siten, että äidit ovat mukana ja täytyy sanoa, että ei äiti paljon tilannetta paranna. Hän kun ei kerta kaikkiaan osaa pitää kuria. Poika tuli ensimmäistä kertaa kylään ja sai tehdä mitä vain. Kiipeillä pöydillä, hyppiä sohvilla etc. ja pojan äiti vaan hymisi...
En tiedä...Pojallani ei ole liikaa kavereita enkä missään nimessä halua myöskään tuomita pientä lasta liian aikaisin olemasta "riittävän hyvä kaveri" lapselleni. Mutta toisaalta, täytyisi varmaan kunnioittaa myös oman poikani toivomusta olla leikkimättä...
ap
kanssa samanlainen ongelma.
Yksi tuttaviemme lapsi täyttää kaikki samat asiat kuin mainitsit.
Jos lapsemme ei suostu leikkimään jotain tiettyä alkaa lapsi nipistelemään, lyömään, aikaisemmin purikin muttei onneksi enää.
Jos olemme heillä kylässä niin lapseni haluaisi leikkiä omia leikkejä mutta tuttavan lapsi ei voi sitä hyväksyä.
Olen paljon puhunut lapsen äidin kanssa mutta lapsemme eivät varmaan ikinä tule toimeen keskenään.
Riitatianteissa joissa poika yrittää ottaa komennon on
peli vihelettävä poikki. Kaveri marssii kotiin rauhoittumaan, jos muu ei auta.
Kyllä hän huomaa ettei teidän kodissa toimita hänen ehdoilla. Lapsi tarvitsee ehdottomasti rajat eikä se ole toisen vahingoittamista asettamalla säännöt joita noudatetaan.
Aikuiset voivat keskenään keskustella tilanteesta, ei niin "että kun tuo teidän poika" Kerrot että pojille tuli riitaa ja oli toimittava näin. Ehkä huomenna on parempi päivä. Jos tilanne toistuu, niin sama uusiksi.
Voit aikuisena tukea lapsia siten, että määräät leikkin jota leikitään. Hekin saavat määrätä leikin, mutta myöhemmin. (näytät mallia miten toimitaan)
Et pääse onnistuneeseen lopputulokseen pakottamalla poikaasi leikkimään kaverin kanssa joka dominoi liikaa. Lapset eivät sitä tietenkään itse tiedosta,että mistä on kysymys. Aikuisena voit kuitenkin rauhoittaa tilanteen opettamalla ettei pultteja otamalla saada omaatahtoa läpi.
Voit myöskin kertoa että jos teidän poika alkaa "rähinöimään" voi pojan lähettää kotiin rauhoittumaan. (vaikka et itse olettaisi näin tapahtuvan) tämä on hienovarainen tapa ilmaista miten teillä toimitaan pattitilanteissa.
Kyllä se siitä...jäitä hattuun
niin ei tarvitsekaan. On se kumma jos ette lapsienne edes leikkikavereita valita. Enkä nyt tarkoita sitä, että jotakin syrjittäisiin järjestelmällisesti. Oletteko tekemisissä itse sellaisten kanssa joiden kanssa ette haluaisi?
on oltava tekemisissä/tultava toimeen niidenkin kanssa joiden kanssa ei haluaisi.
Yksi näistä paikoista on työmaailma. Silloin puhutaan pakosta.
Lasten ongelmat ovat tässä vaiheessa vielä ratkaistavissa, mutta ei pakottamalla.
Juttele hänen äitinsä kanssa yhdessä avoimesti ja miettikää ratkaisua tähän ongelmaan.